Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ette usko, miten helpottavaa on, kun aspergertytär muuttaa pois kotoa!
25.07.2024 |
Ei enää jankkaamista ruoasta ja jatkuvaa epäkohtiin puuttumista ja vaatimuksia vaatimusten perään. Ei riitelyä rahankäytöstä ja jälkien siivoamisesta. Nyt neiti Näpsä, kaikkitietävä, voi syyttää itseään, jos vaatteet on pesemättä tai sälekaihtimet väärässä asennossa. Katson sen verran perään, kuin tarve on ja jos ei pärjää, niin soitan sosiaalipäivystykseen. Minä en enää ryhdy aikuisen ihmisen asioita hoitamaan, jos kerran terapia tai lääkkeet eivät kelpaa. Nostan kädet pystyyn. Likka joko aikuistuu tai sitten ei. Menkööt sitten tuettuun asumiseen jos ei pärjää omillaan. Se vaihtoehto ei ollut mitenkään mahdollinen tyttären mielestä, enkä voi pakottaa, mutta en myöskään katsele häntä enää saman katon alla, enkä edes voi, koska minulla ei ole rahaa elättää aikuista lasta, jolla on tuloja, mutta ei suostu maksamaan edes ruoastaan.
Kommentit (464)
Aina voi tyttö muuttaa tänne minun luokseni. t: Jartsa 62 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei täällä ole tarkoitus elää 100- vuotiaaksi. Toisille riittää vähempikin.
Eli varmaan parempi ettei tule ollenkaan käymään sitten?
Keneltä lapsi sai noi geenit? Tulivatko ne isältä? Vai onko ap itsekin Asperger tiedostamatta sitä?
Meilläkin on Asperger-tytär, mutta ei hän onneksi ollut noin vaikea/hankala. Omat haasteet hänelläkin on arjen hallinnassa, mutta yrittää itsekin löytää siihen apukeinoja. Eikä ole kieltäytynyt terapiasta.
Tuo on hyvä, että pojalla on sentään työpaikka. Monille työllistyminen on vaikeaa, vaikka osaamista olisikin. Pitää olla iloinen niistä onnistumisista, mitä lapsen elämässä on. Tilanne voisi olla huonompikin.
Yhäkin, jos ap:n tyttären elämässä ois voitu vähentää sitä jatkuvaa kuormitusta, niin tytär ei tuntuisi ap:n mielestä niin hankalalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja edellinen pahoittelee, että sekoili ap:n lapsen sukupuolessa.
Kävikö mieleen naittaa se trad-incelille? Win-win!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on varmasti nainen? Kyvyt on niin vähäiset, että muutama pikku homma ei luonnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko ap että elämä sitten muka helpottaa? Njet. Tulee aivan eri tason huolet. Miksi helvetissä te teette lapsia kun haluatte vain päästä niistä eroon?
On ihan normaalia toivoa että aikuinen lapsi pärjää omillaan. On ihan normaalia että vanheneva vanhempi haluaisi joskus edes aikaa itselleen. Kohtuuton syytös.
Toivoa saa, mutta aina ei saa mitä toivoo. Osa lapsista on sairaita tai vammaisia tai muista syistä eivät tule koskaan pärjäämään omillaan. Turhautuminen tilanteeseen on normaalia, mutta vihamielisyys lasta kohtaan ole kohtuullista. Tuntojaan voi purkaa joissain tukiryhmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 sivua luettuani sain tarpeekseni. Vanhemmat eivät ole mitään " ihmeiden tekijöitä" eikä myöskään ilman hermoja olevia ameeboja. Eivätkä ole voineet valita minkälaisia lapsia saavat.
Kokemusta on koska lapsenlapsi on autistinen. Päivästä toiseen samaa tekstiä. Samaa asiaa jauhetaan päiväkausia. Elämässä pitää olla muutakin kuin lapset ja varsinkin kun ovat aikuisia niin oma asunto on paras vaihto ehto
Kyllä saa olla iloinen kun lapsi muuttaa pois kotoa, olipa aspenger, vammainen , normaali ( mikä se on? ) tai millanen vaan. Eikö pahin pelko olisi että jää peräkammarintytöksi tai- pojaksi? Se että on onnistunut kasvattamaan lapsen niin, että edes haluaa itsenäistyä on hyvä suoritus. Kyllä jokaisella on oikeus omaan , itsenäiseen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota, ap, tuo aloituksesi jonnekin talteen, niin voit lukea sitä sitten, kun tekee mieli itkeä sitä että tytär ei käy koskaan sua katsomassa.
Mitä hourit? Eiköhän se tytär vaadi jatkuvaa apua jatkossakin, mutta onneksi vanhemmat saavat levätä edes kotonaan.
Ihmeellistä uhriutumista täällä - onko teille normaali käytös noin vieras asia?
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä järkyttävää autistivihaa, ja vielä omaa lasta kohtaan. Tietenkin se lapsi on hankala, jos oman vanhemman asenne on tuollainen.
Aika kauhealta kiroukselta vaikuttaa neurotyypillisille vanhemmille syntyminen.
Oma kommenttisi on inhottavaa vihapuhetta ja solvaamista! Ei kenenkään tarvitse omassa kodissaan sietää mitä tahansa käytöstä.
Välillä tuntuu, että nuo diagnoosit ovat jotenkin selittelyä omalle huonolle käytökselle - rajansa kaikella. Jos aikoo tulla toimeen yhteiskunnassa, on parempi opetella tavoille, viimeistään aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, autismin vuoksi lapsesi ennustettu elinikä on aika lyhyt, joten ei luultavasti ole kauan riesanasi! Ja lyhyen elämänsä aikana ehtii luultavasti kärsimään enemmän kuin osaat kuvitella -- no mutta oma vika vissiin kun on niin omituinen. Kamalaa, että maailmassa on myös ihmisiä, jotka eivät osaa olla normaaleja. Usein tekevät kyllä uraauurtavaa tiedettä tai taidetta, mutta mitäs sellaisilla turhuuksilla tekee. Tärkeintä on olla niin kuin kaikki muutkin, ja vanhempiensa kannalta mahdollisimman helppo! Traagista että joillekin syntyy lapsia, joilla on epätyypilliset aivot. Toisaalta, heidän syykseen on käytännöllistä laittaa kaikki, mikä perheessä on pielessä.
Autismi ei ole kuolemaan johtava sairaus.
No ei toki ole, mutta siihen liittyy monia asioita, jotka lyhentävät odotettavissa olevaa elinikää merkittävästi.
Asiasta esim. https://www.autismparentingmagazine.com/autism-life-expectancy/
Itsensä eliminoinnin riski on seitsemän kertaa suurempi kuin valtaväestöllä.
"While many factors may cause suicidal thoughts, some of the most common reasons are negative childhood experiences, loneliness, communication difficulties, and lack of support."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä järkyttävää autistivihaa, ja vielä omaa lasta kohtaan. Tietenkin se lapsi on hankala, jos oman vanhemman asenne on tuollainen.
Aika kauhealta kiroukselta vaikuttaa neurotyypillisille vanhemmille syntyminen.
Oma kommenttisi on inhottavaa vihapuhetta ja solvaamista! Ei kenenkään tarvitse omassa kodissaan sietää mitä tahansa käytöstä.
Välillä tuntuu, että nuo diagnoosit ovat jotenkin selittelyä omalle huonolle käytökselle - rajansa kaikella. Jos aikoo tulla toimeen yhteiskunnassa, on parempi opetella tavoille, viimeistään aikuisena.
No hei, onnittelut siitä, että onnistuit kirjoittamaan nyt sentään vähän vähemmän vihamielisen kommentin, eikä mennyt heti poistoon. Ja idiootit tykkäilee. /eri
Uskon kyllä. Meillä äiti adhd ja aikuinen tytär add (vanhat diagnoosit), molemmat lääkkeettömiä. Oli aika raskas perhe-elämä, kun toinen aloittaa yhtä aikaa useita asioita joiden pitäisi mielellään olla jo eilen valmiita, ja toinen ei saa millään edes aloitettua ja on kuin täi tervassa. Molemmat ollaan voitu paremmin hänen poismuuttonsa jälkeen, ja välit ovat lämpimät. Kesti 2 v ennen kuin lakkasin vetämästä ja työntämästä arkiasioissa ja 5 v ennen kuin taloudellista tukea ei tarvittu (itsenäinen, töissä, osaa bujdetoida).
Vierailija kirjoitti:
Yhäkin, jos ap:n tyttären elämässä ois voitu vähentää sitä jatkuvaa kuormitusta, niin tytär ei tuntuisi ap:n mielestä niin hankalalta.
No haloo. Ehkä tuo muutto nimenomaan vähentää sitä kuormitusta kun tytär saa pitää sälekaihtimet ja tavarat just niin kuin haluaa.
On se kumma että koko muun perheen pitäisi uhrata oma mielenterveys yhden autistin vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
En käsitä. Minä olen kyllä valmis tukemaan ja auttamaan autistista tytärtäni koko loppuelämäni ajan, kaikin mahdollisin tavoin.
Tarkoitatko, että lapsesi asuu luonasi koko sinun loppuelämän ajan? Mitä teet, jos lapsesi haluaakin muuttaa muualle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhäkin, jos ap:n tyttären elämässä ois voitu vähentää sitä jatkuvaa kuormitusta, niin tytär ei tuntuisi ap:n mielestä niin hankalalta.
No haloo. Ehkä tuo muutto nimenomaan vähentää sitä kuormitusta kun tytär saa pitää sälekaihtimet ja tavarat just niin kuin haluaa.
On se kumma että koko muun perheen pitäisi uhrata oma mielenterveys yhden autistin vuoksi.
Niin siis muutto on varmasti hyvä asia ja vähentää kuormitusta. Mun mielestä kirjoituksesta vaan paistaa se, että lapsen elämässä ei ole kasvuiän aikana osattu riittävästi tehdä niitä kuormitusta vähentäviä toimenpiteitä, mikä kostautuu tuollaisena ylikuormittuneen autistin hankala käytöksenä, joka sitten vaikeuttaa muidenkin perheenjäsenten elämää.
Nimenomaan ei tarvitse muun perheen uhrata mielenterveyttään, jos vaan pystytään tekemään niitä autistin tarvitsemia sopeutuksia. Ei ne oo sellaisia asioita, että ne suuresti kuormittais muita, mutta ne tekis kaikkien elämästä helpompaa.
Alue: Aihe vapaa
Minä ainakin olin vilpittömän iloinen kun 20-v täyttänyt lapsemme muutti kotoa. Viimeiset viisi vuotta olivat melkoisen raskaita hänen kanssaan.
Olin myös helpottunut kun muistisairautta potevat appivanhempani saivat hoiva-asunnon ja me mieheni kanssa pääsimme irti jatkuvasta vastuusta heidän arkensa sujumisesta.
Ei siitä tarvitse syyllisyyttä tuntea että saa joskus elää ihan itseäänkin varten eikä se lapsen kasvatusvastuu mikään elinkautinen velvollisuus ole. On mukavaa kun aikuinen lapsi tulee käymään, ja vielä mukavampaa kun hän lähtee.