Paljonko puolisosi mielipide vaikuttaa siihen, millaiset hiukset sinulla on?
Mulla oli joskus hiusmalli josta mieheni ei tykännyt yhtään. Muut kehuivat että sopii tosi hyvin minulle ja persoonaani, miehen mielestä ei sopinut yhtään. Kun kasvatin sen mallin pois, mies kehui usein miten paljon paremmat ne uudet oli kuin vanhat. On suoraan sanonut ettei halua mulle enää sellaista mallia. Kun ei kuulemma mulle sovi.
Fakta vaan on että nyt mä haluan ne hiukset takaisin 😂 Ne tuntuivat omalta, niistä tykkäsin tosi paljon. Nyt ärsyttää katsoa peiliin.
Keskiviikkona kampaajalle. Leikkautanko vaan pokkana sellaiset hiukset kun haluan, vai pitääkö miestä kuunnella? 😂
Kommentit (114)
"Minusta olisi outoa että täytyy kehua vuolasti, jos tyylivalinta olisikin aidosti kehno. Kyllä itsekin tietää, jos joku juttu on pielessä, ja jos toinen silti kehuu, sehän on silkkaa valetta. Mitä arvoa sellaisella kehulla on? Minä en kaipaa jotain alamaista, jees-miestä ja itsetunnon valheellista pönkittäjää. "
Samaa mieltä. Kyllä mä saatan mieheltä kysyä mielipidettä vaikka asustani tai kampauksestani, ja kyllä hän saa, ja hänen täytyykin, sanoa rehellisen mielipiteensä. Mitä hyötyä mielipiteen kysymisestä muuten on 😄 Mutta lähtökohtahan silloin on se että itse jostain syystä olen epävarma asusta tai kampauksesta, ja siksi kaipaan toisen mielipidettä. Jos olen itse täysin tyytyväinen, enhän mä silloin mitään edes kysele.
Makutuomaria vaan joskus tarvii.
Kaikki muut sanovat sulle että nykyinen hiustyyli sopii sinulle mutta miehesi sanoo että ei sovi? Uskoisin tässä isomman porukan otantaa. Onko miehesi kade sulle ja siksi väittää ettei hiustyylisi sovi sulle?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muut sanovat sulle että nykyinen hiustyyli sopii sinulle mutta miehesi sanoo että ei sovi? Uskoisin tässä isomman porukan otantaa. Onko miehesi kade sulle ja siksi väittää ettei hiustyylisi sovi sulle?
Nykyinen hiustyylini on se mistä en pidä. Ja jota ei ole muut kommentoineet, paitsi miehen mielestä on parempi kuin edellinen 😄 Se edellinen malli oli nuorekkaampi, sellainen josta kampaaja ja toinen, ventovieras asiakaskin sanoivat että sopii tosi hyvin, pari työkaveria on sanonut niin, jopa iäkäs äitini ja parikymppiset lapseni ovat sanoneet olevan just hyvät ja mun persoonaan sopivat hiukset! Mutta mieheni mielestä ei sopinut mulle ollenkaan. Että en tiedä mistä johtuu, mutta siihen malliin nyt kuitenkin aion palata, koska se tuntui niin omalta. Oli kiva katsoa peiliin, toisin kuin nyt kun hiukset on "jonkun muun hiukset".
Ap
Toi on muuten jännä juttu. En itse ole oikeastaan koskaan piitannut siitä, millaiset hiukset minulla on. Usein annoin kampaajalle vapaat kädet. Nehän on vaan hiukset.
Vaan sitten kun johonkin malliin oikein tykästyy, niin sillä onkin yhtäkkiä väliä. Ei muita enää halua, siitä tuleekin tärkeä asia. 😊
Mies tykkää sellaisista tylsistä sihteerikön hiuksista. Siistit ja lyhyehköt. Minulla on pitkät peikkohiukset. Enkä ikinä leikkaa lyhyiksi. Mies itse on puolikalju ja minä tykkään paksuista harmaista vähän kiharoista hiuksista. Joo kaikkea ei saa.
Mulla on sellaiset hiukset kun itse haluan. Se olenko parisuhteessa vai en ei vaikuta asiaan.
No ei yhtään. Pidän sellaiset hiukset mistä itse tykkään
Käyn mieskampaajalla ja olen antanyt hänelle vapaat kädet hiustyyliini.Olen tyytyväinen hänen leikkauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se ei tykkää ajatuksesta että haluan Jali ja suklaatehdas elokuvan Johnny Depin polkkatukan siitä 2004 versiosta.
Mutta kovaa menoa on menossa sellaiseksi. Vain viimeistely puuttuu. Pituutta alkaa löytyä jo.
Hän haluaisi tylsän uutistenlukijan tukan. Sellaisen konservatiivisen mallin. Minä olen jo pikkupojasta asti haaveillut Hemanin tukkatyylistä, mutta mustana.
Sulla ja miehelläsi on siis ihan eri maku hiustyylien suhteen.
Onhan toi tyypillinen dilemma.
Kun muistaa pikkupoikana ne Hemannuket, niin Heman oli sikasiisti!
NYt kun kattelee, niin onhan se aika karsee tukka laitettu tyypille. Silloin se oli siisti ja miehekäs.
Värin suhteen olen joskus kysynyt miehen mielipidettä. Muuten ei vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä jonkin verran kuuntelen. Onneksi meillä on samanlainen hiusmaku eli tykätään polkasta ja pitkästä ja noita malleja mulla vuorotellen ollut. Nyt puolipitkät ja mietin kasvatanko vai leikkaanko. Miehelle ihan sama kun kummatkin hyvät. Polkasta tykkää ehkä enempi. Myös hiusten väri on hälle melko se ja sama kunhan ei nyt mitään vihreetä tms oo. Mulla oli tavatessa mustat pitkät hiukset. Nyt olen jo kymmenen vuotta viihtynyt blondin eri variaatioissa.
Onko sulla ap tarkoitus leikkauttaa ihan lyhyt tukka? Harva mies tykkää ihan lyhyistä naisella. Tosin mulla oli aikanaan monta vuotta tosi lyhyt malli ja vientiä riitti siitä huolimatta 😅 Eikä kukaan tainnut ikinä mun hiuksia negasti kommentoida, päinvastoin itse asiassa eli perun puheeni 😅
Mun mies antaisi varmaan mitä vaan jos kasvattaisin polkan 😂 tai pitkät. Mutta en ikinä. Eli on hyvin lyhyet hiukset
Me miehet käydään kuumana jos naisella on Heman-tukka.
Herättää herkkiä nostalgisia muistoja lapsuudesta.
Mieheni mielestä mulle sopii parhaiten tosi lyhyet hiukset mutta käytännön syistä hiusmallini on polkka jonka saa kiinni koska en jaksa ravata kampaajalla viiden viikon välein. Tykkään kyllä itsekin lyhyistä hiuksista ja leikkaan kyllä lyhyeksi viimeistään kun jään pois työelämästä ja mieheni on luvannut opetella koneleikkaamaan hiukseni :)
Jos joku alkaa mulle kovasti kertomaan millaiset hiukset mulla pitäisi olla, voisin ihan kiusaksi tehdä juuri päinvastoin. Vaikkapa ajaa kaljuksi. Kakokoon siinä ja tukehtukoon paskaansa.
"Minusta olisi outoa että täytyy kehua vuolasti, jos tyylivalinta olisikin aidosti kehno. Kyllä itsekin tietää, jos joku juttu on pielessä, ja jos toinen silti kehuu, sehän on silkkaa valetta. Mitä arvoa sellaisella kehulla on? Minä en kaipaa jotain alamaista, jees-miestä ja itsetunnon valheellista pönkittäjää. "
Luota minuun, et halua lähteä tuolle tielle, missä sinun "aidosti kehnoja" ominaisuuksiasi ja valintojasi aletaan arvioimaan rehellisesti päin naamaasi. Useimmat ihmiset jotka tätä harrastavat, päätyisivät suljetulle jo viikon rehellisen palautteen jälkeen
Mieheni mielipide ei vaikuta hiusvalintoihini yhtään niin kuin ei minunkaan mielipiteeni vaikuta hänen ulkonäköön liittyviin valintoihin.
Jonkin verran. Mulla on upeat puolipitkät, paksut ja taipuisat hiukset ja tiedän mieheni olevan hulluna niihin. Ehkä ne ovat jopa kauneinta minussa, ainakin näin vanhemmiten.
Olisi ihanaa leikata lyhyet hiukset koska omat on kuumat kesällä mutta en usko että lyhyt malli edes sopisi kasvoihini. Vielä en ole uskaltanut.
Mulla oli tavatessa pitkä, selkään asti ulottuvat luonnonkiharat. Sitten sairaus vei hiukseni, ja minusta tuli 4mm siilin omaava, lähes kalju nainen. Itkin menetettyä identiteettiä, en kestänyt katsoa itseäni peilistä... mutta se mitä näin katsoessani miestäni silmiin oli puhdasta rakkautta, oli hiuksia tai ei.
Nyt hiukset ovat kasvaneet jo olkapäille, ja näen sen saman rakkauden siellä sinisissä silmissä kuin aiemminkin. Ei väliä millaiset hiukseni ovat tai onko niitä ensinkään.
Eli sun pää, sun hiukset. Jos miehen rakkaus tai arvostus on jostain karvoista kiinni, etsisin toisen miehen.
Mies haluaisi että pidän pitkänä, mutta itse tekisi jo mieli leikata kokonaan kaljuksi. Syöpähoidoista jäi kaljuja länttejä, suurin on kymmenen kokoinen. Luulisin sen kaljunkin olevan parempi kuin nämä muutamat karvat, mutta miehelle mun pitkä tukka tuntuu olevan aika iso asia.
"Ei vähääkään" -mielipiteet on yleensä sinkkunaisten, jotka tekeytyvät parisuhteisiksi, jotta pääsisivät vaikuttamaan muiden mielipiteisiin ja yleensä negatiivisesti miehiä kohtaan. Parisuhteisilla tuollaiset mielipiteet on oikeutettuja, jos sanoja on vakuuttunut, ettei puutu mitenkään miehensä ulkonäköön, hiusten, vaatteiden, tatuointien, rasvaprosentin jne. suhteen. Muutoinhan kyse olisi kaksoisstandardista parisuhteessa ja voin vakuuttaa, että lopulta mieskin kyllästyy olemaan tossuna.
"ainoa hyväksyttävä kommentti olisi vuolas kehu, muussa tapauksessa olisi entinen. En todellakaan kaipaa mitään miesmanageria"
Minusta olisi outoa että täytyy kehua vuolasti, jos tyylivalinta olisikin aidosti kehno. Kyllä itsekin tietää, jos joku juttu on pielessä, ja jos toinen silti kehuu, sehän on silkkaa valetta. Mitä arvoa sellaisella kehulla on? Minä en kaipaa jotain alamaista, jees-miestä ja itsetunnon valheellista pönkittäjää.