Lue keskustelun säännöt.
Miten kauan on velvollisuus pitää yhteyttä lapsen biologisen isän sukuun?
22.07.2024 |
Lapseni biologinen isä on kuollut lapsen ollessa 1-vuotias, joten hän ei itse musita isästään mitään. Biologisen isän vanhemmat ja sisarukset sekä muu suku asuu kaukana, ja vaikka ovatkin lapsen biologisen isän sukulaisia, niin yhteydenpito alkaa tuntua pelkältä velvollisuudelta. Lapsi on nyt jo kouluikäinen eikä itse ole oikeastaan yhtään kiinnostunut biologisen isänsä sukulaisista. Aiemmin totta kai pidin yhteyttä lapsen puolesta mutta nyt lapsen ollessa isompi alkaa tuntua ihan turhalta. Lapsi muutenkin on kutsunut nykyistä puolisoani isäkseen jo vuosien ajan ja on enemmän tekemisissä hänen sukunsa kanssa.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään velvollisuutta. Jos isä eläisi niin ei olisi velvollisuutta pitää yhteyttä isäänkään. Nämä on lapsen oikeuksia, ei äidin velvollisuuksia.
Ymmärrätkö sanan moraali? Juu, laillista velvollisuutta ei ole.
Moraaliton siittäjä kun meni kuolemaan. Ja moraaliton suku kun eivät pidä yhteyttä. Ap hoitaa ihan hyvin omaa äidin työtään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisten avulla lapsi pääsee tutustumaan isäänsäkin, kuulee tarinoita ja varsinkin isän lapsuudesta sellaisia asioita, joista sulla ei ole välttämättä hajuakaan. Itse olisin aikuisempana suuttunut äidilleni, jos ei olisi tikkua ristiin laittanut isän sukulaisten suhteen ja olisin jäänyt paitsi ihmisistä, jotka ovat kuitenkin puolet geeneistä.
Keskustelisisn niiden sukulaisten kanssa asiasta. Ja kysyisin kuinka he haluavat pitää yhteyttä. Heidän pitäisi pitää se suku tittina lapselle. Avustaisin kyllä jos tarvitaan, mutta jättäisin suurimman vastuun niille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko sieltä suunnasta yhteydenpitoa jotain apua tai edes kiinnostusta yhtään. Riippuu siitä.
No ei oikeastaan, varsinkaan sen jälkeen kun tapasin nykyisen mieheni. Ap
Eli voivat ajatella että sinä olet mennyt elämässä eteenpäin niin eivät kehtaa niin paljoa pitää yhteyttä. Ei se tarkoita että eivät haluaisi.
Lapsesi voi aikuistuessaan alkaa kysellä isänsä suvusta, älä katkaise, tuo tuskin on sinulle kovin vaivalloinen asia pitää edes jonkinlaista yhteyttä. Perinnöllisyyteen liittyvät asiat voivat tulla tarkasteltaviksi ja ylipäätään se, millainen hänen isänsä oli. Ikäänkuin haluaisitkin salata jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi voi aikuistuessaan alkaa kysellä isänsä suvusta, älä katkaise, tuo tuskin on sinulle kovin vaivalloinen asia pitää edes jonkinlaista yhteyttä. Perinnöllisyyteen liittyvät asiat voivat tulla tarkasteltaviksi ja ylipäätään se, millainen hänen isänsä oli. Ikäänkuin haluaisitkin salata jotain.
Sukulaiset saattavat olla raskaita, syyllistäviä, vaativia tai haitata asioita. Oma sukuni ainakin on. Pelkkää haittaa kokonaiskuvassa kaikesta heidän osallisuudestaan elämääni
Vierailija kirjoitti:
Jos lapi ei halua nähdä niitä niin ei koskaan.
Tuleeko tuo äidin suusta, onko lapselle tarjottu yhteydenpitoa. Tietotekniikkakin on oiva apu !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse alaikäisen lapsen vanhempi ja leski. Lapsen isä esitti viimeisenä toiveenaan, että lapsen yhteys isän sukuun ei katkeaisi. Tämä mielessä olen tukenut yhteydenpitoa mahdollisimman paljon. Lapsen ei tarvitse menettää toisen vanhemman lisäksi myös isovanhempiaan, serkkujaan ja muita sukulaisiaan.
Vuosien kuluessa isän suvun kanssa on löytynyt kaikille osapuolille sopivat tavat yhteydenpitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään velvollisuutta. Jos isä eläisi niin ei olisi velvollisuutta pitää yhteyttä isäänkään. Nämä on lapsen oikeuksia, ei äidin velvollisuuksia.
Ymmärrätkö sanan moraali? Juu, laillista velvollisuutta ei ole.
Ei kuolleen isän sukuun ole edes moraalista velvoitetta pitää yhteyttä. Lapsen hankinta on tasan kahden ihmisen välinen asia, ja nyt toinen heistä on kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoida nyt vielä muutaman vuoden ajan tuo yhteydenpito. Lapsena ja nuorenakaan nuo asiat eivät usein tunnu tärkeiltä, mutta aikuisena useimpia alkaa kiinnostaa omat juuret. Kerran vuodessa kuulumispuhelu ja jokin joulukortti ei nyt ole iso vaiva, vaikka tapahtuisikin vain sinun aloitteestasi. Lapsesi voi sitten aikuisena päättää miten menettelee, mutta alakouluikäiselle ei vielä voi vastuuta tai päätösvaltaa tuollaisesta laittaa.
Alakouluikäinen saa päättää siitäkin, tapauksessa toista vanhempaansa.
Jos joskus ilmenee jotain perinnöllistä sairautta tms. niin on lapsen kannalta hyvä jos yhteys isän sukuun on olemassa, niin saadaan asiat sujuvammin selvitettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko sieltä suunnasta yhteydenpitoa jotain apua tai edes kiinnostusta yhtään. Riippuu siitä.
No ei oikeastaan, varsinkaan sen jälkeen kun tapasin nykyisen mieheni. Ap
Mikä tuossa kiikastaa, vai oletko itse nyt eriytymässä lapsesi isän suvusta ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, no se on sun velvollisuutesi lapsesi vanhempana. Sitten kun lapsesi on 18-vuotias niin päättäkööt mitä tekee.
En nyt ehkä kuitenkaan ihan täysikäiseksi ajatellut hoitaa kaikkea yhteydenpito lapsen puolesta. Mielestäni lapsen oma mielipide pitää ottaa huomioon, kutsutaanko näitä biologisen isän sukulaisia synttäreille vai ei, ja haluaako hän yleensäkään tavata heitä vai ei. Lapseni on 9v. ja se oma roolini yhteydenpidon välissä tässä mietityttää. Minkä ikäinen lapsi voi itse hoitaa tai muilla on alkanut hoitaa yhteydenpidon kokonaan itse? Ap
12 vuotiaana päättää itse haluaako olla tekemisissä, sitä ennen on sinun velvollisuus huolehtia yhteyden pidosta. En edes ymmärrä minkälainen ihminen on noin tyly ja valittaa ettei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä voit pitää yhteyttä kunnes lapsella on oma puhelin. Sen jälkeen suku voi pitää yhteyttä lapseen tai lapsi sukuun, jos ketään yhtään kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
0 sekuntia. Siittäjä on siittäjä. Jos lasta itseä kiinnostaa jossain vaiheessa ottaa selvää, ottakoot
Hyvin monet adoptoidutkin lapset pohtivat biologisia vanhempiaan, varmasti tämäkin lapsi viimeistään murrosiässä.
Vaikea kysymys johon en osaa vastata, mutta sen tiedän, että isän velvollisuus on syödä paahtoleipää josta ei tykkää koska lapsi kieltäytyy syömästä sitä vaikka on kinunnut sitä koko kristuksen aamusta asti!! Että kiitti vaan!!
Vierailija kirjoitti:
Hoida nyt vielä muutaman vuoden ajan tuo yhteydenpito. Lapsena ja nuorenakaan nuo asiat eivät usein tunnu tärkeiltä, mutta aikuisena useimpia alkaa kiinnostaa omat juuret. Kerran vuodessa kuulumispuhelu ja jokin joulukortti ei nyt ole iso vaiva, vaikka tapahtuisikin vain sinun aloitteestasi. Lapsesi voi sitten aikuisena päättää miten menettelee, mutta alakouluikäiselle ei vielä voi vastuuta tai päätösvaltaa tuollaisesta laittaa.
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko sieltä suunnasta yhteydenpitoa jotain apua tai edes kiinnostusta yhtään. Riippuu siitä.
No ei oikeastaan, varsinkaan sen jälkeen kun tapasin nykyisen mieheni. Ap
Mikä tuossa kiikastaa, vai oletko itse nyt eriytymässä lapsesi isän suvusta ?
Siitä kiikastaa, että yhteydenpito tuntuu olevan kokonaan minun vastuullani. Siinä vaiheessa kun tapasin nykyisen mieheni ja lapsen isän suku sai tietää siitä, ja varsinkin siitä kun saivat tietää siitä että lapsi on omaksunut tämän isäkseen, tuli muutamia kiistoja. Syyttivät minua ja miestä lapsen isän paikan viemisestä ja lasta siitä että lapsi itse halusi esimerkiksi kutsua nykyistä miestäni isäksi. Sen jälkeen yhteydenpito on ollut hyvin harvakseltaan. Toki lapsi tietää kuka biologisesta isästään, mutta ei itse ole kovin kiinnostunut aiheesta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään velvollisuutta. Jos isä eläisi niin ei olisi velvollisuutta pitää yhteyttä isäänkään. Nämä on lapsen oikeuksia, ei äidin velvollisuuksia.
Ymmärrätkö sanan moraali? Juu, laillista velvollisuutta ei ole.
Ei kuolleen isän sukuun ole edes moraalista velvoitetta pitää yhteyttä. Lapsen hankinta on tasan kahden ihmisen välinen asia, ja nyt toinen heistä on kuollut.
Nyt löit kirveesi kiveen.
Veljenpojalla oli tuollainen tilanne, veli kuoli työtapaturmassa, kun pojalla oli ikää 2v. Aika pian tuon jälkeen hän sai isäpuolen ja yhteydenpito isän sukuun jäi. Äitini yritti soitella, pyysi poikaa käymään jne., mutta veljeni leski oli sitä mieltä, että liian hankalaa (mikä totta olikin) ja pyysi, että unohdettaisiin asia puolin ja toisin, poika saisi ehjän perheen eikä joutuisi miettimään, miksi on toiset isovanhemmat kuin muilla sisaruksillaan.
Näillä mentiin, kunnes isä kuoli. Tietenkin silloin noin 24v veljenpoika kutsuttiin perunkirjoitustilaisuuteen ja alkoi surullisen vyyhdin purkaminen. Veljenpoika sanoi, että hänelle olisi todennäköisesti ollut parasta, jos olisi aina tiennyt, että oikean isän lapsuudenperhe ja suku asuu rannikolla ja olisi saanut tavata meitä. 18v iässä oli kuulemma ollut shokki kuulla, että isä ei olekaan isä.