Miksi haaskaat elämäsi tekemällä töitä, joita vihaat?

Tarvitsisin elättäjän, että voisin saattaa loppuun taiteelliset projektini. Jos ne kelpaisivat myös niille, jotka asioista (eli rahanjaosta) päättävät, jättäisin työt, joista en erityisesti välitä, ja alkaisin kernaasti apurahataiteilijaksi. Haihatteluun ei just nyt ole oikein varaa, sillä lapseni tarvitsevat asialliset elonpuitteet. Kieltämättä ahdistaa, kun hiekka valuu tiimalasissa, ja aiemmista tavoitteista on tullut unelmahöttöä. 

Eiköhän aika moni tee kompromissinkin haaveissaan, lääkäriksi kun ei pääse niin menee hoitoalalle, taiteilijaksi haluava työskentelee päiväkodissa ja maalailee lasten kanssa jne.

Itsellä ainakin ammatissa osa on sellaista että koen innostuvani siitä, osa ihan tylsää rutiinia. Työllistyminen on ollut vaikeaa, olen kiitollinen että vähän edes kiinnostaa.

Järkeä ei voi unohtaa mutta ei täysin tunteitakaan.

Vierailija kirjoitti:

Koska en tiedä mikä olisi unelmatyö, tai onkokaan sellaista. 

Uskon, että voi, mutta se on niin harvinaista, että aika turha edes unelmoida moisesta. Kaikki, mistä tulee työ, yleensä muuttuu vähintään osittain ikäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Ap on päiväperho, joka ei ymmärrä reaalielämästä mitään. 

Vain harvat saa sitä unelmatyötä - lähinnä erittäin lahjakkaat ja innovatiiviset tai ainakin sosiaaliset ihmiset.

Muille jää ne pskahommat, joita kukaan ei oikeasti halua tehdä. 🙄 

Olen henkilö, joka teki vuosikausia töitä, joita vihasi, kunnes jossain vaiheessa tajusin, miksi haaskata elämäni työssä, jota vihaan, kun palkkakaan ei ollut kummoinen. Vaihdoin alaa ilman mitään aikaisempaa kokemusta kyseisestä alasta ja elämä on nyt täysin erilaista, kun tekee työtä, johon on intohimoa. Harmittaa, että en aiemmin tajunnut, ettei minun todellakaan ole mikään pakko tehdä töitä, joita vihaan, vaan että itsevarmuuden puute oli suurin este sille, miksi jumitin työssä, josta en nauttinut.

T. AP

Aloituksessa oletetaan työn, jota inhoaa, poissulkevan, et se voisi olla tavoite.

Mun tavoite työelämässä on saada juuri ja juuri ylädesiilin palkkaa erittäin vähillä työtunneilla ja pitkillä lomilla. Työ jonka sisältöä käytännössä inhoan, on minulle täydellinen menestys tässä.

Teen työtä, jota inhoan, ja olen hyvin tyytyväinen. Minulla on paljon vapaata ja hyvät tulot, joten voin sillä vapaa-ajalla toteuttaa itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Kuolema korjaa kohta, ei syytä muutoksille

No eikö tuossa tilanteessa viimeistään pitäisi tehdä sitä mitä on aina halunnut? 

Miksi haaskaat elämäsi ilonpäiviä asumalla paikassa, jossa häiriköt tekevät kaikkensa sun päivien pilaamiseksi!

MIKSI jäät vainoajien keskelle!

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa oletetaan työn, jota inhoaa, poissulkevan, et se voisi olla tavoite.

Mun tavoite työelämässä on saada juuri ja juuri ylädesiilin palkkaa erittäin vähillä työtunneilla ja pitkillä lomilla. Työ jonka sisältöä käytännössä inhoan, on minulle täydellinen menestys tässä.

Teen työtä, jota inhoan, ja olen hyvin tyytyväinen. Minulla on paljon vapaata ja hyvät tulot, joten voin sillä vapaa-ajalla toteuttaa itseäni.

Ymmärrän pointtisi, että mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman vähällä panostuksella, mutta että työnsä inhoaminen olisi tavoite? :)

Koska niillä töillä, joista pitäisin, ei elä. Niistä ei saa tarpeeksi rahaa. Siksi on tehtävä työtä, josta edes maksetaan tarpeeksi, vaikkei se kovin kivaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Koska laskut on saatava jotenkin maksettua ja mistään sellaisesta, mitä haluaisin tehdä, ei makseta mitään ainakaan niin monelle ihmiselle, että minulla olisi ollut pienintäkään toivoa kuulua siihen joukkoon. Yritin kyllä nuorena, mutta lopulta oli pakko myöntää realiteetit.

Mitä haluaisit tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha varmaan yleisin syy tähän asiaan.

 

Tosi moni tekee töitä huonopalkkaisissakin duuneissa, joita vihaa. Ja vaikka väliaikaisesti joutuisikin elämään pienemmillä tuloilla uravaihdoksen takia, niin eikö se kuitenkin ole sen arvoista, kun ei tarvitse enää tehdä työtä, jota vihaa? Jos ihminen tekee unelmaduunia, hän on motivoitunut työtä kohtaan aivan eri tavalla kuin työtä kohtaan, jota hän vihaa. Lisäksi hän on kiinnostunut kehittämään itseään työssään, jolloin palkkakin yleensä ajan myötä vastaa tätä innostusta.

 

Kaikki nyt vaan ei voi tehdä unelmatöitä, kaikilla ei sellaista edes ole. Aika paljon jäisi tärkeää työtä tekemättä, jos kaikki olisivat jotain muusikkoja / maalareita ja monesti sillä unelmatyöllä ei itseään elätä.

Sen lisäksi kaikki nyt vaan ei pääse lääkikseen / Taikkiin ja jos on lapsia, niin välttämättä 8 vuotta koulunpenkillä ei nyt vaan ole taloudellisesti tai ajallisesti mahdollista.

Kasva aikuiseksi ja elä vähän tätä elämää. Jos ei köyhällä ole varaa leipään, niin syökööt leivoksia?

Koska itseäni kiinnostaa vain mahdollisimmn helppo raha suhteessa mitä pitää sen eteen tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa oletetaan työn, jota inhoaa, poissulkevan, et se voisi olla tavoite.

Mun tavoite työelämässä on saada juuri ja juuri ylädesiilin palkkaa erittäin vähillä työtunneilla ja pitkillä lomilla. Työ jonka sisältöä käytännössä inhoan, on minulle täydellinen menestys tässä.

Teen työtä, jota inhoan, ja olen hyvin tyytyväinen. Minulla on paljon vapaata ja hyvät tulot, joten voin sillä vapaa-ajalla toteuttaa itseäni.

No sulla sentään plussaa, että on vähän työtunteja ja hyvä palkka. Mutta toisaalta miksi uskot että ei ole mahdollisuutta saada työtä jossa on vähän työtunteja, hyvä palkka ja työ olisi kaiken lisäksi miellyttävääkin?

Toiset ajattelee että aina kuuluu maksaa oma elämä ja sitten on sinun kaltaisia jotka jollain sairaalla omahyväisyydellä ja itserakkaudella kuvittelette että teidän ei tarvi itseään elättää ellette saa tehdä jotain kivaa ja mukavaa. Ja lopulta töissä käydään vain rahan takia elämykset haetaan vapaa ajalla

Vierailija kirjoitti:

Koska ei ole sellaista työtä mitä kokisin unelmaksi ja siitä saisi samalla palkkaa.

Lähes kaikista asioista voi saada palkkaa. Mitä asioita tykkäät tehdä vapaa-ajallasi ihan omaksi huviksesi?

Itse ajattelin noin myös nuorena. Lähdin opiskelemaan taiteilijaksi ja samalla välit vanhempiin katkesivat vuosiksi. Sanoivat ihan suoraan että ei tuosta mitään tule, et ole niin lahjakas kuin luulet olevasi, me ei suostuta sun taiteiluja kustantamaan, elämä opettaa.

Olivat oikeassa. Luulin silloin parikymppisenä että elätän itseni taiteella ja breikkaan ulkomailla. Teen nykyisin duunarityötä jota inhoan koko sydämeni pohjasta, mutta rakastan sitä että minulla on vihdoin omistusasunto ja varaa kaikkeen mitä haluan ostaa. Palkka tästä paskatyöstä on sen verran hyvä. Kyllä valitettavasti raha on elämässä ehkä tärkein asia perheen lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha varmaan yleisin syy tähän asiaan.

 

Tosi moni tekee töitä huonopalkkaisissakin duuneissa, joita vihaa. Ja vaikka väliaikaisesti joutuisikin elämään pienemmillä tuloilla uravaihdoksen takia, niin eikö se kuitenkin ole sen arvoista, kun ei tarvitse enää tehdä työtä, jota vihaa? Jos ihminen tekee unelmaduunia, hän on motivoitunut työtä kohtaan aivan eri tavalla kuin työtä kohtaan, jota hän vihaa. Lisäksi hän on kiinnostunut kehittämään itseään työssään, jolloin palkkakin yleensä ajan myötä vastaa tätä innostusta.

 

Kaikki nyt vaan ei voi tehdä unelmatöitä, kaikilla ei sellaista edes ole. Aika paljon jäisi tärkeää työtä tekemättä, jos kaikki olisivat jotain muusikkoja / maalareita ja monesti sillä unelmatyöllä ei itseään elätä.

Kaikki nyt vaan ei voi tehdä unelmatöitä, kaikilla ei sellaista edes ole. Aika paljon jäisi tärkeää työtä tekemättä, jos kaikki olisivat jotain muusikkoja / maalareita ja monesti sillä unelmatyöllä ei itseään elätä.

Sen lisäksi kaikki nyt vaan ei pääse lääkikseen / Taikkiin ja jos on lapsia, niin välttämättä 8 vuotta koulunpenkillä ei nyt vaan ole taloudellisesti tai ajallisesti mahdollista.

Kasva aikuiseksi ja elä vähän tätä elämää. Jos ei köyhällä ole varaa leipään, niin syökööt leivoksia?

Miksi minä välittäisin siitä, että jokin työ jää tekemättä vain siksi, että minä en sitä tee? Jos olisin kiinnostunut muusikon, maalarin tai lääkärin urasta, niin totta hemmetissä tekisin aivan kaikkeni, että pääsisin unelma-uralleni. Jos köyhällä ei ole varaa leipään tällä hetkellä, niin miksi ihmeessä hän haluaisi pysyä tilanteessa, jossa ei ole varaa leipään tulevaisuudessakaan? Eikö pikemmin olisi fiksumpaa tavoitella niitä unelmiaan, että  olisi varaa leivoksiin tulevaisuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Toiset ajattelee että aina kuuluu maksaa oma elämä ja sitten on sinun kaltaisia jotka jollain sairaalla omahyväisyydellä ja itserakkaudella kuvittelette että teidän ei tarvi itseään elättää ellette saa tehdä jotain kivaa ja mukavaa. Ja lopulta töissä käydään vain rahan takia elämykset haetaan vapaa ajalla

Miksei estää hankkimasta kivoja elämyksiä sekä työ että vapaa-ajalla?

Vierailija kirjoitti:

Ap on päiväperho, joka ei ymmärrä reaalielämästä mitään. 

Vain harvat saa sitä unelmatyötä - lähinnä erittäin lahjakkaat ja innovatiiviset tai ainakin sosiaaliset ihmiset.

Muille jää ne pskahommat, joita kukaan ei oikeasti halua tehdä. 🙄 

Ei kukaan pakota heitä tekemään niitä. 🙄🙄🙄

Vierailija kirjoitti:

Toiset ajattelee että aina kuuluu maksaa oma elämä ja sitten on sinun kaltaisia jotka jollain sairaalla omahyväisyydellä ja itserakkaudella kuvittelette että teidän ei tarvi itseään elättää ellette saa tehdä jotain kivaa ja mukavaa. Ja lopulta töissä käydään vain rahan takia elämykset haetaan vapaa ajalla

Sinä olet varsin hyvä esimerkki siitä, miten katkeraksi ihminen tulee, kun tekee työtä, josta ei nauti. Vihataan ja haukutaan niitä, jotka uskaltavat toteuttaa unelmiaan.