Millainen kummi olet?

Ööh, noh tulin nuorena 20v kummiksi, mutta olen ostanut silti kalliita lahjoja kummilapselle, sillä olen työelämässä. Lapsi vaikuttaa tykkäävän minusta. On nyt parivuotias.

Kuusi kummilasta. Parhaiten tulee pidettyä yhteyttä lapsiin, joiden vanhempien kanssa viihtyy. Samoin välimatka vaikuttaa.

Olen maailman surkein kummi, en ole laittanut tikkua ristiin. Hetken aikaa toimin lahja-automaattina kun lapset oli pieniä, sen jälkeen homma vaan jäi. Minulla on neljä kummilasta, en ymmärrä miksi minut niin usein halutaan kummiksi, kun en ole edes uskovainen. Tyhmänä en vaan kehdannut kieltäytyä. Toki aktivoituisin jos kummilapsilla olisi joku hätänä, mutta kun elävät kaikki hyvissä perheissä, niin mihin meikäläistä siellä tarvittaisiin?! 

Jos kummilapsesi perhe on ulkomailta, ota selvää mitä he odottavat kummilta ja tee selväksi mihin olet valmis sitoutumaan. Joissain maissa kummin odotetaan olevan todella aktiivisesti mukana kummilapsensa elämässä ja tukevan hänen opintojaan ym. niin avokätisesti että suomalaisia hirvittää.

Koska en kuulu mihinkään kirkkokuntaan, niin minä en kelpaa myöskään kenenkään kummiksi.

Vierailija kirjoitti:

Koska en kuulu mihinkään kirkkokuntaan, niin minä en kelpaa myöskään kenenkään kummiksi.

Samoin. Ihana olotila.

Tämä on muuten ihme homma. En aio perustaa perhettä, en ole uskovainen, en kuulu kirkkoon, en ole kyläilijä-tyyppiä, mutta en edes muista kuinka monta kertaa minua on pyydetty kummiksi.

Minulla on kaksi kummilasta, joista toinen on siskon tytär. Häntä tapaan säännöllisesti ja pidän yhteyttä.

Olen myös ystäväni lapsen kummi. Häneen en pidä samalla tavalla yhteyttä, mutta muistan merkkipäivinä ja käyn muutaman kerran vuodessa kylässä.

Mulla on 3 kummilasta ja yhden kanssa tekemisissä. Muuttojen ja muuttuneiden elämäntilanteiden vuoksi kahteen muuhun ei mitään välejä eikä vanhempiinkaan. Vanhanaikainen instituutio, joka joutaisi lopettaa.

Kieltäydyin tarjotusta kummiudesta, koska tiesin, etten muistaisi ja viitsisi kuitenkaan hoitaa niitä kummin velvollisuuksia kunnolla.

Eli olisin ollut huono kummi. (Enkä kyllä erityisemmin pidäkään kyseisestä lapsesta, mutta se tuli ilmi tietysti vasta jälkikäteen.)

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 3 kummilasta ja yhden kanssa tekemisissä. Muuttojen ja muuttuneiden elämäntilanteiden vuoksi kahteen muuhun ei mitään välejä eikä vanhempiinkaan. Vanhanaikainen instituutio, joka joutaisi lopettaa.

Kummin tärkein tehtävä on rukoilla kummilapsensa puolesta. Sen voi tehdä vaikka asuisi kaukana ja maalliset yhteydet kummilapseen olisi katkennut kokonaan.

Ei oo vastannut ainakaan vanhemman odotuksia... Se odotus kun oli kalliiden lahjojen automaatti. Ja huono kummi olen, oikeastaan nykyään jo täysin olematon. Se lapsi pääsi juuri ripille. Äitinsä on niin sietämätön, että en ole ollut missään tekemisissä ainakaan kymmeneen vuoteen. Lapsen vika se ei ole, mutta ei siitä tullut mitään.

Tavallinen eli huono. En ole juurikaan pitänyt yhteyttä johtuen molempien elämäntilanteesta + välimatkasta. Ihannetilanteessa kummi olisi päivittäisessä elämässä mukana. Tosiasia on että 98% kummeista ei täytä tätä asiaa. Tai ole muutenkaan isosti mukana. Kasvatustyö on vanhemmilla ja harvemmin lapsi hakee tukea muilta aikuisilta kuin vanhemmiltaan. Mieluummin omanikäisiltään.

Kuusi kummilasta. Lahjoilla on muistettu n 18 v asti, ja iltarukouksessa. Pyritty tapaamaan vuosittain. Asutaan osan kanssa eri paikkakunnilla, ja koska kummilapset ja omat lapset olivat pieniä samoihin aikoihin, parempaan ei pystytty. 

Minulla on neljä kummilasta. Kaksi on oman sukuni puolelta ja ovat tärkeitä ja rakkaita aikuisenakin, ollaan oltu aina aika paljon tekemisissä. Olen auttanut asioissa, ollut tukena suruissa, ollut apukäsinä yrityksen perustamisessa jne.

Yksi kummilapsi on mieheni suvusta. Ei nähdä edes kerran vuodessa, koska mieskään ei ole sukunsa kanssa juurikaan tekemisissä. Kun nähdään niin vaihdellaan kyllä kuulumisia kummilapsen kanssa. Joskus harvoin viestitellään.

Yksi kummilapsi on nuoruudenaikaisen opiskelukaverini lapsi. Olen nähnyt 30 vuoden aikana kaksi kertaa, eikä olla 15 vuoteen oltu missään tekemisissä. Siihen saakka lähetin aina synttäri- ja joululahjat, koskaan saamatta kiitosta, kuvaa tai mitään. Äitinsä pyysi minut kummiksi varmaan siksi että olin hänen tukenaan raskaustestissä ja sanoi silloin että jos on raskaana, minusta tulee kummi. Onneksi lapsella on useita muita, hyvin läheisiä kummeja.

Etäinen. Kummilapsi on melko ärsyttävä johtuen ylihemmotellusta kasvatuksestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Koska en kuulu mihinkään kirkkokuntaan, niin minä en kelpaa myöskään kenenkään kummiksi.

Minä lähden kahvin keittoon nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 3 kummilasta ja yhden kanssa tekemisissä. Muuttojen ja muuttuneiden elämäntilanteiden vuoksi kahteen muuhun ei mitään välejä eikä vanhempiinkaan. Vanhanaikainen instituutio, joka joutaisi lopettaa.

Kummin tärkein tehtävä on rukoilla kummilapsensa puolesta. Sen voi tehdä vaikka asuisi kaukana ja maalliset yhteydet kummilapseen olisi katkennut kokonaan.

Välimatka ei muutenkaan ole mikään syy lopettaa yhteydenpitoa kokonaan, vaikka suhde kaukana asuvaan kummilapseen ei tietenkään ole samanlainen kuin silloin jos lapsi asuisi naapurissa. Netin kautta on helppo pitää yhteyttä ja monet lapset innostuu siitäkin, kun posti tuo käsin kirjoitetun kirjeen tai pienen paketin.

Senkään ei tarvitse merkitä yhteydenpidon loppumista, jos välit lapsen vanhempiin hiipuu. Se voi merkitä lapselle paljon, jos hänen kumminsa muistaa häntä edes jotenkin vaikkei enää olekaan muuhun perheeseen yhteydessä.

Minulla on kaksi kummilasta. Toinen on veljeni lapsi, häneen olen enemmän yhteyksissä. Hoidan häntä välillä ja ostan (kuten koko perheelle) lahjoja. Toisia kummeja ei juuri näy.

Toiseen kummilapseen tulee ikävä kyllä pidettyä vähemmän yhteyttä, perhe muutti aika kauas. Lähetän kyllä ainakin joululahjan, mutta pienituloisena ei ole varaa kalliisiin lahjoihin.

Rukoilen molempien puolesta, mutta koska veljen perhe ei ole uskossa, en ole kovin paljoa tuonut hengellistä puolta esiin lahjoissa etten ärsyttäisi. Ehkä pitäisi, koska itsepähän pyysivät minua kummiksi.

Ei se aina ole kummista kiinni. Minulla on kaksi kummilasta. Vanhemman kanssa ollaan aika vähän tekemisissä, koska vanhempiensa aikatauluihin ei tunnu koskaan sopivan. Lahjojakin on vaikea hankkia kun juuri mikään ei kelpaa, mutta toisaalta ei kerrota mistä tykättäisiin. 

 

Nuoremman kummilapsen kanssa menee aika hyvin, hän on tosin vielä taapero. Nähdään suht usein ja touhutaan yhdessä sen mitä tuon ikäisen kanssa nyt voi. Hänen vanhemmillaan on selkeät toiveet siitä mitä toivovat kummilta ja se on kiva, koska hekin myös edistävät asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 3 kummilasta ja yhden kanssa tekemisissä. Muuttojen ja muuttuneiden elämäntilanteiden vuoksi kahteen muuhun ei mitään välejä eikä vanhempiinkaan. Vanhanaikainen instituutio, joka joutaisi lopettaa.

Kummin tärkein tehtävä on rukoilla kummilapsensa puolesta. Sen voi tehdä vaikka asuisi kaukana ja maalliset yhteydet kummilapseen olisi katkennut kokonaan.

Välimatka ei muutenkaan ole mikään syy lopettaa yhteydenpitoa kokonaan, vaikka suhde kaukana asuvaan kummilapseen ei tietenkään ole samanlainen kuin silloin jos lapsi asuisi naapurissa. Netin kautta on helppo pitää yhteyttä ja monet lapset innostuu siitäkin, kun posti tuo käsin kirjoitetun kirjeen tai pienen paketin.

Senkään ei tarvitse merkitä yhteydenpidon loppumista, jos välit lapsen vanhempiin hiipuu. Se voi merkitä lapselle paljon, jo

Niin, nykyään on netti ja kännykät. Ei aina ole ollut. En tiedä ilahtuiko kummilapsi lähettämistäni korteista ja paketeista, kun en koskaan kiitosta tai kommenttia saanut. En tiedä menivätkö edes perille. 

Aina ei kummi ole syyllinen jos yhteydenpito hiipuu.