Miksi haaskaat elämäsi tekemällä töitä, joita vihaat?

Koska unelmatyölläni ei tänä päivänä elä käytännössä kukaan, ja jollain sitä on elantonsa ansaittava. Oliko muita kysymyksiä?

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa oletetaan työn, jota inhoaa, poissulkevan, et se voisi olla tavoite.

Mun tavoite työelämässä on saada juuri ja juuri ylädesiilin palkkaa erittäin vähillä työtunneilla ja pitkillä lomilla. Työ jonka sisältöä käytännössä inhoan, on minulle täydellinen menestys tässä.

Teen työtä, jota inhoan, ja olen hyvin tyytyväinen. Minulla on paljon vapaata ja hyvät tulot, joten voin sillä vapaa-ajalla toteuttaa itseäni.

Inhotusta tai vaarallisesta työstä kuuluukin saada isoa palkkaa ja pitkiä lomia

Vierailija kirjoitti:

Koska itseäni kiinnostaa vain mahdollisimmn helppo raha suhteessa mitä pitää sen eteen tehdä.

Minä olen vannoutunut pitkäaikaistyötön ja suosittelen tätä uraa. 15min töitä kuukaudessa kun hakemuksia tehtailee.

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelin noin myös nuorena. Lähdin opiskelemaan taiteilijaksi ja samalla välit vanhempiin katkesivat vuosiksi. Sanoivat ihan suoraan että ei tuosta mitään tule, et ole niin lahjakas kuin luulet olevasi, me ei suostuta sun taiteiluja kustantamaan, elämä opettaa.

Olivat oikeassa. Luulin silloin parikymppisenä että elätän itseni taiteella ja breikkaan ulkomailla. Teen nykyisin duunarityötä jota inhoan koko sydämeni pohjasta, mutta rakastan sitä että minulla on vihdoin omistusasunto ja varaa kaikkeen mitä haluan ostaa. Palkka tästä paskatyöstä on sen verran hyvä. Kyllä valitettavasti raha on elämässä ehkä tärkein asia perheen lisäksi.

Tällaista rehellisyyttä kaipaisin nykyajan vanhemmilta ja myöskin koululta. Nykyään nuorille tuputetaan että "uskomalla itseesi ja unelmiisi sinusta voi tulla mitä vain" Tämä on ihan hirveä karhunpalvelus, ja ei ihme että pettymysten sietokyky on nuorilla olematon mielenterveysongelmat lisääntyvät.

Itse aion opettaa omille lapsilleni juuri noin, että heistä ei voi tulla ikinä mitään suurta, vaan pitää suuntautua hyvin työllistävälle tylsälle alalle jolla elättää itsensä.

En vihaa työtäni,  mutta kaipaan kevyempää työtä ja vaihtelua. Toivottavasti toteutuu lähitulevaisuudessa.

Eläminen ja perheen elatus maksaa, joten palkka on tarpeellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska itseäni kiinnostaa vain mahdollisimmn helppo raha suhteessa mitä pitää sen eteen tehdä.

Minä olen vannoutunut pitkäaikaistyötön ja suosittelen tätä uraa. 15min töitä kuukaudessa kun hakemuksia tehtailee.

Palkkaus on valitettavasti tuolla alalla aika paska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelin noin myös nuorena. Lähdin opiskelemaan taiteilijaksi ja samalla välit vanhempiin katkesivat vuosiksi. Sanoivat ihan suoraan että ei tuosta mitään tule, et ole niin lahjakas kuin luulet olevasi, me ei suostuta sun taiteiluja kustantamaan, elämä opettaa.

Olivat oikeassa. Luulin silloin parikymppisenä että elätän itseni taiteella ja breikkaan ulkomailla. Teen nykyisin duunarityötä jota inhoan koko sydämeni pohjasta, mutta rakastan sitä että minulla on vihdoin omistusasunto ja varaa kaikkeen mitä haluan ostaa. Palkka tästä paskatyöstä on sen verran hyvä. Kyllä valitettavasti raha on elämässä ehkä tärkein asia perheen lisäksi.

Tällaista rehellisyyttä kaipaisin nykyajan vanhemmilta ja myöskin koululta. Nykyään nuorille tuputetaan että "uskomalla itseesi ja unelmiisi sinusta voi tulla mitä vain" Tämä on ihan hirveä karhunpalvelus, ja

On hämmästyttävää, miten jyrkkä ja rajoittunut näkökulma sinulla on nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Tämä ajattelutapa ei vain karsi nuorilta mahdollisuuksia, vaan se myös vääristää heidän käsitystään siitä, mitä elämä voi olla. Kun sanot, että "heistä ei voi tulla ikinä mitään suurta", et vain estä heitä tavoittamasta unelmiaan, vaan myös tukahdutat heidän luovuutensa ja innostuksensa. Se, että nuorille tarjotaan unelmoimisen mahdollisuus, ei tarkoita, että heitä jätetään yksin epärealististen toiveiden kanssa. On tärkeää opettaa heille myös realistisuus ja sitoutuminen. Mutta ajatus siitä, että heidät pitäisi ohjata vain "hyvin työllistävälle tylsälle alalle", on surullinen ja kapea-alainen. 

Psykologinen tutkimus osoittaa, että nuorille tarjottu mahdollisuus haaveilla ja tavoitella suuria asioita voi parantaa heidän motivaatiotaan ja itsevarmuuttaan. Tämä ei tarkoita, että kaikilla tulisi olla yhtä suuria unelmia tai että kaikki voivat saavuttaa tähtiä. On kuitenkin tärkeää antaa nuorille työkalut ja tuki, jotta he voivat tehdä realistisia päätöksiä ja kohdata mahdollisia pettymyksiä kestävästi.

Jos nuorille sanotaan, että heidän on tyytyminen vain tylsään ja turvalliseen uraan, se ei ainoastaan rajoita heidän potentiaaliaan, vaan myös vähentää heidän elämänlaatuaan. Elämässä on paljon enemmän kuin vain taloudellinen turvallisuus; se sisältää myös henkilökohtaisen täyttymyksen, intohimon ja mielenkiinnon, jotka voivat tehdä työn ja elämän merkitykselliseksi. 

Työstä saa suunnilleen saman mitä tuista saa, kun poistaa työmatkat ja työeväät.

Välttelenkin töitä niin paljon kuin mahdollista. Työkkärin ja parisuhteen takia on pakko käydä kuukaisi tai pari vuodessa töissä. Inhoan sitä, koska tuntuu ettei ihmisyyttäni arvosteta ja palkka on tosiaankin samaa tasoa mitä saisi työttömyystuista ja kohtelu on roskamaista. Miehenä en osaa ottaa sellaista kohtelua helposti vastaan.

Olen hyvin suutuksissani pätkätyöaikana. Muuttaisin kantaani jos työnteosta saisi kuukaudessa edes sen 2000e. Mutta kun palkat liitelee korkeimmillaan noin 1500e ja yleensä siinä 800e kk, niin välttelen sitä kuin ruttoa.

Voin todella pahoin työtä tehdessäni ja yleensä alkoholia ja tupakkaa vihaavana alan käyttämään näitä melko runsaasti.

Aamulla menee yksi savuke ja ruokatunnilla toinen. Kun pääsen töistä niin poltan kolmannen, koska muistan että huomenna pitää mennä taas. Lauantait ryyppään koska ahdistaa tosi paljon maanantai. Työttömänä en polta tai juo. Pahimpia on nämä lauantait kun on pää sumeana ja sunnuntai se vasta kauhea onkin. Kaikenlaista hanttihommaa olen kokeillut ja yleisesti inhoan työntekoa kaikilla aloilla. Erityisesti palkkojen pienuuden takia tuntuu että multa otetaan elämä pois pikkurahalla.

Ennen parisuhdetta mietin monesti itsemurhaa tämän vuoksi. Inhosin niin paljon halvalla aikani antamista muille.

Vierailija kirjoitti:

Koska laskut on saatava jotenkin maksettua ja mistään sellaisesta, mitä haluaisin tehdä, ei makseta mitään ainakaan niin monelle ihmiselle, että minulla olisi ollut pienintäkään toivoa kuulua siihen joukkoon. Yritin kyllä nuorena, mutta lopulta oli pakko myöntää realiteetit.

Sama homma. Halusin olla menestynyt ja arvostettu historioitsija, sellainen arkistoissa vanhoja papereita tonkiva älykäs kirjatoukka. Opiskelin historiaa ja ehdin aloittaa väikkärinkin, kunnes apurahapätkien ja työttömyyskausien vuorotellessa lopulta totesin, että minä en nyt kyllä tule koskaan olemaan osa sitä tämän maailman Yuval Noah Hararien joukkoa, jotka tällä oikeasti elävät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelin noin myös nuorena. Lähdin opiskelemaan taiteilijaksi ja samalla välit vanhempiin katkesivat vuosiksi. Sanoivat ihan suoraan että ei tuosta mitään tule, et ole niin lahjakas kuin luulet olevasi, me ei suostuta sun taiteiluja kustantamaan, elämä opettaa.

Olivat oikeassa. Luulin silloin parikymppisenä että elätän itseni taiteella ja breikkaan ulkomailla. Teen nykyisin duunarityötä jota inhoan koko sydämeni pohjasta, mutta rakastan sitä että minulla on vihdoin omistusasunto ja varaa kaikkeen mitä haluan ostaa. Palkka tästä paskatyöstä on sen verran hyvä. Kyllä valitettavasti raha on elämässä ehkä tärkein asia perheen lisäksi.

Tällaista rehellisyyttä kaipaisin nykyajan vanhemmilta ja myöskin koululta. Nykyään nuorille tuputetaan että "uskomalla itseesi ja unelmiisi sinusta voi tulla mitä vain" Tämä on ihan hirveä karhunpalvelus, ja

Kun kapitalismi on epäreilua ja hei halua jakaa voitoista, niin tärkeintä on vältellä mahdollisimman paljon työntekoa ja yrittää nauttia asioista joita voi tehdä ilman rahaa.

Jos kaikki olisivat AP: n kaltaisia, niin hukuttaisiin täällä paskaan ja sairaat jäisi hoitamatta.

Arvostan ihmisiä, jotka tekevät raskaita pienipalkkaisia töitä, koska he lopulta pyörittävät tätä yhteiskuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelin noin myös nuorena. Lähdin opiskelemaan taiteilijaksi ja samalla välit vanhempiin katkesivat vuosiksi. Sanoivat ihan suoraan että ei tuosta mitään tule, et ole niin lahjakas kuin luulet olevasi, me ei suostuta sun taiteiluja kustantamaan, elämä opettaa.

Olivat oikeassa. Luulin silloin parikymppisenä että elätän itseni taiteella ja breikkaan ulkomailla. Teen nykyisin duunarityötä jota inhoan koko sydämeni pohjasta, mutta rakastan sitä että minulla on vihdoin omistusasunto ja varaa kaikkeen mitä haluan ostaa. Palkka tästä paskatyöstä on sen verran hyvä. Kyllä valitettavasti raha on elämässä ehkä tärkein asia perheen lisäksi.

Tällaista rehellisyyttä kaipaisin nykyajan vanhemmilta ja myöskin koululta. Nykyään nuorille tuputetaan että "uskomalla itseesi ja unelmiisi sinusta voi tulla mitä vain" Tämä on ihan hirveä karhunpalvelus, ja

Olen samaa mieltä tuon ekan osan kanssa, mutta toinen osa saa viestisi kuulostamaan vitsiltä. Kyllä maailmaan mahtuu muutakin kuin ääripäät. Jos oikeasti toitottaa lapselleen että ei sinusta mitään suurta koskaan tule niin lapsi joko a: lamaantuu ja syrjäytyy tai b: suuntaa ihan kiusaksesi jollekin "taivaanrannanmaalari"-alalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelin noin myös nuorena. Lähdin opiskelemaan taiteilijaksi ja samalla välit vanhempiin katkesivat vuosiksi. Sanoivat ihan suoraan että ei tuosta mitään tule, et ole niin lahjakas kuin luulet olevasi, me ei suostuta sun taiteiluja kustantamaan, elämä opettaa.

Olivat oikeassa. Luulin silloin parikymppisenä että elätän itseni taiteella ja breikkaan ulkomailla. Teen nykyisin duunarityötä jota inhoan koko sydämeni pohjasta, mutta rakastan sitä että minulla on vihdoin omistusasunto ja varaa kaikkeen mitä haluan ostaa. Palkka tästä paskatyöstä on sen verran hyvä. Kyllä valitettavasti raha on elämässä ehkä tärkein asia perheen lisäksi.

Tällaista rehellisyyttä kaipaisin nykyajan vanhemmilta ja myöskin koululta. Nykyään nuorille tuputetaan että "uskomalla itseesi ja unelmiisi sinusta voi tulla mitä vain" Tämä on ihan hirveä karhunpalvelus, ja

Miksi nuorista ei voi tulla mitään suurta? Maailmassa on vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka ovat seuranneet unelmiaan ja saaneet aikaan suuria asioita monilla erilaisilla aloilla. Ajatella jos vaikka Beyoncen vanhemmat olisivat sanoneet hänelle noin hänen ollessaan nuori. 

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki olisivat AP: n kaltaisia, niin hukuttaisiin täällä paskaan ja sairaat jäisi hoitamatta.

Arvostan ihmisiä, jotka tekevät raskaita pienipalkkaisia töitä, koska he lopulta pyörittävät tätä yhteiskuntaa.

Eikö voi arvostaa sairaanhoitajien ja siivoojien työpanosta haluamatta kuitenkaan itse noille aloille?

Teen paskaa työtä, koska en työllisty unelmaduuniini. Opiskelin uuden ammatinkin, että pääsisin tähän unelmaduuniin mutta en kelpaa työnantajille....

Vierailija kirjoitti:

Työstä saa suunnilleen saman mitä tuista saa, kun poistaa työmatkat ja työeväät.

Välttelenkin töitä niin paljon kuin mahdollista. Työkkärin ja parisuhteen takia on pakko käydä kuukaisi tai pari vuodessa töissä. Inhoan sitä, koska tuntuu ettei ihmisyyttäni arvosteta ja palkka on tosiaankin samaa tasoa mitä saisi työttömyystuista ja kohtelu on roskamaista. Miehenä en osaa ottaa sellaista kohtelua helposti vastaan.

Olen hyvin suutuksissani pätkätyöaikana. Muuttaisin kantaani jos työnteosta saisi kuukaudessa edes sen 2000e. Mutta kun palkat liitelee korkeimmillaan noin 1500e ja yleensä siinä 800e kk, niin välttelen sitä kuin ruttoa.

Voin todella pahoin työtä tehdessäni ja yleensä alkoholia ja tupakkaa vihaavana alan käyttämään näitä melko runsaasti.

Aamulla menee yksi savuke ja ruokatunnilla toinen. Kun pääsen töistä niin poltan kolmannen, koska muistan että huomenna pitää mennä taas. Lauantait ryypp

Mikä estää sinua opiskelemasta ja hakeutumasta alalle, jolla on parempi palkkaus ja jota et vihaa? Ala uskomaan enemmän omiin mahdollisuuksiisi.

Vierailija kirjoitti:

Teen paskaa työtä, koska en työllisty unelmaduuniini. Opiskelin uuden ammatinkin, että pääsisin tähän unelmaduuniin mutta en kelpaa työnantajille....

Voisitko tehdä unelmaduuniasi freelancer tai yrittäjäpohjalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen paskaa työtä, koska en työllisty unelmaduuniini. Opiskelin uuden ammatinkin, että pääsisin tähän unelmaduuniin mutta en kelpaa työnantajille....

Voisitko tehdä unelmaduuniasi freelancer tai yrittäjäpohjalta?

 

Ei pelkällä koulutuksella, pitäisi olla kokemusta että voisi tehdä.

En vihaa työtäni. Päin vastoin.

Vierailija kirjoitti:

Saan noin neljä tonnia kuussa palkkaa, voin asua siinä paikassa missä haluan, ei tarvi laskee rahoja kaupassa ja pääsen reissuun minne ja milloin haluan. 

 

Runoilija tai kuvataiteilija ei tienaa, saati filosofi.

Minusta luomisen ja kuluttamisen vertailu ei ole ihan järkevää. Saako palkasta ja vapaa-ajalla harrastetusta ostamisesta samaa tyydytystä, sisältöä ja merkityksen tuntua elämään kuin luovuudesta, itse tekemisestä yms?