Miten sinä suhtautuisit ulosotossa olevaan kumppaniin?

Riippuu siitä missä kunnossa tissit, tussu ja perse on

Jos joku ryssii raha-asiansa niin suhteessa käy yleensä niin että uppoaa laivan mukana. Ei onnistu.

Ei kukaan pakota ottamaan velkaista kumppania. Entä jos se tapahtui nuorena? Entä jos hänen vanhempi ei auttanut koroissa tai opintolainassa, muussa velassa. Mitä jos oli sairaus ettei voinut olla töissä tai usea vaiva, rajoite? Entä jos oli kiristyksen tulos esim. aiempi kumppani pakotti allekirjottamaan jotain tai suostumaan. Toki selityksiä voi olla monia, minkä uskoo. Jos hänen toisella vanhemmalla tai sukulaisella on rahaa maksaa velka pois, ehkä se olisi ollut hyvä. Tai jos tilanne muuttuu ja tienaa itse.

Pystyisin, mutta en ala kenenkään velkoja tai elämistä maksamaan. 

Moni voi joutua ulosottoon työttömyyden tai sairastumisen takia. 

Minulla on talous kunnossa. 

T. Nainen 

No minä ryssin raha-asiani, koska ostin velaksi kaikkea, lähdin mieluummin Afrikkaan kuin maksoin vuokrani, olin vastuuton. Ja ajattelin että minulla on oikeus nauttia nyt koska elämäni on pilattu.

Sitten en uskaltanut enää avata kirjeitä, lopulta niitä oli hirveä pino.

Sitten lopulta avasin ne, makselin mitä pystyin. Onneksi en ollut kuitenkaan tehnyt kuin muutaman tonnin velat. Mutta sitten jouduin ulosottoon...

En kertonut koskaan eksälleni.

Täältä löytyy. Olen itse ollut aina hyvin tarkka rahasta. Olin jo miehen kanssa aika sitoutunut tunne tasolla, kun kävi ilmi että on sössinyt raha-asiansa ihan huolella. Päätin kuitenkin jatkaa (olin myös aika nuori tuolloin. 19v ja mies saman ikäinen).

No saatiin miehen raha-asiat kuntoon suunnitelmallisuudella. Se ei ollut vaikeaa vaan se kun opetin miestä käyttämään rahaa. Siis piti lähteä ihan viikkorahatasosta se rahankäytön opettelu. Kyllä se sen lopulta oppi mutta oli pitkä ja raskas tie. Eroa mietin monta kertaa, nyt olen tyytyväinen että jatkoin.

Siinä mielessä meni vähän metsään, että nyt mies on sikamaisen pihi. Mieluummin kuitenkin näin päin kuin se että tuhlaa kaiken minkä käteensä saa.

Mies on ulosotossa ja lyhentää näin velkaansa. Ei meillä mitään ihmeempiä ongelmia ole ollut. Emme muutenkaan tykätä matkustella missään tai käydä ravintoloissa. 

jos hoitaa asiansa tunnollisesti eikä yritä elää niin, että voisi lusmuilla mahdollisimman paljon ulosoton suuntaan, niin suhtaudun positiivisesti. jos ei ole ottanut opikseen ja opetellut itselleen taloustaitoja, niin ei voisi vähempää ihminen kiinnostaa.

naapurissani on ulosotossa oleva nainen, joutui siihen ihan siksi ettei ollut koskaan sisäistänyt sitä, että laskut pitää maksaa. ulosotto auttaa sikäli, että tililtään lähtee sitten pakolla raha pois, mutta hän ei siltikään ole opetellut rahan käyttöä. Ihan joka kuukausi on sama virsi, että kun ei ole rahaa, että voitko vipata ja sitte innoissaan kertoo miten löysi kaupasta punalaputettua kaviaaria ja sisäfileitä, että ajattele mite halvalla sain ruokaa. Kerran sitten mulla meni kuppi nurin ja sanoin hälle, että noillakin ostamillasi "halvoilla" punalaputetuilla olisit ostanut itsellesi kuukaudeksi ruokaa, nainen... sinun pitää opetella rahan käyttöä heti, niin et ole sitten jka kuukausi kerjäämässä muilta rahaa ruokaan. 

Mun vanhemmat tilaili aikanaan kaikenlaista mun nimillä ja jätti laskut maksamatta. Oli hienoa kun 18v kaikki nuo pätkähtivät intrumin (vai mikä olikaan silloin) kirjeenä postiluukusta sisään.

Nyt tiedän, että minun ei olisi ollut pakko hyväksyä tilannetta, mutta enpä silloin tajunnut. Nykyinen vaimo(silloinen tyttöystävä) tajusi onneksi mitä pitää tehdä ja sai lopulta asian hoidettua. En kyllä saanut enää velkoja vanhempien nimiin kun reagoin liian myöhään,  mutta sain painostettua vanhemmat maksamaan ne.

Tämä ei ilmeisesti ole edes kovin tavatonta vaan valitettavan yleistä, että ensin sotketaan omat luottotiedot ja sitten lasten.

Ulosoton kanssa voi aina neuvotella ja tehdä sopimuksia.  Jos ei edes yritä vaan antaa mennä en kyllä sellaista ihmistä voi arvostaa. 

Olen itse ollut auttamassa erästä tuttua ulosoton kanssa,  eikä siinä ole mitään pelättävää tai kamalaa.  Mielellään kyllä tulevat vastaan ja tekevät sopimuksia.

Jos alkaisin suhteeseen ihmisen kanssa joka on ulosotossa pitäisin visusti raha-asiat erillään.  Itseäni en sotkisi kenenkään toisen velkoihin enkä niitä alkaisi maksella.  Tosin aika skeptinen olen.  O tietysti erilaisia syitä miksi siihen päätyy mutta silti....

Tavatessamme mieheni yritys oli mennyt konkurssiin ja hän oli ulosotossa, koska hän oli joutunut väliaikaisesti pyörätuoliin vieneeseen onnettomuuteen ja menettänyt pysyvästi työkykynsä omaan ammattiinsa, eikä ollut sitten pystynyt hoitamaan raha-asioitaan henkisistä syistä kunnolla. Tämä ei ollut minulle minkäänlainen ongelma, koska se ei vaikuttanut minuun millään lailla, en muutenkaan kaavaillut yhteisasumista saati talouksien yhdistämistä. Muutaman vuoden kuluttua ulosottovelka oli maksettu ja kaikki kuitattu, miehellä keskipalkkainen vakiduuni ja asiat muutenkin erinomaisesti tolallaan. Joskus ulosoton syy on kertakaikkinen elämänhallinnan puute tms., mutta usein sille voi olla ihan inhimillinen syy. En olisi itsekään siinä tilanteessa varmaan saanut asioita hoidettua yhtään sen paremmin, eikä minulla olisi sen kattavampaa vakuutusturvaakaan varmaan ollut. 

Suhtautuisin sellaiseen äärimmäisen jyrkästi ja tuomitsevasti. Katsoisin pitkin nenänvartta ja tuhahtelisin.

Sehän riippuu ihan siitä ihmisestä ja hänen tilanteestaan. Jollakulla voi mennä talous sekaisin esimerkiksi vakavan sairastumisen takia huonoon aikaan, työkyky kyykkää ja luottotiedot menevät sairaalalaskujen takia. Eri asia ovat sellaiset ihmiset, joiden raha-asiat eivät ole kunnossa edes hyvinä aikoina. Selitykset ovat sitten sitä luokkaa, että luottotiedothan menee, kun jättää pari laskua maksamatta (eivät mene, kyllä siinä on pari vaihetta). Nämä voivat olla hyvätuloisiakin.

Sitä en tiedä, millä kriteereillä ap sitten valkkaa, jokaisellahan on ne omat kriteerinsä. Mikään laki ei kiellä naimasta rahaa, jos se raha ratkaisee.

En alkaisi suhteeseen ulosotossa olevan kanssa, ellei kyse olisi hyvin hoidetuista asioista ja sitten jonkun koronan tai vastaavan seurauksena mennyt firma nurin ja velat tulleet niskaan rytinällä.

Kuitenkin iso osa ulosotossa on aivan itse ryssinyt asiansa, miten sellaisen ihmisen harkintakykyyn voisi luottaa missään asiassa suhteessa?

Vähän riippuisi mistä syystä maksut ovat menneet ulosottoon, mitkä maksut ja kuinka suuresta summasta on kyse. Lisäksi merkitystä olisi onko tämä tuore tapahtuma vai onko joku nuoruuden hölmöily ja onnistuuko hän maksamaan nyt ulosottovelkaa pois vai kertyykö sitä lisää. Lisäksi kiinnittäisin huomiota millä tapaa hän itse suhtautuu ulosottoonsa (kaduttaako ja on ottanut opikseen vai hällä väliä-asenne), millainen on tämän hetkinen rahankäyttö ja taloudenhoito, onko homma hanskassa vai elääkö hän jatkuvasti yli varojensa.

Jos ihmisellä on homma nyt hanskassa ja maksaa velkojaan pois, niin ei se mikään ehdoton ei olisi. Omat rahat ja tilit kannattaa kuitenkin pitää erillään. Eikä yhteisiä ottaa lainoja.

Vierailija kirjoitti:

En alkaisi suhteeseen ulosotossa olevan kanssa, ellei kyse olisi hyvin hoidetuista asioista ja sitten jonkun koronan tai vastaavan seurauksena mennyt firma nurin ja velat tulleet niskaan rytinällä.

Kuitenkin iso osa ulosotossa on aivan itse ryssinyt asiansa, miten sellaisen ihmisen harkintakykyyn voisi luottaa missään asiassa suhteessa?

Nämä on muutenkin vähän sellaisia ihmisiä että sopivat olemaan keskenään ja muut sitten keskenään. Arvomaailmat ja elämäntyylit ei vain kohtaa yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan pakota ottamaan velkaista kumppania. Entä jos se tapahtui nuorena? Entä jos hänen vanhempi ei auttanut koroissa tai opintolainassa, muussa velassa. Mitä jos oli sairaus ettei voinut olla töissä tai usea vaiva, rajoite? Entä jos oli kiristyksen tulos esim. aiempi kumppani pakotti allekirjottamaan jotain tai suostumaan. Toki selityksiä voi olla monia, minkä uskoo. Jos hänen toisella vanhemmalla tai sukulaisella on rahaa maksaa velka pois, ehkä se olisi ollut hyvä. Tai jos tilanne muuttuu ja tienaa itse.

Ei minua ainakaan ole alkkisvanhemmat auttaneet missään lainoissa ja koroissa, silti omaan luottotiedot. Ihan töitä tekemällä ja opintotuki sekä lainarahoja säästellen käyttäneenä. Kuka suostuu kumppanin kiristyksessä allekirjoittamaan jotain epäilyttäviä raha-asioita.. No idiootti. Jos on oikeasti sairas, yhteiskunta tukee. Se tuki on enemmän kuin monen matalapalkka alalla puurtavan tienesti kuussa.

Kyllä jos Suomessa joutuu ulosottoon on yleensä aina itse asiansa sotkenut. Sellaiseen ihmiseen ei kannata luottaa.

En olisi semmoisen luuserin kanssa joka ei osaa raha-asioitaan hoitaa.

On onnistunut niin, että ei ole vienyt rahoja. :)

Mutta jos ihmisellä on sellainen moraali, että saa varastaa eli vipata ja jättää maksamatta... se näkyy jollain tapaa myös parisuhteessa. Petturi on petturi. Pettäminen voi tapahtua muullakin tavoin kuin viemällä toiselta rahaa.

Vierailija kirjoitti:

No minä ryssin raha-asiani, koska ostin velaksi kaikkea, lähdin mieluummin Afrikkaan kuin maksoin vuokrani, olin vastuuton. Ja ajattelin että minulla on oikeus nauttia nyt koska elämäni on pilattu.

Sitten en uskaltanut enää avata kirjeitä, lopulta niitä oli hirveä pino.

Sitten lopulta avasin ne, makselin mitä pystyin. Onneksi en ollut kuitenkaan tehnyt kuin muutaman tonnin velat. Mutta sitten jouduin ulosottoon...

 

En kertonut koskaan eksälleni.

Oikeesti?

Ai hitto että mua kaduttaa kun en ole itse ryssinyt luottotietojani sillä, että kokisin elämyksiä ja pitäisin hauskaa.

Pelkkä tylsä opintolaina, jota vuosia lyhensin tunnollisesti kunnes enää pystynytkään.

Jos olisin alunperinkin ollut vaan maksamatta mitään, niin mulla olis nyt jo luottotiedot kunnossa eikä olisi ikinä tarvinnut maksaa mitään.