Miten päästä töissä yli huonosta palautteesta?
Pitääkö vaan lopettaa hommat? Vai miten voi tästä selvitä?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Mä sain esihenkilöltä palautetta että asiakas oli ottanut yhteyttä ja kommentoinut kommunikaatiotapaani. Sen verran sain kaivettua että jokin yksi tilanne oli ollut. Esihenkilö ei suostunut kertomaan mitä oli tapahtunut ja mitä olin sanonut pahasti taie epäkohteliaasti vaikka pyysin tarkentamaan. Mielestäni hiukan outoa.
Olisiko esihenkilön mielestänne pitänyt yksilöidä tuo virhe, kun sitä pyysin? Kieltäytyi, asiakas halunnut, että käydään yleisesti läpi ja vain yleistä löpinää asiallisesta asiakaspalevlusta jne. En mielestäni ole sanonut tai kirjoittanut mitään epäkohteliasta joten tämä asia jäi oikeasti vaivaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos oli rakentavaa palautetta, niin siitä voi aina ottaa opiksi.
Kaikki mokailee tai suoriutuu muuten heikosti välillä, mutta ei se haittaa, jos ottaa oikean asenteen ja on valmis kehittymään. Jatkossa palautekin voi sitten olla positiivisempaa.
Kaikesta palautteesta voi aina ottaa opiksi. Se on toinen juttu, mitä siitä kannattaa oppia. Joskus siitä voi oppia totuuksia kollegan kierosta luonteesta, mutta sitten voi paneutua siihen, miten sen kanssa pitää jatkossa toimia. Mutta ap taisi lähteä ryyppäämään tai trollaamaan muualle, kun ei ollut mitään muuta sanottavaa hänellä.
Lopettamalla säälimästä itseään. Olemalla rehellinen itselleen ja myöntämällä että nyt meni pieleen ja miettimällä mikä siihen johti?
Palaute annetaan jotta siitä otettaisiin opiksi. Itsetunnon täytyisi kestää myös negatiivinen palaute ja pistämällä miettimään mitä voin tehdä paremmin. Myös sitä, mitä osaan ja miten voin kehittää sitä. Kaikista turhinta on valua maan mutaan ja jäädä säälimään itseään.
Voi pyytää myös kehityskeskustelua.
Yleisimmin kehityskeskusteluissa käydään läpi nykytilannetta, peilataan suoriutumista asetettuihin tavoitteisiin, asetetaan uudet tavoitteet, suunnitellaan lyhyen ja pidemmän aikavälin ammatillisen kehittämisen tavoitteet ja keinot, keskustellaan työhyvinvoinnista ja työssä onnistumisesta sekä mahdollisista haasteista.
Halu kehittyä työssään ja ottaa oppia virheistään on aina positiivista. Se kannattaa muistaa varsinkin aikana jolloin työpaikkaa ei niin vain voikaan vaihtaa.
Minä sain ihan kohtuuttomat haukut ja huudot pienistä virheistä keskeneräisessä työssä. En ole vieläkään päässyt yli, vaikka siitä on jo yli vuosi aikaa. Kyllä palaute pitäisi osata antaa rakentavasti. Sellainen "kyllä tuossa vaiheessa pitäisi jo osata" ja "etkö ymmärtänyt, mitä sanoin?" - tyyliin annettu palaute on kiusaamista, mikä kertoo antajansa kypsymättömyydestä. Valitettavasti ilkeitä ihmisiä jostain syystä vain hyysätään.
Ota palaute opiksesi, älä itseesi.
Tätä olin tulossa sanomaan. Oma kokemukseni myöskin naisvaltaisesta työpaikasta oli, että niitä palautteita tuli, kun oli esihenkilöille käyty valittamassa. Joka kohdassa eri todistein sain osoitettua puheet valheiksi. Annoin mys esihenkilöille palautetta siitä, että siellä päässä ei vaadittu puheiden tueksi todisteita, vaan kaikki pahanpuhuminen otettiin todesta. Onneksi en ole työskennellyt siellä enää aikoihin, ei tullut hetkeäkään ikävä. Yksi syy tuohon toimintaan oli huono palkka, ainainen kiire ja suuri kuormitus töissä. Mutta minäkään en jaksanut enkä suostunut tekemään muiden töitä. Minullekin riitti oma työpanokseni, jonka lintsaamatta tein.
Tuon jälkeen en suhtautuisi mihinkään palautteeseen asiallisesti vaan oletus on, että kyse on pelkästä jäynästä, projisoinnista tai yrityksestä laistaa omista töistään ja etsiä tilalle syntipukki ja savuverho.
Siksi olenkin nykyään yksinyrittäjä ja erittäin hyvä näin!