Miksi vapaaehtoisesti lapseton ja lapsia haluava mätsäävät deittisovelluksessa?

Minulle on se ja sama, haluaako toinen lapsia joskus ja kuinka tosissaan. Itse olen asian pohtinut läpi vuosia sitten enkä uhraa sille enää ajatustakaan. Kun olin viimeksi sovelluksissa, annoin tykkäyksen ihan muilla perusteilla.

Ja miksi tämä ei ole kynnyskysymys? Koska minulle sopii ihan yhtä lailla lyhyt kohtaaminen, muutaman kuukauden tapailusuhde kuin pitkäaikaisempi kuviokin. On olemassa paljon antoisia suhteita, joissa lapsikysymys ei ole millään lailla relevantti.

Olen huomannut, että usein ne miehet, jotka ovat kirjoittaneet profiiliinsa haluavansa lapsia, tarkoittavat sitä, että mielellään haluaisivat tulevaisuudessa lapsia, mutta se ei ole mikään ehdoton toive 

Miksi lyhyemmät suhteet olisivat ajanhukkaa? Eivät kaikki edes halua tai pyri loppuelämän parisuhteeseen.

Voihan toisen mieli aina muuttua.  Harvalla on esimerkiksi vielä 25-33-vuotiaana selvät sävelet tulevaisuuden toiveista

Christiiina kirjoitti:

Olen huomannut, että usein ne miehet, jotka ovat kirjoittaneet profiiliinsa haluavansa lapsia, tarkoittavat sitä, että mielellään haluaisivat tulevaisuudessa lapsia, mutta se ei ole mikään ehdoton toive 

Jep. On ihan mahdollista haluta lapsia ja silti olla ihan ok sen kanssa että niitä ei välttämättä tule. Kaikki toiveet eivät ole pakkomielteitä.

Jos molemmat haluaa pelkkää seksiä ja vela on esim sterkattu niin mitä väliä. Muutkin ehkäisyt toimii. 

 

Vaihtaa kumppania sitten kun se haluaa lapsen. Velalla ei ole aina varaa valita. Lähes kaikki (järkevät) haluaa lapsia jossain vaiheessa.

No se juju on siinä että siltä joka ei halua lasta voi kuitenkin huijata sen. Jos ei voi saada lapsia, toinen osapuoli tietää että ei kannata..

Oma eksäni alkoi lähes vuoden seurustelun jälkeen ihmettelemään, enkö tosiaan halua lapsia. Hän oli vakuuttunut, että kyllä kaikki alkavat lapsia haluamaan kunhan vain ovat tarpeeks hyvässä parisuhteessa...

Ei minulle ole väliä haluaako toinen lapsia vai ei. Ainoa oleellinen asia on se, että hän tietää ettei minun kanssani saa lapsia.

Olen huomannut, että suhteesta saa ulosmitattua 90% sen annista ensimmäisen 6-12kk aikana. Sen jälkeen suhteen laatu alkaa yleensä heikentyä minun näkökulmastani, koska juuri kukaan ei ilmeisesti ole kiinnostunut tai kykenevä pitämään yllä sitä suhteen alkuvaiheen dynamiikkaa.

Tätä taustaa vasten tuntuisi hölmöltä hylätä joku sellaisella perusteella, jolla todennäköisesti ei tule olemaan mitään väliä kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Oma eksäni alkoi lähes vuoden seurustelun jälkeen ihmettelemään, enkö tosiaan halua lapsia. Hän oli vakuuttunut, että kyllä kaikki alkavat lapsia haluamaan kunhan vain ovat tarpeeks hyvässä parisuhteessa...

Niin, tarpeeksi hyvässä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lyhyemmät suhteet olisivat ajanhukkaa? Eivät kaikki edes halua tai pyri loppuelämän parisuhteeseen.

Jos ikää on jo yli 30v niin ei ole aikaa hukattavaksi ja jos ikää on yli 35v niin on jo kiire löytää kumppani 

Vierailija kirjoitti:

Miksi lyhyemmät suhteet olisivat ajanhukkaa? Eivät kaikki edes halua tai pyri loppuelämän parisuhteeseen.

Tämä. Toki olen myös valitettavasti tavannut miestä kellä oli jo lapsia mutta mitä ilmeisemmin etsi uutta naista kenen kanssa tekisi niitä vielä lisää, suuttui ja loukkaantui verisesti kun sanoin etten halua lapsia hänen kanssaan, enkä edes pitempää suhdetta. Oli vaikea tapaus päästä eroon siitä hemmosta.

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lyhyemmät suhteet olisivat ajanhukkaa? Eivät kaikki edes halua tai pyri loppuelämän parisuhteeseen.

Jos ikää on jo yli 30v niin ei ole aikaa hukattavaksi ja jos ikää on yli 35v niin on jo kiire löytää kumppani 

Kiire ei riipu iästä vaan siitä, kuinka epätoivoisesti lapsia haluaa. Monella kolmikymppisellä on enemmän sellainen asenne, että perhe olisi kiva mutta elämä on hyvää näinkin, ja kiirehtiminen suhteeseen lastenhankintamielessä olisi todennäköisesti katastrofi.

Tämä. Tuollainen asia pitäisi seurustelukumppanikandidaatille akertoa heti selvästi, ettei haaskaa toisen aikaa turhaan eikä herättele turhia toiveita.

Tuttu srurusteli pari vuotta ja vasta sitten selvisi, ettei seurustelukymppani halunnut lapsia lainkaan missään tapauksessa. No erohan siitä tuli mutta oli se lapsia halunneelle aikamoinen järkytys ja pettymys.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että suhteesta saa ulosmitattua 90% sen annista ensimmäisen 6-12kk aikana. Sen jälkeen suhteen laatu alkaa yleensä heikentyä minun näkökulmastani, koska juuri kukaan ei ilmeisesti ole kiinnostunut tai kykenevä pitämään yllä sitä suhteen alkuvaiheen dynamiikkaa.

Tätä taustaa vasten tuntuisi hölmöltä hylätä joku sellaisella perusteella, jolla todennäköisesti ei tule olemaan mitään väliä kuitenkaan.

No jopas nyt.

Mutta se on totta, että kun menee kylmällä logiikalla, niin on epätodennäköisempää, että pettyy. Pettymyksen päänvaltausprosentti jää alle 50.

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Tuollainen asia pitäisi seurustelukumppanikandidaatille akertoa heti selvästi, ettei haaskaa toisen aikaa turhaan eikä herättele turhia toiveita.

Tuttu srurusteli pari vuotta ja vasta sitten selvisi, ettei seurustelukymppani halunnut lapsia lainkaan missään tapauksessa. No erohan siitä tuli mutta oli se lapsia halunneelle aikamoinen järkytys ja pettymys.

Ei pahalla, mutta tuttusi ei taida Mensaan kuulua? Jos toisen lapsitoiveet ovat ehdottoman tärkeä tieto tapailun kannalta, eikä saa asiaa otettua puheeksi pariin VUOTEEN, saa kyllä syyttää omasta järkytyksestä ihan itseään.

Jokaisen kannattaisi ottaa vastuuta omista kynnyskysymyksistään ja lopettaa olettaminen.

Kyllähän yh-äitejä voi panna, valehtelee vaikka vievänsä lapset muumimaahan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että suhteesta saa ulosmitattua 90% sen annista ensimmäisen 6-12kk aikana. Sen jälkeen suhteen laatu alkaa yleensä heikentyä minun näkökulmastani, koska juuri kukaan ei ilmeisesti ole kiinnostunut tai kykenevä pitämään yllä sitä suhteen alkuvaiheen dynamiikkaa.

Tätä taustaa vasten tuntuisi hölmöltä hylätä joku sellaisella perusteella, jolla todennäköisesti ei tule olemaan mitään väliä kuitenkaan.

No jopas nyt.

Mutta se on totta, että kun menee kylmällä logiikalla, niin on epätodennäköisempää, että pettyy. Pettymyksen päänvaltausprosentti jää alle 50.

Mulle kelpaisi erittäin mielellään vaikka loppuelämän seurustelusuhde, jota ei tarvitsisi väkisin eskaloida ja latistaa siitä ensimmäisen puolen vuoden kohdalta alkaen. Vaihtoehdot tuntuvat olevan

(A) hyväntahtoiset ihmiset, jotka kertovat haluavansa samaa mutta jotka eivät pysty sitten kuitenkaan vastustamaan sosiaalista kelloa ja alkavat vaatia suhteelta asioita, joita en halua, tai

(B) tunnevammaiset ihmiset, joiden mielestä eskalaation puute tarkoittaa tunteetonta seksiä ja lupaa kohdella toista välinpitämättömästi.

Pahoittelut, jos vaikutan kyyniseltä. En ole sellainen tosielämässä. 😂

Koska kukaan ei viitsi lukea toistensa profiileja, kuvat on tärkeintä.