Ette usko, miten helpottavaa on, kun aspergertytär muuttaa pois kotoa!

Vierailija kirjoitti:

Tässä tosielämän kertomus minun elämästäni:

On myös tilanteita, joissa puoliso on diagnosoimaton autisti, joka ei näe piirteitä itsessään ja pitää itseään tavallisena ja kaikkia muita vääränlaisia. Tällainen ihminen voi maskata eli peitellä oireitaan alussa, mutta pikkuhiljaa maskaaminen loppuu.

Todennäköisesti tällaisen ihmisen lapsillakin on autismin kirjon piirteitä. Koska autistivanhemoi ei näe piirteitä itsessään, hän ei näe niitä myöskään lapsissaan. Hän haukkuu , solvaa ja syyllistää toista vanhempaa , joka pohtii lasten nepsy-piirteitä ja hakee apua lasten tilanteeseen.

Vanhemmille tulee ero. Autistivanhemman kanssa on raskasta hoitaa lasten asioita, koska hänen mielestään toinen vanhempi on haitaksi lapsille. Hän on mielestään ainoa hyvä vanhempi.

Lapset ovat älykkäitä ja taitavia maskaamaan. Teini-iässä lasten tilanne eskaloituu ja avun piiriin hakeutuminen on väistämätöntä. Tul

Hillitön vuodatus taas, jonka sisältö tiivistyy lausahdukseen: "nentti on aina oikeassa".

Onpa kurja että tästä keskustelusta tuli hyvin omituinen aspergerit vs. normot -väittely. Siihen tyrehtyi sitten se juttelu. En jaksa lukea mitään assit aina sitä tai nentit aina tätä-jankutusta vaan toivoisin ap:n päivittävän miten muuton vikat päivät ovat sujuneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla kokemuksia siitä, että kun Asperger nuori on muuttanut omilleen niin onko jotkut "oireet" helpottaneet?

Tällä tarkoitan sitä, että kun ihminen on sopeutuvainen, oli sitten mikä neurokirjo tahansa niin jokainen pystyy pakon edessä sopeutumaan edes jonkin verran.

Niin miten käy niiden kaikkien pikku juttujen (kaihtimet näin, ruoka noin, maton hapsut suoraan jne) kun itse pitää jaksaa vastata kaikesta? Kun aika ja energia ei enää riitä niin lieveneekö jotkut pinttymät?

Itse ainakin saan olla omassa rauhassa, ei välttämättä tarvitse mennä muiden ihmisten oletuksien ja rytmien mukaan, se vähentää kuormitusta. Sitten taas toisaalta, sinne omaan toimintaan saattaa myös upota päiviksi niin, että esimerkiksi syöminen ei tunnu tärkeältä, tai noin niinkuin muukaan itsestä huolehtiminen. Aina siinä

Sinä se tässä et osaa asettua toisen asemaan (ymmmärrettävästi, olethan asperger). Valaistuksen säätäminen pienelle on hankalaa ikänäköiselle vanhemmalle. Ei nää tehdä mitään.

Kiitos tästä ketjusta. Olen assin äitipuoli ja voi kuinka joskus sain täällä täystyrmäyksen, kun sanoin etten oikein jaksa häntä. Viikot kun hän on äidillään, on ihanaa rauhaa, vaikka on muitakin teinejä ja lapsia silloin paikalla. Kyllä, tunnen suurta syyllisyyttä siitä, etten jaksa autistia ja hänen omituisuuksiaan. Voi, että on helpottavaa saada sanoa se ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipas yllätys, että tästäkin tuli tällainen autistien haukkumisketju. Turhia hyödyttömiä ihmisiä, jotka pilaavat kaikkien muiden ihmisten elämän pelkällä olemassa olollaan ja kiukuttelullaan. Ja silti heitä on pakko raahata mukana kaiken maailman paikkoihin ja pakottaa koko ajan ulos mukavuusalueeltaan. Ja sitten taas ihmetellään kun kiukkuavat.

Noh, kyllähän tämä vahvistaa näkemystäni "normaaleista" ihmisistä ja heidän pakkomielteestään kontrolloida autisteja elämään "normaalisti".

Onneksi aikuisena ihmisenä saan jo ihan itse päättää, käynkö museoissa ja olenko tunnin ulkona joka päivä vai pysynkö sisällä ihan koko kesän (pysyn sisällä).

Vanhemmuuteen kuuluu se, että lapsen ei anneta päättää meneekö hän koko kesänä ulos vai ei. Tällä ei ole merkitystä onko lapsella diagnooseja vai ei. Aikuinen tietenkin päättää itse miten halu

Tämä on juuri sitä ajattelua, joka teki minun ja lapseni elämästä niin vaikeaa niin pitkään. Ajattelin, että teen hänelle karhunpalveluksen jos en ole jämäkkä ja pakota "normaaliin" elämään. Terapeuttikin sanoi, että pitää altistaa lasta sosiaalisille tilanteille joita hän jännitti, tai muuten hän vain välttelee entistä pahemmin. Mutta lapsen meltdownit olivat niin vaikeita, että en voinut enää pakottaa. Annoin hänen olla sitten vaikka sisällä koko kesän, olin vain ystävällinen ja hyväksyvä. Ja kas vain, kun lopetin sen normaaliuden tyrannian, niin nuoresta on tullut paljon parempivointisempi, käy ulkona ja on ystäviä ja jaksaa paremmin myös sosiaalisia tilanteita. Niiden pelko väheni kun pakotus loppui ja myös se ajatus, että hän jotenkin pelkää niitä. Todellisuudessa hän ei vain jaksa ja pysty. Se on eri asia kuin pelko, jota terapeutti meille tuputti.  Tärkeintä on minusta se, että unohtaa ne aikuinen määrää jutut jotka tulevat kasvattajallekin jostakin neuvoloista ja opettajilta ja virallisilta kasvattajilta. Kunnioittakaa itseänne ja lastanne sellaisina kuin olette niin asiat menee paremmin. Eivät autistit halua olla hankalia tai saada meltdowneja. Ja todellakaan heitä ei kannata raahata jonnekin perhelomille kitisemään, teette muiden sisarusten kanssa niitä juttuja ja sitten autistin kanssa toisenlaisia. T:Se, joka elää onnellisesti autistilapsen (ja normilapsen) äitinä

Vierailija kirjoitti:

Onpa kurja että tästä keskustelusta tuli hyvin omituinen aspergerit vs. normot -väittely. Siihen tyrehtyi sitten se juttelu. En jaksa lukea mitään assit aina sitä tai nentit aina tätä-jankutusta vaan toivoisin ap:n päivittävän miten muuton vikat päivät ovat sujuneet. 

tainnut mamma päätyä putkan pahnoille, esilletuomallaan asenteella se on enemmän kuin todennäköistä

Lainais: Anteeksi, mutta olet väärässä. Kyllä rutiinit voi jokainen helposti tehdä jokaisessa perheessä jos haluaa siihen vain panostaa. Minäkin olen tehnyt elämääni näin aikuisena rutiinit. Ei ihan kaikkea voi tehdä rutiineiksi, mutta suurimman osan arkielämästä voi. 

 

Näissä kommenteissasi kuuluu tosiaan se, ettet ymmärrä mikä on kohtuullista vaatia. Autistit eivät usein ymmärrä. Meillä autistiteini vaati, että tehtäisiin vain hänen lempiruokiaan. Perheessämme on kaksi muutakin lasta. Toisen lempiruoka on sellainen, jota autisti inhoaa sen suutuntuman vuoksi. Autistille ei oikein sopinut sekään, että tehdään vaikka kahta ruokaa. Kun hänen lempiruokansa ovat x ja y, niin hän ei pysty käsittämään, että ne eivät ole kaikkien lempiruokia. Ja hänelle on käsittämätöntä, miten kukaan voi tykätä ruuasta, jota hän inhoaa. Tätä tosiaan pitikin sitten ko. ruuasta pitävän sisaruksen kuullen päivitellä pitkään ja hartaasti. Minä olen sitten se paska tyyppi, kun haluan, että muutkin perheenjäsenet saavat välillä lempiruokiaan ja, että autisti ei saa mollata toisen lempiruokaa (omasta mielestään hän vain sanoo mielipiteensä rehellisesti). 

 

Jos perheessä on useampi lapsi, niin ei, perheessä muut eivät voi joustaa itseään soikeaksi, jotta yhden elämä pysyisi täysin rutinoituneena ja aina mieluisana.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Olisit voinut jättää neurotyyppiä kuvaavan (ja vanhentuneenkin) termin otsikosta pois, koska nyt tämä postaus näyttää vain ableistiselta. Kommentit samalla linjalla. Trollausta taitaa olla, kommenteistakin päätellen.

Huomaa kyllä ettet ole ollut tekemississä Aspergerirn kanssa. 

Se voi olla joskus todella rasittavaa... Ja mä sanon tän itse asperger ihmisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Onpa kurja että tästä keskustelusta tuli hyvin omituinen aspergerit vs. normot -väittely. Siihen tyrehtyi sitten se juttelu. En jaksa lukea mitään assit aina sitä tai nentit aina tätä-jankutusta vaan toivoisin ap:n päivittävän miten muuton vikat päivät ovat sujuneet. 

Assiketjut menevät täällä lähes aina riitelyksi. Aiheessa on jotain, mikä provosoi ihmisiä. Ketjut vetävät puoleensa trolleja, joista on ilmeisen hauskaa huvitella haukkumalla as-henkilöitä vammaisiksi ja jälkeenjääneiksi. Vastaavasti aspergerketjuissa kirjoittaa usein myös muutamia selkeitä as-henkilöitä, joilla on ylimielinen ja alentuva, suorastaan julma asennoituminen kaikkia neurotyypillisiä kohtaan.

Aihe on tärkeä ja ajatuksia herättävä ja siitä olisi mahdollista saada aikaiseksi hyvääkin keskustelua. Valitettavasti se ei onnistu täällä.

Jokaiseen ketjuun pesiytyy joku, joka kaappaa koko keskustelun ha hyökkää aggressiivisesti "normoja" vastaan. Ei kiva.

Sinä lapsen rauhaan jättänyt äiti olet todella hyväsydäminen, viisas ja tunneälykäs. Ei ihmekään, että lapsesi olo kohentui. <3

Lainaus: Ei kukaan ikinä voi kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi, jos kaikki tehdään aina hänen puolestaan. Ymmärrän, että elämme pitkää rauhan ja yltäkylläisyyden aikaa, ja sen takia teille nenteille ei yleensä mikään aiheuta haasteita, mutta se ei ole normaalitila. Normaalia on, että ihmiset joutuvat välillä sopeutumaan uusiin tilanteisiin. Teistä on tullut veteliä, mutta ette saa vetää meitä muita mukananne pinnan alle.

No näinpä. Samaan aikaan tässä ketjussa vaaditaan, että perhe sopeutuu assin toiveisiin mm. valaistuksen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Lainaus: Ei kukaan ikinä voi kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi, jos kaikki tehdään aina hänen puolestaan. Ymmärrän, että elämme pitkää rauhan ja yltäkylläisyyden aikaa, ja sen takia teille nenteille ei yleensä mikään aiheuta haasteita, mutta se ei ole normaalitila. Normaalia on, että ihmiset joutuvat välillä sopeutumaan uusiin tilanteisiin. Teistä on tullut veteliä, mutta ette saa vetää meitä muita mukananne pinnan alle.

 

No näinpä. Samaan aikaan tässä ketjussa vaaditaan, että perhe sopeutuu assin toiveisiin mm. valaistuksen suhteen.

Sieltä se taas ties monennenko kerran tuli. Nentit osaavat vain joko olla täysin piittaamattomia autistin tarpeista tai sitten heittäytyä johonkin ihmeen hyysäysmoodiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus: Ei kukaan ikinä voi kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi, jos kaikki tehdään aina hänen puolestaan. Ymmärrän, että elämme pitkää rauhan ja yltäkylläisyyden aikaa, ja sen takia teille nenteille ei yleensä mikään aiheuta haasteita, mutta se ei ole normaalitila. Normaalia on, että ihmiset joutuvat välillä sopeutumaan uusiin tilanteisiin. Teistä on tullut veteliä, mutta ette saa vetää meitä muita mukananne pinnan alle.

 

No näinpä. Samaan aikaan tässä ketjussa vaaditaan, että perhe sopeutuu assin toiveisiin mm. valaistuksen suhteen.

Sieltä se taas ties monennenko kerran tuli. Nentit osaavat vain joko olla täysin piittaamattomia autistin tarpeista tai sitten heittäytyä johonkin ihmeen hyysäysmoodiin.

Nentit eivät pysty todelliseen empatiaan, vaan lähinnä alentuvaan sääliin. Siltä säälin kohteelta ei vahingossakaan kysytä mitään. Sitten nentti koohottaa ja koohottaa, kunnes virkavalta korjaa talteen tai nentti polttaa itsensä loppuun. Surkeaa touhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus: Ei kukaan ikinä voi kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi, jos kaikki tehdään aina hänen puolestaan. Ymmärrän, että elämme pitkää rauhan ja yltäkylläisyyden aikaa, ja sen takia teille nenteille ei yleensä mikään aiheuta haasteita, mutta se ei ole normaalitila. Normaalia on, että ihmiset joutuvat välillä sopeutumaan uusiin tilanteisiin. Teistä on tullut veteliä, mutta ette saa vetää meitä muita mukananne pinnan alle.

 

No näinpä. Samaan aikaan tässä ketjussa vaaditaan, että perhe sopeutuu assin toiveisiin mm. valaistuksen suhteen.

Sieltä se taas ties monennenko kerran tuli. Nentit osaavat vain joko olla täysin piittaamattomia autistin tarpeista tai sitten heittäytyä johonkin ihmeen hyysäysmoodiin.

Huoh. Sulla lienee lista milloin suostua ja milloin ei. Se oikea tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus: Ei kukaan ikinä voi kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi, jos kaikki tehdään aina hänen puolestaan. Ymmärrän, että elämme pitkää rauhan ja yltäkylläisyyden aikaa, ja sen takia teille nenteille ei yleensä mikään aiheuta haasteita, mutta se ei ole normaalitila. Normaalia on, että ihmiset joutuvat välillä sopeutumaan uusiin tilanteisiin. Teistä on tullut veteliä, mutta ette saa vetää meitä muita mukananne pinnan alle.

 

No näinpä. Samaan aikaan tässä ketjussa vaaditaan, että perhe sopeutuu assin toiveisiin mm. valaistuksen suhteen.

Sieltä se taas ties monennenko kerran tuli. Nentit osaavat vain joko olla täysin piittaamattomia autistin tarpeista tai sitten heittäytyä johonkin ihmeen hyysäysmoodiin.

Huoh. Sulla lienee lista milloin suostua ja milloin ei. Se oikea tapa.

Ei tuommoisia listoja ole mahdollista laatia. Minä en voi sille mitään, jos olet tyhmä kuin saapas.

Vierailija kirjoitti:

Autismi on sellainen kirjo, että toiset ovat varmasti ongelmaisempia kuin toiset, mutta kerronpa meidän tarinan, jos se vaikka rohkaisisi autistityyppisten lasten vanhempia. Autismihan ei yleensä tarkoita että olisi tyhmä tai kyvytön, se tarkoittaa vain sitä että on joidenkin ajatusmallien jäykkyyttä verrattuna taviksiin ja jotkut asiat eivät suju yhtä hyvin. Toisaalta autistilla voi olla sitten mitä vain hyviä ominaisuuksia. Avain on se, ettei yritä tehdä lapsestaan tavallista, koska siinä tulee vain sitä maskaamista ja melt downeja. Itse kun vihdoin ymmärsin tämän, elämä autistilapsen yksinhuoltajana on ollut hyvin onnellista. Lapsi on nyt teini ja hän tekee paljon arjen asioita aivan itse, niin sitten ei tarvitse riidellä siitä, että miten joku verhon asento on. Hän saa päättää sen itse omassa huoneesaan ja minä omassani. Olemme yhdessä hänen ehdoillaan ja teemme sellaisia asioita, joiden parissa hän on renotutunut ja onnellinen, enkä koskaan

Vautsi, annan sinulle tuhat yläpeukkua tästä viestistä. Olet oivaltanut jotain mitä valitettavan moni ei koskaan oivalla. Olet aivan oikeassa kaikessa ja puit sanoiksi sen mitä minäkin täällä varsin epäonnistuneesti olen yrittänyt sanoa. Kiitos, kun näet myös hyvää autismissa. Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi.

-terkuin se ketjun hyvesignaloiva elämässään epäonnistunut valeassi

Kommentoin kertomukseen perheestä, jossa sekä toinen vanhemmista että lapset ovat nepsyjä. Kommentoija totesi kyseessä olevan "kauhea vuodatus, jossa nentti on aina oikeassa."

Kertomuksessa ei ole millään tavalla kyse kenenkään oikeassa tai väärässä olemisesta.

Lasten piirteiden kanssa pärjättiin toisen asteen opintoihin asti omin voimin. Toisen lapsen piirteet olivat näkyvissä jo paljon aiemmin, toinen oli taitavampi maskaamaan piirteensä piiloon ja kielsi kysyttäessä kaikki ongelmat.

Lasten opiskellessa toisella asteella oli pakko hakea apua, koska nuorten tilanteet eskaloituivat, toisella hengenvaarallisesti. Hän olisi todennäköisesti menehtynyt ilman apua.

Autistivanhempi ei nähnyt lasten piirteitä aiemmin eikä hän nähnyt niitä tuossakaan kohtaa vaan hän syytti lasten oireilusta toista vanhempaa ja hänen toimintaansa. 

Autistivanhempi kielsi niin  vahvasti lasten piirteet, ongelmat ja avun hakemisen, että toinen vanhempi alkoi epäillä itseään ja vaistoaan.ja antoi asioiden olla. Hän alkoi uskoa autistivanhemman sanoja siitä, että kyse on vain lasten huonosta kasvatuksesta.

Niinpä lapsia kasvatettiin kuten neurotyypilllisiä lapsia yleensä kasvatetaan. Parempi olisi ollut saada apua, tukea ja neuvoja nepsy-lasten ja -nuorten kasvattamiseen ja tukemiseen heti varhaislapsuudesta alkaen. Niin olisi ehkä voitu välttää toisen nuoren liitännäisdiagnoosit ja romahdus.

Haluan sanoa, että luottakaa vanhemmat vaistoonne ja ottakaa vastaan kaikki apu ja tuki, jonka voitte saada. Jaksakaa vaatia ja taistella saadaksenne riittävästi tukea lapsillenne ja perheellenne.

Uskaltakaa kasvattaa nepsy-lapsia heitä tukevalla tavalla. Se ei aina ole sama tapa kuin miten neurotyypillisiä lapsia kasvatetaan.

Nepsy-lasten ja -nuorten vanhemmuus on joskus raskasta, raskaampaa kuin tavallinen vanhemmuus. Ei kannata hävetä väsymystään  ja omia tuntemuksiaan. Rakkaus omiin.lapsiin on kuitenkin yhtä vahvaa kuin muillakin, vaikka välillä.tuliskin ajatuksia ja tunteita, joita voi itsekin ihmetellä.

Haluan myös lohduttaa, että erittäin vaikeistakin tilanteista voidaan nousta takaisin tavalliseen hyvään elämään. Hankalalt välit lapsiin ja nuoriin voivat ajan kuluessa muuttua paljon paremmiksi.

Mikä se outo valaistushullun ongelma nyt oikeastaan on? Juu, ikänäköä voi yrittää korjata valaistusta lisäämällä, jolloin pupillit supistuvat ja tapahtuu sitä neulanreikäilmiötä. Se tavallinen ratkaisu ongelmaan ovat kuitenkin lukulasit, ei poikkeuksellisen voimakkaan sisävalaistuksen käyttö.

Vierailija kirjoitti:

Mikä se outo valaistushullun ongelma nyt oikeastaan on? Juu, ikänäköä voi yrittää korjata valaistusta lisäämällä, jolloin pupillit supistuvat ja tapahtuu sitä neulanreikäilmiötä. Se tavallinen ratkaisu ongelmaan ovat kuitenkin lukulasit, ei poikkeuksellisen voimakkaan sisävalaistuksen käyttö.

No en tiiä. Mä en näe lukuosalla yhtään mitään. Tarvitsen valoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se outo valaistushullun ongelma nyt oikeastaan on? Juu, ikänäköä voi yrittää korjata valaistusta lisäämällä, jolloin pupillit supistuvat ja tapahtuu sitä neulanreikäilmiötä. Se tavallinen ratkaisu ongelmaan ovat kuitenkin lukulasit, ei poikkeuksellisen voimakkaan sisävalaistuksen käyttö.

No en tiiä. Mä en näe lukuosalla yhtään mitään. Tarvitsen valoa.

älä vain käy lääkärillä. sehän voi vaikka olla jokin hoidettavissa tai pysäytettävissä oleva silmäsairaus. voi käydä niin, että saat apua ongelmaasi ja hyvä uhriutumistilaisuus meneekin sivu suun.