Kertokaa miten teidän parisuhteet on alkaneet?

Kaikki suhteeni ovat alkaneet siitä, että olen tavannut opiskeluissa, harrastuksissa tai yöelämässä kiinnostavan tyypin, olen hakeutunut hänen kanssaan sukupuoliyhteyteen, ja kun kemiaa tuntui löytyvän, sen jälkeen on alettu viettämään aikaa yhä enemmän ja enemmän yhdessä. Jossakin vaiheessa sitä sitten tajuaa, että olisi varmaan kätevä kutsua toista jollakin parisuhdetittelillä, ettei aina tarvitse sanoa "X, se tyyppi, jota tapailen".

Suhteen vakavuudesta en osaa sanoa, kun minulle parisuhteet ovat hauskanpitoa ja nautiskelua varten. Keväällä tuli nykyisen kanssa kuusi vuotta täyteen, emmekä oikein vieläkään jaksa vakavoitua.

Olin kuvaamassa häitä, joissa sulhasen seurueeseen kuuluva kaveri flirttaili minulle avoimesti. Pyysi ottamaan itsestään kuvan ja antoi numeron, johon sen saa lähettää. Yleensä en näihin suostu, mutta nyt päätin olla epäammattimainen. Olen ehtinyt päätöstäni kirota monta kertaa, koska nyt on omien häiden suunnittelu edessä. 😬

Vierailija kirjoitti:

Olin kuvaamassa häitä, joissa sulhasen seurueeseen kuuluva kaveri flirttaili minulle avoimesti. Pyysi ottamaan itsestään kuvan ja antoi numeron, johon sen saa lähettää. Yleensä en näihin suostu, mutta nyt päätin olla epäammattimainen. Olen ehtinyt päätöstäni kirota monta kertaa, koska nyt on omien häiden suunnittelu edessä. 😬

Työtään tekeville flirttailu siis kannattaa, vaikka täällä usein sellainen tuomitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kuvaamassa häitä, joissa sulhasen seurueeseen kuuluva kaveri flirttaili minulle avoimesti. Pyysi ottamaan itsestään kuvan ja antoi numeron, johon sen saa lähettää. Yleensä en näihin suostu, mutta nyt päätin olla epäammattimainen. Olen ehtinyt päätöstäni kirota monta kertaa, koska nyt on omien häiden suunnittelu edessä. 😬

Työtään tekeville flirttailu siis kannattaa, vaikka täällä usein sellainen tuomitaan.

Mielestäni vähän eri flirttailla kaltaiselleni ammattilaiselle, joka voi halutessaan pistää stopin asialle, kuin työpaikkansa puolesta pelkäävälle kassatytölle, joka ei pääse edes poistumaan tilanteesta.

Ja tietenkin täytyy olla kohtelias ja sosiaalisesti kyvykäs. Äärimmäisen harva ihminen osaa flirttailla kunnolla.

Yksi tyyppi oli minuun syvästi ihastunut. Yhtenä ravintolailtana tein hänelle selväksi etten tunne häntä kohtaan kuin kaverillisia tunteita. Tyyppi päätti vetää kovat kännit ja silloin menin hänen kaverilleen kertomaan tilanteesta, ja pyysin katsomaan vähän perään. Kaveri lupasi katsoa. 

Mietin kyllä että olipa mukavan oloinen kaveri, komeuden olin noteerannut jo aiemmin. Viikon päästä tämä kaveri tuli juttusille, viikon päästä siitä pyysin hänet kahville ja seuraavana päivänä hän tuli kamoineen mun luokse, jäädäkseen 😄

Olin rikosuhrikeskuksen vapaaehtoisena tukihenkilönä naiselle, joka oli joutunut s-rikoksen uhriksi. Istuntopäiviä oli useampi, niin siinä ehti tutustua ja jotenkin tunteet olivat heti molemminpuoliset. Emme kuitenkaan alkaneet virallisesti seurustella, ennen kuin hän oli suorittanut lukion loppuun ja päättänyt missä haluaa opiskella.

Onpa hauska lukea romanttisia tarinoita.

Tavattiin baarissa ja mentiin paneen. Oltiin yhdessä 8-9 vuotta.

M

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin baarissa ja mentiin paneen. Ollaan vieläkin yhdessä, kohta 20 vuotta.

Tapasimme juhlissa, mies tuli juttelemaan ja siitä se lähti. Kävimme treffeillä ja juteltiin puhelimessa tuntikausia muutaman viikon ajan kunnes ryhdyimme seurustelemaan.

Baaritiskiltä on kaikki tarttuneet mukaan. Yksi kerrallaan toki.

N65

Baarissa tavattiin ja vaihdettiin numeroita. Viikko siitä treffit ja sänkyyn. Suhde oli syntynyt.

Tinderistä bongattiin toisemme. Heti ekoista treffeistä tiesimme, että kyllä tästä hyvää tulee:) Ja niin on tullutkin jo 7 vuotta ja edelleen suhde voi hyvin. 

Törmättiin kadulla yhteen. Jäätiin juttelemaan. Vaihdettiin numeroita. Juteltiinkin sitten koko loppuelämä.

Lisää näitä!

Käytiin molemmat sellaisessa päivätoiminnassa. Ajattelin heti ensinäkemältä että onpa komea mies. No sitten mies lakkasi käymästä paikassa mutta törmäsimme kaupungilla sattumalta. Mies pyysi fb-kaveriksi, ja siitä alkoi viestittely ja tapaaminen. 

Olin palaamassa lyhyeltä reissulta kotiin. Nälkä oli kova. Päätin syödä ruokaravintolassa ennen kuin hyppään paikallisbussiin. Ruoka oli hyvää, elokuun kaunis iltapäivä ja siirryin viinilasin kanssa ravintolan lähes tyhjälle terassille juomaan sen loppuun. Oli hyvä olla itseni kanssa. Viereisessä pöydässä istui hyvin kiltin, harmittoman oloinen ja minua nuorempi mies, jonka arvelin odottavan omia kavereitaan. Olen puhelias, niin sanoin miehelle jotakin ihan turhaa säästä ja lähitien rempasta ja hän vastasi jotakin kohteliaasti takaisin. Päätin sitten  lähteä pois, toivotin miehelle mukavaa iltaa, ja mies kysyikin jäisinkö hänen kaverikseen juttelemaan lisää. No, ei minulla ollut kiire ja myönnyin. Meillä riitti juttua moneksi tunniksi, alkoholiakaan ei ehtinyt juomaan, ja jätin käyntikorttini mainostaakseni hääjärjestelyjä ja juhlapalvelua yms. Teen sen aina oman paikkakunnan ihmisille. Mies soitti parin päivän päästä ja sanoi suoraan, että piti minusta ja haluaisi tavata. Nauroin, että voimme tavata ja käydä syömässä ja siinä kaikki. En ryhdy itseäni nuoremman kanssa pelehtimään. Siitä on nyt kuusi vuotta ja yhä juttua riittää. Asumme yhdessä. Erikoista miehen tapaamisessa oli se, että olin noin vuosi aiemmin kirjoittanut intuitiolla millaisen miehen toivoisin löytäväni. LÖysin listan joitakin vuosis myöhemmin ja luin sen hämmästyneenä miehelle. Hän tunnisti siitä itsensä.

Baarissa parina iltana ja sitten jatkoille

Internetin syvimmissä onkaloissa.

21 vuotta sitten baaritiskillä. "Meille, teille vai eri teille?" Yhtä matkaa lähdettiin ja se oli kerrasta selvää. Hän on minun toinen puolikas.