Mies toi meille kysymättä kissan, oli saanut sen ilmaiseksi kaverilta, joka asuu maalla. Lapset innoissaan minä en. Harmittaa pilata ilo.

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin lemmikin. Kumppanini ei halua. Siispä meille ei tule lemmikkiä. Ei siksi että erityisesti tottelisin vaan haluan että hänen on hyvä olla omassa kodissaan. Lemmikinkään ei ole hyvä olla kotona jossa kaikki eivät sitä halua.

Akka vaihtoon

Jos kissasta päättää luopua, sen toteutus tulee miettiä tarkkaan. 

Miehelläni oli lapsena hetken aikaa kaksi koiraa, joista toinen päätyi heille puolivahingossa entisten omistajien laiminlyöntien vuoksi. Mieheni ehti kovasti kiintyä siihen. Eräänä päivänä mieheni tuli koulusta, eikä koiraa ollut missään. Hänen äitinsä oli kaikessa hiljaisuudessa etsinyt koiralle uuden kodin, ja vienyt sen sinne lasten ollessa koulussa. Kyseinen muisto on yksi mieheni lapsuuden katkerimmista ja surullisimmista, ja se vaikutti häneen pitkän aikaa. 

Mieti tarkkaan, voisiko kissan sittenkin pitää. Minä sain kissan kuusivuotiaana, ja se oli yksi parhaista lapsuudessani tapahtuneista asioista. Osallistuin sen hoitoon alusta alkaen niin paljon kuin nuorelta iältäni pystyin, ja opin vastuullisuutta ja empatiakykyä. Olen edelleen kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he antoivat minulle rakkaan kissaystävän.  Kissa ei ole vaikeahoitoinen lemmikki, kunhan tiettyihin rutiineihin tottuu. 

Minulla on ollut kissoja aina lapsuudesta lähtien, MUTTA itsellenikin tuli uutena se, että vaikka hankin innoissani kissanpennun, osaksi itseni mutta erityisesti lastenikin vuoksi. (Opettaa lapsille empatiaa.) kaduin heti hankintaa, talo haiskahti, kissan huolenpito jäi minulle. Kuitenkin ajan kanssa totuin tilanteeseen, minulta on rutiinit muutenkin hyvin onnistuneet. Kaikilla meillä oli lopulta oma alue, minkä hoidimme, kissallamme oli eri suhtautuminen kuhunkin, oli eri rakkaudenosoitukset. Syvä rakkaus ja kiintymys syntyi vuosien myötä, ottaisin saman rakkaan kissamme takaisin vaikka heti. Opetti niin paljon rakkaudesta ja onnellisuudesta. Jäi turhuus pois ja tilalle sai aitoutta, jotain siitä elämän tarkoitukseksikin kutsutusta.

Kissat on parasta maailmassa ja lisäävät elämään onnen. Voisinpa itsekin saada kissan, mutta yksinäisenä ja pienituloisena en voi huolehtia mistään lemmikistä. 

Pitäkää siitä hyvä huoli. 

Eläinlääkärikulut on nykyään todella kallista eli meiltä vietäisiin pois yllärikissat. Nimittäin kolme meillä on ja ne hoidetaan loppuun asti. Seniorin hoito vasta kallista onkin ollut.