Miksi haaskaat elämäsi tekemällä töitä, joita vihaat?

Raha. Siinpä tärkein 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelin noin myös nuorena. Lähdin opiskelemaan taiteilijaksi ja samalla välit vanhempiin katkesivat vuosiksi. Sanoivat ihan suoraan että ei tuosta mitään tule, et ole niin lahjakas kuin luulet olevasi, me ei suostuta sun taiteiluja kustantamaan, elämä opettaa.

Olivat oikeassa. Luulin silloin parikymppisenä että elätän itseni taiteella ja breikkaan ulkomailla. Teen nykyisin duunarityötä jota inhoan koko sydämeni pohjasta, mutta rakastan sitä että minulla on vihdoin omistusasunto ja varaa kaikkeen mitä haluan ostaa. Palkka tästä paskatyöstä on sen verran hyvä. Kyllä valitettavasti raha on elämässä ehkä tärkein asia perheen lisäksi.

Tällaista rehellisyyttä kaipaisin nykyajan vanhemmilta ja myöskin koululta. Nykyään nuorille tuputetaan että "uskomalla itseesi ja unelmiisi sinusta voi tulla mitä vain" Tämä on ihan hirveä karhunpalvelus, ja

No, jos vanhempi on tuollainen lannistava, on todennäköistä, että lapsesta ei tulekaan mitään suurta, vaan hän alisuoriutuu, ei saavuta täyttä potentiaaliaan ja menettää elämänilonsa.

Vierailija kirjoitti:

Unelmatyö voi helposti muuttua tavalliseksi työksi kun sitä tekee oikeasti työkseen.

Naapuri asuu kalliissa, suuressa omakotitalossa, tekee kotona jatkuvasti etätyötä ja käy usein ulkomailla tekemässä jotain kauppaa, en tiedä mitä, mutta rahaa tuntuu olevan yllin kyllin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on päiväperho, joka ei ymmärrä reaalielämästä mitään. 

Vain harvat saa sitä unelmatyötä - lähinnä erittäin lahjakkaat ja innovatiiviset tai ainakin sosiaaliset ihmiset.

Muille jää ne pskahommat, joita kukaan ei oikeasti halua tehdä. 🙄 

 

 

Unelmatyön saavat ne, jotka uskaltavat tavoitella unelmiaan ja tekevät töitä niiden eteen. Lahjojaan ja taitojaan voi ja täytyykin kehittää, ja sosiaalisesti voi tulla paremmaksi vaikka esiintymis- ja puhetaidon kursseilla. Yleensä tässä maailmassa saa sen, mihin itse uskoo saavansa. Huonot hommat yleensä jäävät niille, jotka eivät edes viitsi tavoitella unelmiaan.

Suomalaiselle lasta lannistavalla ja mitätöivällä kasvatuksella tuohon pystyvät vain hyvin hyvin harvat ihmiset. 

Yleensä ne onnistujat ovat niitä svenskabättrejä tai sitten ulkkareita. 

Äsken kuljin taksilla, jossa ulkkarikuski kehui "prinsessojaan" eli tyttäriään niin ihaniksi.

Voi, miten kademieli tuli - kun useimmat suomi-isät puhuisivat noin kauniisti tyttäristään, niin heistä voisi ihan oikeasti tulla ihan mitä vaan tai ainakin omanarvontuntevia naisia, jotka eivät lähtisi ainakaan retkujen matkaan ja hunningolle. 

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa oletetaan työn, jota inhoaa, poissulkevan, et se voisi olla tavoite.

Mun tavoite työelämässä on saada juuri ja juuri ylädesiilin palkkaa erittäin vähillä työtunneilla ja pitkillä lomilla. Työ jonka sisältöä käytännössä inhoan, on minulle täydellinen menestys tässä.

Teen työtä, jota inhoan, ja olen hyvin tyytyväinen. Minulla on paljon vapaata ja hyvät tulot, joten voin sillä vapaa-ajalla toteuttaa itseäni.

Ihan mielenkiinnosta: Oletko it-alalla tai kenties lääkäri? Ekassa tapauksessa kyyninen asennoituminen on ihan ok, ihmistyössä se sen sijaan kyllä surettaa. Ja sitähän lääkärikunnassa kyllä näkee, kun lääkikseen on rahan kiilto silmissä menty. Oma, jo eläköitynyt äitini teki työuransa työtään vihaavana lääkärinä. Rahaa oli tietysti niin ettei pask alle taipunut, oli kesämökit ja veneet ja Italian lomat (ja täyttä työviikkoa hän ei tietenkään tehnyt käytännössä koskaan). Mutta aina lomilta ja vapailta palatessa se kyrpiintyneisyys oli niin suunnatonta, potilaat oli paskaa, potilaiden omaiset oli paskaa, kollegat oli paskaa. Minusta varsinkin ne vaikeasti sairaat ihmiset olisivat ansainneet lääkärin, jolle heidän hoitamisensa ei olisi pelkkää v1ttua ja perkelettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on päiväperho, joka ei ymmärrä reaalielämästä mitään. 

Vain harvat saa sitä unelmatyötä - lähinnä erittäin lahjakkaat ja innovatiiviset tai ainakin sosiaaliset ihmiset.

Muille jää ne pskahommat, joita kukaan ei oikeasti halua tehdä. 🙄 

 

 

Unelmatyön saavat ne, jotka uskaltavat tavoitella unelmiaan ja tekevät töitä niiden eteen. Lahjojaan ja taitojaan voi ja täytyykin kehittää, ja sosiaalisesti voi tulla paremmaksi vaikka esiintymis- ja puhetaidon kursseilla. Yleensä tässä maailmassa saa sen, mihin itse uskoo saavansa. Huonot hommat yleensä jäävät niille, jotka eivät edes viitsi tavoitella unelmiaan.

Suomalaiselle lasta lannistavalla ja mitätöivällä kasvatuksella tuohon pystyvät vain hyvin hyvin harvat ihmiset. 

Meillä laitettiin molemmat lapset jo pienestä pitäen teatterikouluun. Ei niinkään sen vuoksi, että olettaisin heidän suuntaavan tuolle alalle, vaan uskon, että harrastus auttaa heitä kasvamaan itsevarmoiksi yksilöiksi, mikä auttaa heitä saavuttamaan omia unelmiaan tulevaisuudessa.

Parempi kuin että ei tekisi mitään ja olisi työtön. Ei siinä tilassa kituuttelu ja näköalattomuus yhtään kivempaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Parempi kuin että ei tekisi mitään ja olisi työtön. Ei siinä tilassa kituuttelu ja näköalattomuus yhtään kivempaa ole.

On se parempi. Ainut mikä työttömänä tökkii on se että joutuu elää tukien varassa. Mutta eipä tartte tehdä jotain aivot ja perseen levittävää hevon peetä suurimman osan elämästään.