Miksi suomessa on niin paljon yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia?
Tuntuu vähän hassulta että suomi on maailman onnellisin maa mutta samalla monet voi pahoin ja köyhyyskin on 2000 luvulla vain lisääntynyt.
Onko suomalaiset oikeasti onnellista kansaa ja suomi maailman paras maa?
Kommentit (165)
Pitkä talvi ja tosi pimeää ison osan ajasta. Nollatunti/pätkä työ helvetti. Jotkut rääkyy että menkää töihin,mutta kun et tule isolla osalla niistä toimeen. Jotkut rääkyy sosiaaliturvasta,pitäisikö muka nälkään kuolla mieluummin? Sitten kun saat esim. kivan pyörän sen pöllii joku narkki. Ihana maa,aivan ihana.
Jengi on itsekästä, toinen ihminen on vain hyödyke. Pinnallista touhua.
Teeskentely ja pelleily on muotia, ei aitous ja kärsivällisyys...
Kuka oikeasti välittää ja kenestä?
Jos ei oo rahaa, et oo mitään. Siinäpä ne nykypäivän arvot on.
Kuka piittaa suomalaisista ihmisistä? Köyhistä vanhuksista? Köyhistä syrjäytyneistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa kehuskellaan sillä, miten ollaan niin erakkoa ja introverttiä, ettei haluta edes nähdä muita ihmisiä. Samalla juuri ne yksinäisimmät erakot ovat mieleltään kaikkein sairaimpia. Hyvä alku olisi myöntää, että ihmiskontaktit tekisivät hyvää ja edes yrittää opetella niitä luomaan. Vaikka uudelleen aikuisena, vaikka nuoruus olisikin niiden suhteen mennyt persiilleen. Vaikka lapsuus vaikuttaa paljon, se on lopulta ihmiselämässä lyhyt aika, eikä sen tarvitse antaa ihan koko elämää määrittää.
Miksi pas*aihmisiä pitäisi sietää? Voin paljon paremmin yksinäni kuin jauhamassa jossakin epäolennaista shittiä ja saamassa puukkoa selkääni kun sen kääntää.
Et selvästikään kovin hyvin. Olen siitä pahoillani.
Juuri sinun tyyppisten ihmisten kanssa yritän olla mahdollisimman vähän tekemisissä,ja etkä sinä oikeasti ole pahoillasi.
Pian ollaan ku jenkkilässä. Terkkaritkaan ei toimi enää.
Se, että suomalaiset on onnellisin kansa on vitsi.
Kaikki skulaa suhteilla ja fyrkalla.
Kun katsoo vaikka tämän kesän koleaa säätä niin yritä tässä sitten olla hyvinvoiva.
Siks ku rahalla saa ja hevosella pääsee.
Mulla on tuttu, joka valittaa yksinäisyyttään, kun ei ole ystäviä eikä perhettä.
Mutta se ei hänen mielestään liity mitenkään häneen itseensä. Vaan on vain ollut huonoa tuuria.
En kyllä keksi kuka haluaisi olla aggressiivisen, väkivaltaa käyttävän kiukuttelijan kanssa tekemisissä. Hän tuntuu uskovan, että sellaisia ihmisiä pitäisi olla.
En sääli tuollaista yksinäistä.
Vierailija kirjoitti:
Jopa kehuskellaan sillä, miten ollaan niin erakkoa ja introverttiä, ettei haluta edes nähdä muita ihmisiä. Samalla juuri ne yksinäisimmät erakot ovat mieleltään kaikkein sairaimpia. Hyvä alku olisi myöntää, että ihmiskontaktit tekisivät hyvää ja edes yrittää opetella niitä luomaan. Vaikka uudelleen aikuisena, vaikka nuoruus olisikin niiden suhteen mennyt persiilleen. Vaikka lapsuus vaikuttaa paljon, se on lopulta ihmiselämässä lyhyt aika, eikä sen tarvitse antaa ihan koko elämää määrittää.
Pitkän elämäni aikana kaikki ihmiskontaktit ovat olleet pahaksi.
Varmaan joillekin niistä hyötyä on, mutta ei kaikille.
Tuo pätee onneksi lähinnä nettipalstoilla. Valtaosa on edelleen ihan normaaleja enemmän tai vähemmän sosiaalisia ihmisiä, jotka välittävät toisistaan. Se taas, että näille palstoille päädytään, on toki ongelma eikä kenellekään millään tavoin hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuttu, joka valittaa yksinäisyyttään, kun ei ole ystäviä eikä perhettä.
Mutta se ei hänen mielestään liity mitenkään häneen itseensä. Vaan on vain ollut huonoa tuuria.
En kyllä keksi kuka haluaisi olla aggressiivisen, väkivaltaa käyttävän kiukuttelijan kanssa tekemisissä. Hän tuntuu uskovan, että sellaisia ihmisiä pitäisi olla.
En sääli tuollaista yksinäistä.
Tai jatkuvasti valittavan marttyyrin, joka syyllistää yksinäisyydestään muita. Jos haluat, että sinulle ollaan kivoja, ole sitä itse. Hakeudu seuraan, osallistu yhteisiin tekemisiin ja päätöksiin. Älä jyrää, äläkä heittäydy perässävedettäväksi. Kulje vain tasavertaisena muiden rinnalla, niin seuraa löytyy ihan varmasti kaikenlaisille ihmistyypeille.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuttu, joka valittaa yksinäisyyttään, kun ei ole ystäviä eikä perhettä.
Mutta se ei hänen mielestään liity mitenkään häneen itseensä. Vaan on vain ollut huonoa tuuria.
En kyllä keksi kuka haluaisi olla aggressiivisen, väkivaltaa käyttävän kiukuttelijan kanssa tekemisissä. Hän tuntuu uskovan, että sellaisia ihmisiä pitäisi olla.
En sääli tuollaista yksinäistä.
Ootko miettinyt kumpi oli ensin, yksinäisyys vai agressiivisuus? Syy vai seuraus, kumpi on kana.
Jatkuvat pettymykset alkaa turhauttaa ja paha olo pääsee vuotamaan, vaikla ei haluaisi. Tämä siis itsellä. Hänellä toki voi olla toisinpäin. Kaikki ei vaan näe tätä mahdollisuuttakaan, vaan pelkön kuoren ja olon mikä on "nyt".
Onhan meidän ilmastollakin jotain tekemistä asian kanssa, suurin osa vuodesta ollaan kotona ja tuijotetaan illat pitkät teeveetä tai plärätään nettiä. Todellakin on totta, että pysytellään omissa poteroissa. Huomaa kyllä, että kesäisin ihmiset ovat paljon sosiaalisempia.
Meiltä puuttuu sellainen helppo yhdessäolokulttuuri, rennompaa kyläilyjä ei paljoakaan tavalliset ihmiset enää harrasta, vain jotain isompia juhlia järjestetään ja ne ovat useimmiten turhan muodollisia. Ihminen tarvitsee toista ihmistä oppiakseen tuntemaan itsensä. Joksisen olisi myös tärkeää saada ja myös antaa apua, muuten ei voi tuntea itseään merkitykselliseksi. Kamalaa tämä nykykulttuuri ja digimaailma. Monet nuoret eivät enää osaa puhua edes puhelimessa, etätöitä tehdään, ruuat tilataan jollain apilla kotiin, kaikki hoituu vain netissä, eikä mitään asioita hoideta enää oikean ihmisen kanssa vuorovaikutuksessa. Pelottavaa myös tällainen yksilön oikeuksien liika korostaminen yhteisöllisyyden hinnalla.
Et selvästikään kovin hyvin. Olen siitä pahoillani.