Olisiko joku jo keksinyt nopean parannuksen sydänsuruihin? En jaksa odottaa, että aika parantaa.
Kommentit (60)
Kyllä. Rakastu toiseen niin unohtuu nopeasti sydänsurut.
Se, että rakastuu johonkin toiseen. Siinä vain on se huono puoli, että siitä voi seurata uusia ja entistä pahempia sydänsuruja.
Sä voit kääntää asioita toisinpäin. Esimerkiksi jos mies on komea, niin mietit minkälainen se on keski-iässä ja isukkiliini. Harmaaverkkari saattaa lötköttää? Ei lapsissa kiinni oleva mies ja urassa ole aina niin mielenkiintoinen. Arki lössäyttää. Siellä voi haistakin kamalalta(?). Pääset vähällä. Moni esittää ulospäin mielenkiintoisempaa, tosiasiassa jääkiekko huutaa olohuoneessa ja puhuvat kökköjuttuja. Pelimiehen kanssa et myös haluaisi pitkän päälle säätää. Ja maailma on täynnä vielä kauneutta luonnossa ja koiria, ihmisiä. Sä olet hyvä! On paljon kiitollisuuden aiheita ja pientä kivaa puuhaa, vaikka joskus jotain menetämme, ei kaikkea. Sinua tukevia ihmisiä on vielä myös.
Vierailija kirjoitti:
Oletko joku 13v?
Voi kyllä ihan kaiken ikäisillä on sydänsuruja. Lohdullista on, että kun sattuu, niin on ainakin rakastanut (ja tulee rakastamaan). Jotkut ei rakasta koskaan ketään ja sehän se vasta surullista on.
Itsellä on nyt neljä vuotta kipua takana ja nyt voi sanoa, että kipu alkaa hieman hellittää. Paljon on vielä kuitenkin matkaa.
Pöffeli poistaa surusta terävät kulmat hetkeksi.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on nyt neljä vuotta kipua takana ja nyt voi sanoa, että kipu alkaa hieman hellittää. Paljon on vielä kuitenkin matkaa.
Kannattaisko sun miettiä, onko kysymys siitä, että että et halua päästää irti vaan roikkumalla roikut niissä rankoissa tunteissa.
Suru ei poistu, niiden kanssa opitaan elämään
En ole koskaan ymmärtänyt parisuhteiden ideaa. Kiinnytään ja sitten itketään, kun toista ei enää kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Suru ei poistu, niiden kanssa opitaan elämään
Kyllä jotkut surut poistuvat. Eivät kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on nyt neljä vuotta kipua takana ja nyt voi sanoa, että kipu alkaa hieman hellittää. Paljon on vielä kuitenkin matkaa.
Kannattaisko sun miettiä, onko kysymys siitä, että että et halua päästää irti vaan roikkumalla roikut niissä rankoissa tunteissa.
Olen päästänyt irti päivästä numero 1 alkaen, mutta tunteita en voi valita. Kipu on hävinnyt pikkuhiljaa tähän pisteeseen, mihin se on nyt tullut.