Esiintymisjännitys

Tai ehkä ne muut ajattelivat empaattisesti, että tuolla on varmaan esiintymiskammo tai muuta vastaavaa.  

Mulla on kanssa,  ihmettelen miten niin monella ei ole. Tai sitten moni osaa vain peittää sen hyvin.

rauhottavat auttaisi...

Tuohon varmaan auttaa, että selvittää itseelleen mikä siinä tilanteessa, ja kontekstissa on vaikeaa. Itselläni oli toksinen työpaikka ja työyhteisö, ja siinä ympäristössä koin esiintymisjännitystä. Nyt on työpaikka vaihtunut ja voi miten hyvä mun on nyt olla, eikä esiintymisjännitys pulpahda esiin. Palkka on vähän pienempi kuin aikaisemmassa, mutta palkkaa enemmän arvostan tätä mukavaa ja levolista olotilaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuohon varmaan auttaa, että selvittää itseelleen mikä siinä tilanteessa, ja kontekstissa on vaikeaa. Itselläni oli toksinen työpaikka ja työyhteisö, ja siinä ympäristössä koin esiintymisjännitystä. Nyt on työpaikka vaihtunut ja voi miten hyvä mun on nyt olla, eikä esiintymisjännitys pulpahda esiin. Palkka on vähän pienempi kuin aikaisemmassa, mutta palkkaa enemmän arvostan tätä mukavaa ja levolista olotilaa.

Meillä on ihan hyvä työilmapiiri, ei siis johdu siitä, että juuri kyseisiä henkilöitä pelkäisin tai jännittäisin erityisesti. Mulla vaan katoaa päästä kaikki ajatukset, kun yhtäkkiä pitää esiintyä. Jos on tiedossa etukäteen niin osaan valmistautua ja miettiä, mitä sanon.

Ei varmaa kukaan nyt oikeasti asiaa töissä sen enempää enää ajattele kuin minä itse. Häpeä on vaan itselle niin vahva tunne, että jää kummittelemaan pitkäksi aikaa.

Voi mä niin symppaan sua ap.

Vierailija kirjoitti:

Voi mä niin symppaan sua ap.

Kiitos! <3

No, esiintymään oppii vain esiintymällä. Jossain vaiheessa menee liian rennoksi ja pitää taas opetella jännitystä.

Nimimerkillä: Kokemusta on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon varmaan auttaa, että selvittää itseelleen mikä siinä tilanteessa, ja kontekstissa on vaikeaa. Itselläni oli toksinen työpaikka ja työyhteisö, ja siinä ympäristössä koin esiintymisjännitystä. Nyt on työpaikka vaihtunut ja voi miten hyvä mun on nyt olla, eikä esiintymisjännitys pulpahda esiin. Palkka on vähän pienempi kuin aikaisemmassa, mutta palkkaa enemmän arvostan tätä mukavaa ja levolista olotilaa.

Meillä on ihan hyvä työilmapiiri, ei siis johdu siitä, että juuri kyseisiä henkilöitä pelkäisin tai jännittäisin erityisesti. Mulla vaan katoaa päästä kaikki ajatukset, kun yhtäkkiä pitää esiintyä. Jos on tiedossa etukäteen niin osaan valmistautua ja miettiä, mitä sanon.

Ei varmaa kukaan nyt oikeasti asiaa töissä sen enempää enää ajattele kuin minä itse. Häpeä on vaan itselle niin vahva tunne, että jää kummittelemaan pitkäksi aikaa.

 

Suosittelen lukemaan häpeää käsitteleviä kirjoja,  Esim. Emilia Kujala - Tunteella, Häpeä.

Itseäni aikanaan helpotti kun ymmärsin, ettei nuo tilanteet oikeastaan olleet ESIINTYMISTÄ, eikä kukaan ollut kiinnostunut minusta tai minun älystäni tai hauskuudestani tai fiksuudestani niissä. Ne olivat tilanteita, joissa tarvittiin tiettyä tietoa, joka minulla sattui olemaan. Se tieto kiinnosti ihmisiä, ei tapa jolla sen annoin. Minäkään en siis ollut esiintyjä, vaan ainoastaan se tiedon välittäjä.

Kysymys:  Onko sut lapsena kasvatettu häpeällä ja syyllistämisellä?   Siitä ei ihan helposti eroon pääsekään kun on oletusasetuksissa.

Vierailija kirjoitti:

No, esiintymään oppii vain esiintymällä. Jossain vaiheessa menee liian rennoksi ja pitää taas opetella jännitystä.

Nimimerkillä: Kokemusta on

Ei välttämättä mene jännitys ohi esiintymällä. Sen sijaan jännityksen voi hyväksyä ja sitten pystyy sen kanssa elämään. Pitää myös olla armelias itselle. Luultavasti ap:n esitys meni ihan hyvin eikä kukaan siitä sen kummempia ajatellut.

Ei kannata jännittää. Jos tuntuu ylitsepääsemättömältä niin tunnustaa heti alussa että tuleeko tästä mitään kun jännitän niin paljon mutta yritän. Jos tuntuu että ei tule mitään sanoo että ei onnistu tänään. Peittely yritykset on usein tuomittu epäonnistumaan. Kyllä sen jännityksen näkee, valitettavasti.

Voit pyytää saada etukäteen tiedon jos sinulta edellytetään pitävän/kertovan jostain asiasta, sanot että olet täydellisyyden tavoittelija ja hämmennyt/ menet lukkoon joka pahentaa jännittämistä kun joutuu pitämään yllättävän puheenvuoron. Voit myös sanoa että ei ole kaikkia tietoja juuri nyt saatavilla/haluat tarkistaa faktoja ennenkuin kerrot mitään mutta lähetät kirjallisen briiffin..donnou

 Jos kokouksissa on pöytäkirja -käytänne, tulee se olla etukäteen luettavissa, johon kirjataan asiat joista on erikseen sovittu kuka asiasta kertoo. 

Yleensä kuulijat sympatiseeravat puhujaa.Sait lisäkokemusta esiintymisestä, seuraava esiintyminen menee paremmin. Itse kuvittelee että  jännityksesi välittyy samalla tasolla kuulijoille muttei se niin mene. Sujuva selkeä puhe voi olla esiintymispelkoisellakin, jännitys EI vaan kokeneella puhujalla näy. Takelteleva puhe antaa aikaa kuulijoille miettiä puhuttua asiaa vaikka se voi vaivaannuttaakin heitä.

Jos on toksiset kollegat niin nauttivat suuresti jos mokaat, mulkkuja on joka työpaikalla, niitten kanssa ei olla missään vuorovaikutuksessa ellei ole pakko. 

Itsensä pitää vain hyväksyä, ei olla täydellisiä.

Itse olen taistellut häpeän kanssa koko elämäni.  Kuitenkin olen päässyt siitä eroon melko paljon,  mutta esiintymisjännitys on oikeastaan asia erikseen, se on selkeästi joku posttraumaattinen reaktio, joka juontaa juurensa lapsuudesta.  Palaudun sinne ala-asteen luokan eteen ja koen ne samat tunteet mitä silloin olen tuntenut.   Pitäisi vaan esiintyä enemmän niin ehkä lopulta saisin vallan niistä tilanteista ja huomaisin, että olen varustettu paremmilla taidoilla mitä silloin lapsena olin.  Reaktiolleni en mahda mitään,  mutta olen oppinut että lopulta tulen pääsemään yli siitä.  Ennemmin tai myöhemmin.  Kaikenlaisesta sitä selviää.  

Häpeä on suuri voima.  Joka ei tunne häpeää, on aikalailla voittamaton. 

Kokemus auttaa mutta niin myös asian osaaminen. Jos kysymykseen olisi ollut hyvä valmistautua etukäteen, tiesitkö edes vastauksen asiaan heti kokouksessa?

Minulla on kokemusta tietojen välittämisestä kokouksissa esiintyville. Jos muodollisesti vastuussa olevalta kysytään jotain, josta en ole tiennyt etukäteen, en ole voinut antaa tietoja. Jälkeenpäin minua on voitu katsoa pahasti. Joskus jo kokouksessa jos olen itse kommentoinut asiaa ollessani paikalla.

Ymmärtäkää ihmiset että eivät tiedot voi ilmestyä jostain, jos kysymys osoitetaan ihmiselle jolla ei suoraan ole tietoa.

Betasalpaaja on toimiva lääke esiintymisjännitykseen. Se estää sykkeen nousun ja käsien ja äänen tärinän, mulla jännitys ilmenee näin. Pillerin avulla puhun ja esiinnyn ihan rennosti. Tosin eipä sitä kyllä ehdi nappaamaan jos ihan kylmiltään joutuu yhtäkkiä estradille, se täytyy ottaa vähän etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata jännittää. Jos tuntuu ylitsepääsemättömältä niin tunnustaa heti alussa että tuleeko tästä mitään kun jännitän niin paljon mutta yritän. Jos tuntuu että ei tule mitään sanoo että ei onnistu tänään. Peittely yritykset on usein tuomittu epäonnistumaan. Kyllä sen jännityksen näkee, valitettavasti.

Onko se niin vaarallista jos jännityksen näkee?  Mitä väliä?  Ihan tosissani kysyn.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon varmaan auttaa, että selvittää itseelleen mikä siinä tilanteessa, ja kontekstissa on vaikeaa. Itselläni oli toksinen työpaikka ja työyhteisö, ja siinä ympäristössä koin esiintymisjännitystä. Nyt on työpaikka vaihtunut ja voi miten hyvä mun on nyt olla, eikä esiintymisjännitys pulpahda esiin. Palkka on vähän pienempi kuin aikaisemmassa, mutta palkkaa enemmän arvostan tätä mukavaa ja levolista olotilaa.

Meillä on ihan hyvä työilmapiiri, ei siis johdu siitä, että juuri kyseisiä henkilöitä pelkäisin tai jännittäisin erityisesti. Mulla vaan katoaa päästä kaikki ajatukset, kun yhtäkkiä pitää esiintyä. Jos on tiedossa etukäteen niin osaan valmistautua ja miettiä, mitä sanon.

Ei varmaa kukaan nyt oikeasti asiaa töissä sen enempää enää ajattele kuin minä itse. Häpeä on vaan itselle niin vahva tunne, että jää kummittelemaan pitkäksi aikaa.

Jos työympäristössä ei ole vikaa ja et ole ylikuormittunut. Mieti onko sun yksityiselämässä tai parisuhteessa kaikki hyvin. Itselläni siinä vaiheessa kun opiskelin yhtäaikaa kahta tutkintoa, lapset oli pieniä ja kävin samaan aikaan töissä, olin sellaisen burnoutin partaalla, että kaikki epävarmuudet tuli pintaan.

Nuo tilanteet on tosi ikäviä, mutta jos vastaavia kokouksia ja mahdollisia puheenvuoroja alkaa tulla jatkossa enemmän niin suosittelen satunnaiseen käyttöön todella lämpimästi propralia ja jos se ei yksin auta, siihen lisäksi opamoxia esim 15mg. Tuo yhdistelmä on suoraan sanoen ollut itselleni pelastus. Joudun ja saan esiintyä (ja haluankin, tiedän, outoa ehkä) harrastuksessani mutta kärsin pahasta esiintymisjännityksestä ja tiettyihin tilanteisiin lääkitys on ihan pelastus. Sitten jossain vaiheessa välillä huomaan että totunkin johonkin tiettyyn porukkaan tai esiintymistilanteeseen etten tarvitsekaan lääkettä enää. 

Myös näyttelijät, laulajat yms kokeneet esiintyjät jännittävät. Sanovat, että esitys menee pieleen, jos ei jännitä. Toiset jopa oksentavat yms

Tsemppiä ap

Ehkä olisit jännittänyt vielä enemmän, jos olisit tiennyt etukäteen...