Apua, miten omaa painoaan ei näe yhtään???

Lihaksista kertyy hyvää painoa. Ne myös mahtuvat tiiviimpään kuosiin kuin samanpainoinen määrä rasvakudosta. 

Saanhan jatkaa? Kiitos!

Kaikki voima lähtee jaloista. Kyllä, myös mave, ilman muuuuta, sekä jopa penttipunnerrus. Mavessa ei mitenkään saa pebaa tarpeeksi alas, jos jalat ovat heikot. Penttiä varsinkin kaaren kanssa tehtäessä on jaloista tuleva tulituki kaiken aah ja ööh. 

Tärkein ulkonäöksellinen tekijä lihaxistossa on olkapäät. Ei trapeziukset, vaan deltoidit. Isot olkapäät antavat reippaan vaikutelman.

Lisätään nyt vielä, että isot raajat ja pieni keskikroppa näyttää paremmalta kuin päinvastoin. Samoin isot olkapäät ja pieni rinta. Kyynärvarsissa yritä saada yläpuoli kehittymään, alapuoli tulee ihan itsestään. 

Ihmiset voivat valehdella itselleen melkein mistä vain: "Ei se voinut olla minun lapseni vika, hän käyttäytyy kotona aina niin hyvin", "Kyllä se oikeasti välittää minusta ja vastaa viestiini, sillä on vain ollut kiireitä viime aikoina." Se, että tulee sokeaksi painonnousulle ei ole mikään muusta itselle valehtelusta erillinen ilmiö, josta voisi päätellä jotain esimerkiksi ylipainoisten ihmisten luonteen heikkouksista. 

Minulle on myös käynyt niin, että paino nousi yhden vuoden aikana kymmenen kiloa. Tuolloin  oli korona-aika, mikä vaikutti siihen, että minulle tärkeät liikuntaharrastukset jäivät pois, kun kuntosalit ja uimahallit suljettiin, ja työssä oli tavallista vaativampaa. Lisäksi lyhyen ajanjakson sisälle osui monia yksityiselämän vastoinkäymisiä, kuten läheisten kuolemia ja pitkän parisuhteen päättyminen. Minulla ei vain ollut voimavaroja tarkkailla annoskokoja eikä vastustaa ruokaan liittyviä mielitekoja. En jaksanut myöskään punnita itseäni säännöllisesti niin kuin minulla yleensä on tapana. Kuvittelin, että kiloja olisi tullut pari-kolme, mutta niitä olikin tullut kymmenen. 

Itseäni lihominen ei oikeastaan häirinnyt. Tiedän itse, mistä se johtuu, enkä olisi pystynyt tuon vuoden aikana parempaan. Pidän saavutuksena sitä, että selvisin sairastumatta masennukseen tai alkoholismiin. Pitkän aikavälin tavoitteeni on pudottaa kertyneet kilot, mutta koska mainitsemani vaikea elämäntilanne aiheutti monenlaista painolastia, jonka setvimiseen kuluu edelleen aikaa eikä tilanne töissä ole vieläkään normalisoitunut, haluan hoitaa asian kerrallaan. Asettamalla epärealistisia tavoitteita, kuten nopea laihtuminen, tuomitsee vain itsensä epäonnistumaan. 

Kuten kirjoitin, minua itseäni ei lihominen vaivaa, mutta täysin pidäkkeetön "läskiviha", jota tälläkin palstalla näkee, yllätti minut. En ole muuttunut ihmisenä lihomisen myötä. En ole laiska, tyhmä eikä minulla ole elämänhallinnan ongelmia, kuten holtitonta päihteiden tai rahan käyttöä tai vaikeuksia huolehtia kodin siisteydestä tai henkilökohtaisesta hygieniasta. Ylipaino näkyy päällepäin, ja minua harmittaa se, millaisia mielikuvia ulkopuoliset ihmiset minusta tekevät tämän yhden ominaisuuden perusteella. Normaalipainoisista ei tehdä samanlaisia automaattisia oletuksia. 

Kyllä 15 kilon painonnousun luulisi jo tajuavan itse ilman vakaakin ja vaikka vaatteet olisi kuinka joukkuetyyppisiä ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitkään voi olla mahdollista että vaatteet mahtuu vaikka on lihonut 15 kg.

Valehtelet niin että korvat heiluu.

No minä en usko, että ap valehtelee.. katso katukuvaa, rouvat kulkevat noin kahta numeroa liian pienissä vaatteissa.

Kyllä huomaa, pitää vaan uskaltaa tunnustaa se itselleen.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä tajua, kuinka muka ei voi huomata

No sepä se, kun ei sitä voikaan tajuta ennen kuin sama käy itselle ja oho. Tai no, ei sitä tajua kyllä senkään jälkeen miten hitossa sitä ei huomannut kun sen jälkeenhän sitä ei voi olla näkemättä / huomaamatta / tajuamatta vaikka välillä tahtoisikin. Vetää mielen nimittäin todella matalaksi tuo todellisen kokoluokkansa lävähtäminen tajuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteni tosiaan on xxxl-koon tunika ja leggingsit, tunikat olleet isoja, niin sisälle mahtuu. Ajattelin toiveikkaana, että olisin jopa vähän laihtunut ja tämä vaa'an lukema oli järkytys.

Miten tästä eteenpäin? Lääkärille aika ja ozempiccia vai mitå? 

Kävelet nyt muutama 1000 askelta päivässä aluksi. Luonnon helmassa saat psykofyysisen kokonaisrauhoittumisen ja paremman mielen. Jos on hellettä, niin aikaisin aamulla ja/tai myöhään illalla.

Ohjattu jumppa on huippuhyvä juttu, johon kannattaa mennä. Älä vertaa itseäsi muihin. 

Tärkeintä on matalalla sykkeellä tapahtuva perus(kaura/hyöty)liikunta. Kävely. Käykö sulle fillarointi? Duunimatkoihin tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitkään voi olla mahdollista että vaatteet mahtuu vaikka on lihonut 15 kg.

Valehtelet niin että korvat heiluu.

No minä en usko, että ap valehtelee.. katso katukuvaa, rouvat kulkevat noin kahta numeroa liian pienissä vaatteissa.

Voihan se olla noinkin mutta melkoista itsepetosta jos ei muka mistään huomaa noin valtavaa painon nousua.

Kiva maksaa terveydenhuoltomenosi 🤷 

Vaaan lukemaankin tottuu, vaikka tietääkin sen olevan liikaa. Sitten kun näkee itsensä valokuvassa niin totuus tuntuu kamalalta. Onneksi muutos on mahdollista, jos sitä oikeasti haluaa ja on valmis tekemään duunia sen eteen.

Ei se mitän läskivihaa ole, kuten joku tuolla kirjoitti. Kaipa jokainen saa olla sellainen kuin on, varsinkin jos se ei itseä häiritse.

Se kummastuttaa miten joku ei muka tunnista oman painon nousua. Kyllä painon nousun huomaa vaikkei olisikaan punninnut itseäään aikoihin. Sekin on puppua ettei painon nousua muka huomaa kun paino nousee pikkuhiljaa. Kai sitä oman kroppansa tuntee niin hyvin että painon nousun huomaa vaikka se jakautuisi tasaisesti päästä varpaisiin.

Sori, heittomerkki katosi jonnekin. Osaan kirjoittaa. Vaaan. Pysyyköhän nyt mukana julkaisussa.

Kiitos vastauksistanne! En todellakaan valehtele, ylipainoa oli reilusti jo ennen tätä painonnousuakin, eli olen todellakin valtava valas nyt. Joku tuossa hyvin sanoi, että mielen tämä pistää matalaksi.

Joku ehdotti kävelyä. Kävelen koiran kanssa jo nyt joka päivä, vähintään se 10 000 askelta tulee täyteen lähes joka päivä. Liikuntaharrastuksina vesijumppa kerran vikossa ja tanssitunti 2 x viikossa. Aika ei riitä sillä saralla enempään, kun on työ ja perhe hoidettavana.

Ei näytä pysyvän.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteni tosiaan on xxxl-koon tunika ja leggingsit, tunikat olleet isoja, niin sisälle mahtuu. Ajattelin toiveikkaana, että olisin jopa vähän laihtunut ja tämä vaa'an lukema oli järkytys.

Miten tästä eteenpäin? Lääkärille aika ja ozempiccia vai mitå? 

Syömisen vähemtäminenkö ei tule kyseeseen? Tai kävelylenkit?

Vierailija kirjoitti:

En kyllä tajua, kuinka muka ei voi huomata

Kun ei se paino yhdessä yössä nouse vaan hitaasti.

Olit läski ja nyt olet läski? Mikä erona nyt siis? Leukoja neljä, kun ennen niitä oli vasta kolme?

Vierailija kirjoitti:

Kiva maksaa terveydenhuoltomenosi 🤷 

Tuntuu olevan, kun levität ahdistusta ja kipua ympärillesi Scandicin sprinkleriä tehokkaammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteni tosiaan on xxxl-koon tunika ja leggingsit, tunikat olleet isoja, niin sisälle mahtuu. Ajattelin toiveikkaana, että olisin jopa vähän laihtunut ja tämä vaa'an lukema oli järkytys.

Miten tästä eteenpäin? Lääkärille aika ja ozempiccia vai mitå? 

Normaali painonpudotus, liikunta ja ruokavalio uusiksi. Ei kannata pilata kehoa näillä lääkkeillä, ellei ole muuten hengenhädässä.

Mutta kun en "jaksa" liikkua ja katsella samoja maisemia joka päivä pyörräillen tai juosten. Ei siinä ole mitään järkeä; ihan hiton tylsää. Jaksaisin kyllä pyöräillä vaikka 40 km joka päivä, mutta en tee sitä, sillä on parempaakin tekemistä. Syömistä en aio lopettaa myöskään.

Ap

En osaa sanoa, mikä sinua vaivaa. Toisin kuin lapsellinen aloitus väittää, ihmiset ovat yleensä akuutisti tietoisia kaikista kehoonsa liittyvistä asioista.