Kolmekymppisyys naisena 2020-luvulla

Kipuilen monien asioiden kanssa.

Olen sinkku, eronnut vajaa vuosi sitten. En tiedä löydänkö enää parisuhdetta ja saanko koskaan lapsia. Ja haluanko niitä edes.

Milleniaalina tiedän mitä on kun saa pahan burnoutin. Toivun sekä erosta että burnoutista edelleen.

Tulen kristillisestä perheestä/suvusta. Kuitenkaan ystävät ja tuttavat eivät suurin osa kuulu edes kirkkoon, sisaruksenikin ovat "kasvaneet ulos" kristillisyydestä. Exäni on ateisti. Itseäni kristillisyydessä on teini-ikäisestä kiehtonut ja kutsunut jokin. Mutta on myös paljon sellaista mitä en siinä voi ymmärtää. Oma hengellisyys on siis jotenkin kriisissä :)

Mitä te muut kolmekymppiset mietitte elämästänne?

Ainakin omassa tuttavapiirissä on tosi monenlaisia elämäntilanteita. Jollakin on 4 lasta, joku on ollut aina sinkku, joku opiskelee ja toinen on töissä, joku on lähdössä ulkomaille opiskelemaan, joku kärsii lapsettomuudesta, moni miettii alanvaihtoa, on erilaisia psyykenongelmia, moni nainen käy terapiassa jne.

N31