Millainen kummi olet?

Aika turha. Ryhdyin siskontyttäreni kummiksi 17 v sitten mutta eipä se kyllä kuinkaan oel näkynyt enkä tieä kovin ihmeitä hänen elämästänsä

Miksi aloitus on saanut 5 miinusta? Kysymykset oli asiallisia ja hyvähän se vaan on, että ap miettii kannattaako kummiksi suostua vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi kummiksi lapselle, jonka vanhempia en tunne. 

Mikset?

Miksi pitäisi? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi aloitus on saanut 5 miinusta? Kysymykset oli asiallisia ja hyvähän se vaan on, että ap miettii kannattaako kummiksi suostua vai ei.

Kuka kysyy lähes tuntematonta ihmistä lapsensa kummiksi? Kuka miettii alkavansa tuntemattoman ihmisen lapsen kummiksi? Ihan outo case.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi kummilasta. Toinen on veljeni lapsi, häneen olen enemmän yhteyksissä. Hoidan häntä välillä ja ostan (kuten koko perheelle) lahjoja. Toisia kummeja ei juuri näy.

Toiseen kummilapseen tulee ikävä kyllä pidettyä vähemmän yhteyttä, perhe muutti aika kauas. Lähetän kyllä ainakin joululahjan, mutta pienituloisena ei ole varaa kalliisiin lahjoihin.

Rukoilen molempien puolesta, mutta koska veljen perhe ei ole uskossa, en ole kovin paljoa tuonut hengellistä puolta esiin lahjoissa etten ärsyttäisi. Ehkä pitäisi, koska itsepähän pyysivät minua kummiksi.

Jätähän aivopesemättä jos ei vanhemmatkaan sitä tee, uskontoa ei pidä alkaa kenellekään tuputtamaan. Mielestäni lapsiin kohdistuva uskonnollinen aivopesu pitäisi suorastaan kieltää lailla. Hurahtakoon sitten aikuisena itse mihin lahkoon haluavat, jos vielä hurahdututtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aloitus on saanut 5 miinusta? Kysymykset oli asiallisia ja hyvähän se vaan on, että ap miettii kannattaako kummiksi suostua vai ei.

Kuka kysyy lähes tuntematonta ihmistä lapsensa kummiksi? Kuka miettii alkavansa tuntemattoman ihmisen lapsen kummiksi? Ihan outo case.

Ei lainkaan niin outo kuin kuvittelet. Monella seurakunnalla on nykyään kummipankki, johon halukkaat voi ilmoittautua vapaaehtoisiksi niitä varten jotka tarvitsee kummia. Suurin osa kummia tarvitsevista on muuttanut Suomeen muualta, mutta kuulemma joukossa on myös paljon suomalaisia yksinhuoltajaperheitä, jotka on muuttanut kauas vanhoista turvaverkoistaan. Ja tietysti kummia voi pyytää kaikki muutkin, jotka ei tunne ketään konfirmoitua kirkon jäsentä jota tahtoisi pyytää kummiksi.

Ottaisin itse ennemmin lapseni kummiksi jonkun mukavalta vaikuttavan ja/tai hyvätapaiseksi tunnetun puolitutun kuin täysin tuntemattoman, jos olisi pakko valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 3 kummilasta ja yhden kanssa tekemisissä. Muuttojen ja muuttuneiden elämäntilanteiden vuoksi kahteen muuhun ei mitään välejä eikä vanhempiinkaan. Vanhanaikainen instituutio, joka joutaisi lopettaa.

Kummin tärkein tehtävä on rukoilla kummilapsensa puolesta. Sen voi tehdä vaikka asuisi kaukana ja maalliset yhteydet kummilapseen olisi katkennut kokonaan.

Todellakin. Lapsen puolesta rukoileminen ja uskonnollisen kasvatuksensa tukeminen mahdollisuuksien mukaan on kummin varsinaiset tehtävät. Muu yhteinen ajanvietto, lahjojen antaminen yms. on pelkkää ekstraa.

Mulla sama juttu. Ristiäisten jälkeen päästiin kerran synttäreille. Sen jälkeen ei enää päästy. Kerran oltaisiin ennen joulua viety lahjoja.  Perheelle ei sopinut. Lähetin paketteja parikymppiseksi asti. Kevyitä koska postimaksut turhan kalliita. En tiedä tuliko paketit perille ja oliko mieleisiä. Lähetin aina jotain erilaista.

Kiitoksia ei koskaan tullut.

Lahja-automaatina toimisen lopetin yo-juhlaan

Nyt on tullut mieleen, ettei kummilapseni koskaan lähettänyt minulle onnitteluja edes pyöreinä vuosina. Ei myöskään valokuvia tai piirustuksia.

Huonot fiilikset jäi koko asiasta.

Häälahjaa en lähetä.

Kolme kummilasta, joista kaksi ensimmäistä ovat jo aikuisia. Asuivat niin kaukana, että käytännössä olin lahja-automaatti. 

Nyt viimeisin asuu 5 kilometrin päässä ja hänen äitinsä on rakas ystäväni ja ollaan perheinäkin tekemisissä.

Käydään teatterissa, oopperassa, museoissa, ravintoloissa ja eväsretkillä kahdestaan. Lapsi on nyt 14 vuotias ja sanoo usein että olen maailman paras kummi. Mutta niin on hänkin maailman paras kummilapsi.

Mun kummilapset on vielä pieniä, 2- ja 4-vuotiaat. Äidit ovat vanhoja ystäviäni. Kai mä ihan ok kummi olen, muistan synttäreinä ja nimipäivinä ja pyrin tapaamaan heitä ainakin muutaman kerran vuodessa. Samanlaiset kummit mullakin oli, ei he mua hoitaneet tai olleet päivittäisessä elämässä mutta syntymäpäiväkortti tuli ja joskus tehtiin jotain mukavaa yhdessä. Toivon että kummilasten vanhempien mielestä kummiuteni on riittävää, koska miksikään lastenhoitoavuksi musta ei kyllä ole.

Huono varmaankin, mutta ei mikään suhde toimi yksipuolisesti. Lapsen ristiäisissä ja 1v synttäreillä olin. Sitten ei enää kutsuja tullut eikä lapsi käynyt rippikouluakaan eikä ole kutsuttu valmistujaisiin. Kyllä olemme kyläilleet pari kertaa vuodessa siten, että on soitettu ja kysytty voiko tulla käymään ja heidät on kutsuttu useisiin meidän juhliin.  Tuo kummilapsi on jo kohta 30v.

Olen ollut huono kummi, sen tiedän. Kun sain omaa perhettä ja varsinkin kaksoset, niin ihan hirveästi ei riittänyt rahkeita muuhun kuin lähetellä tai viedä synttärilahjoja, ja kun oli taloudellisesti tiukkaa, niin lahjatkin oli vaatimattomia. 

Onneksi sekä kummilapset että omat ovat jo aikuisia. 

Jos saisin elää elämäni uudelleen, minulla ei olisi kummilapsia enkä kuuluisi kirkkoon. Olen tosin eronnutkin kirkosta, mutta "liian myöhään" - kummiutta ajatellen. 

En ole. Peruin kummiuden kun huomasin olevani osa jotain keskiluokkaista keräilysarjaa ja tunnelma oli outo sekä kateellinen. En jaksa sukudraamoja enkä olla osana perheriitoja, ei ole minun juttuni

En tiedä kun en ole ikinä kummiksi kelvannut. Pahalta tuntuu. 

Älä ryhdy kummiksi. 

Vierailija kirjoitti:

En ole. Peruin kummiuden kun huomasin olevani osa jotain keskiluokkaista keräilysarjaa ja tunnelma oli outo sekä kateellinen. En jaksa sukudraamoja enkä olla osana perheriitoja, ei ole minun juttuni

Kummiutta ei voi perua.