Jos aiheuttaisit toisen elämään aviokriisin, jäisikö asia vaivaamaan sinua?

Vierailija kirjoitti:

mää elän tollasen roskan kans hyi helv 

Kerääpä kimpsusi ja muuta. Eläimet ulkoruokintaan

Itse tapailin ukkomiestä. Aluksi en tiennyt, että oli naimisissa. Ei todellakaan tuottanut tunnontuskia, koska mies oli itse täysin moraaliton. Kuulin, että sen jälkeen kun en halunnut enää tavata häntä, oli hän muutanut n.3kk päästä toisen naisen luokse. Eli pettänyt ja lähtenyt olisi joka tapausessa.

Vierailija kirjoitti:

Voi pelastaa toisen ihmisen joka huonossa liitossa.

Ihminen joka mädättää yhden liiton mädättää toisenkin. Tietysti jos se pettämiskaveri on samanlainen raatokärpänen kuin itsekin, kakkosliitto voi olla "parempi match"

12v sitten minä hölmö pistin peliin koko elämän. Toinen osapuoli kielsi rakastumasta ja tosi määrätietoisesti lopetti homman. Vuosien päästä hän kertoi olleen tosi vaikea päästää irti, mutta ei halunnut tuhota mun elämää. Eikä varmaan halunnut mua lapsineen ovensa taakse.

Se on ainoa syrjähyppy jonka ikinä tulen saamaan anteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä kukaan tässä syytä nyt kolmatta osapuolta mun avio-ongelmistani, vaan siitä että hän ei nähnyt tekevänsä mitään väärää itse omassa liitossaan. Ap

Näitkö sinä itse omissa toimissasi mitään väärää? Vai koetko jotenkin olevasi uhri? 

Onko sulla jäänyt lukematta, että päädyin terapiaan asti. Kyllä mä tein tosi väärin. Myönsin sen moneen suuntaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mietin joskus, että eikö yhtään vaivaa sitä naista, että oli osapuoli perheemme särkymisessä. Nainen tasan tarkkaan tiesi että mies oli naimisissa ja oli tavannut minutkin. 

Tietenkin mies oli suurin syypää, mutta yksin on hankala tehdä aviorikosta. 

Henkistä kärsimystä sai jokainen osapuoli, lapset, vanhempamme jne. Mutta saiko toinen nainen? Vai pitääkö itseään 100%:n syyttömänä? Voinhan vaikka kysyä, jos joskus vielä hänet tapaisin. 

Jotkut naiset lähtevät jopa mukaan tähän vaimovihaan. On niin alhaista touhua, ettei voi tuntea kuin myötätuntoa heitä kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskottomuudesta voi selvitä onnelliseen liittoon vain sellainen pariskunta, jossa uskoton ottaa vastuun uskottomuudestaan ja asiat selvitetään perin pohjin. Ei muita syyttelemällä, vaan omaa elämää ja avioliittoa tutkailemalla.

Tietysti on olemassa myös liittoja, joissa toisen uskottomuus muuttuu toistuvaksi julkiseksi salaisuudeksi ja toinen osapuoli vain kestää ja kestää vaikkapa lasten takia. Mutta ei siitä onnellista avioliittoa enää tule ja ero tulee lopulta vanhemmiten kuitenkin.

Näitä nähneenä, työn puolesta.

 

Ja mitä se avioliiton tutkailu on? Kumppani teki onnettomalsi, liikaa sitä ja liian vähän tätä niin suorastaan ajoi vieraaseen sänkyyn?

Monogamia on jokaisen oma päätös ja vaatii kyvyn selibaattiin. Puolisoa ei voi pakottaa siitoksiin. Selibaatti on helpompaa munkille, vaikeampaa aviopuolisolle

Itse asiassa osa pettämisistä ei lainkaan liity avioliittoon ja kumppaniin, vaan pettäjään itseensä. Pettämisellä haetaan vaihtelua, ollaan impulsiivisia, taustalla voi olla myös heikko itsetunto, jolloin huomion saaminen imartelee jne.

Asioiden läpikäyminen voi saada liiton paremmaksi tai sitten voidaan tehdä eropäätös hallitummin, mikä on lasten kannalta tärkeää.

Voi terapiassa tietysti pohtia arvojakin. Joillekin uskottomuus on asia, josta he eivät pääse yli, vaikka haluaisivat ja toisille taas se on asia, josta he eivät edes halua päästä yli, koska kyse on perimmäisistä elämänarvoista. On myös kertaluonteisia virheitä ja pitkäaikaisempaa, suunnitelmallisempaa pettämistä, johon sisältyy paljon valheita. 

Jos luottamusta toiseen ei enää ole, niin on vaikea jatkaa liitossa onnellisena. Jotkut jatkavat kyllä silti, omista syistään. Terapeutti voi antaa uusia näkökulmia olipa ratkaisu mikä hyvänsä. Mutta omalle lapselleni antaisin kyllä suoran neuvon, jos pettäjä ei kanna vastuuta tekemisistään tai jos hän on luonteeltaan impulsiivinen, mahdollisesti myös löytyy ongelmia itsetunnossa. Silloin riski tulla petetyksi uudelleen on hyvin korkea.

Vierailija kirjoitti:

Tätä on kovin vaikea selittää kun on itsellä jälkeenpäin vahva tunne, että on käytetty vain tarpeisiin. Mulla ei ole mitään väliä enää, kun ero sitten lopulta tuli eikä saanutkaan sitä odottamaansa seksiä.

Ja nyt sitten mietin että miten saan oman elämäni pidettyä kasassa. Hän vähän niin kuin jätti minut kun ei saa musta enää mitä haluaa.

Ja nyt joudun miettimään omia tekemisiäni. Unohdin itseni ja puolisoni täysin. Ap

Tässähän se tulikin, rivien välistä ja suoraan riveiltäkin: olit niin silmiäsi myöten ihastunut, ja siksi pakit (ts. muualle kohdistunut valinta) käyvät niin koville.

Luulen että tuo mies kokee tulleensa sinun puolelta hyväksikäytetyksi.

Vierailija kirjoitti:

Itse tapailin ukkomiestä. Aluksi en tiennyt, että oli naimisissa. Ei todellakaan tuottanut tunnontuskia, koska mies oli itse täysin moraaliton. Kuulin, että sen jälkeen kun en halunnut enää tavata häntä, oli hän muutanut n.3kk päästä toisen naisen luokse. Eli pettänyt ja lähtenyt olisi joka tapausessa.

Sama tarina käytännössä joka kerta. Ei se varattu petäjäluonne oli *sinusta* kiinnostunut, häntä kiinnostaa vain ajatus jostakin ulkopuolisesta. Siihen voi tyhmyyksissään mennä väliin jos niin valitsee, tai jos ei vain ymmärrä, mutta harvoin siitä hyvä tulee, jos koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Tätä on kovin vaikea selittää kun on itsellä jälkeenpäin vahva tunne, että on käytetty vain tarpeisiin. Mulla ei ole mitään väliä enää, kun ero sitten lopulta tuli eikä saanutkaan sitä odottamaansa seksiä.

Ja nyt sitten mietin että miten saan oman elämäni pidettyä kasassa. Hän vähän niin kuin jätti minut kun ei saa musta enää mitä haluaa.

Ja nyt joudun miettimään omia tekemisiäni. Unohdin itseni ja puolisoni täysin. Ap

Ulkopuoliselle ei todellakaan hahmotu mitä tämä mies nyt on niin väärin tehnyt. 

Rakastuit häneen ja ilmeisesti olet edelleen hänen rakastunut, siltä se ainakin kuulostaa. Ole rehellinen ensin itsellesi ja sitten puolisollesi, siellä terapiassa ja muutenkin.

Miksi vietellä ja jättää sitten siihen, kun on saanut eroamaan? Sehän on törkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tapailin ukkomiestä. Aluksi en tiennyt, että oli naimisissa. Ei todellakaan tuottanut tunnontuskia, koska mies oli itse täysin moraaliton. Kuulin, että sen jälkeen kun en halunnut enää tavata häntä, oli hän muutanut n.3kk päästä toisen naisen luokse. Eli pettänyt ja lähtenyt olisi joka tapausessa.

Sama tarina käytännössä joka kerta. Ei se varattu petäjäluonne oli *sinusta* kiinnostunut, häntä kiinnostaa vain ajatus jostakin ulkopuolisesta. Siihen voi tyhmyyksissään mennä väliin jos niin valitsee, tai jos ei vain ymmärrä, mutta harvoin siitä hyvä tulee, jos koskaan.

Ei tarvitse olla pettäjäluonne pettääkseen. Avioliittohan ei välttämättä toimi ja tulee ero, jolloin erovaiheessa on jonkinlainen laastarisuhde hyvin monella. Ap:n tapauksessa se on ollut henkistä laatua enemmän kuin fyysistä.

Tekee kipeää huomata, että toinen osapuoli ei ollut tosissaan, mutta aika moni tietää, että laastarisuhteelle käy monesti huonosti. Se on tilapäinen apu tuskaan, jonka rakkaussuhteen ja avioliiton päättyminen aiheuttaa.

Itse en missään tapauksessa menisi tällä kokemuksella ihmisen kanssa yhteen, joka on eroamassa ja kaikki asiat on käsittelemättä. En ole mikään leelian lepotuoli, haluan normaalin parisuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on kovin vaikea selittää kun on itsellä jälkeenpäin vahva tunne, että on käytetty vain tarpeisiin. Mulla ei ole mitään väliä enää, kun ero sitten lopulta tuli eikä saanutkaan sitä odottamaansa seksiä.

Ja nyt sitten mietin että miten saan oman elämäni pidettyä kasassa. Hän vähän niin kuin jätti minut kun ei saa musta enää mitä haluaa.

Ja nyt joudun miettimään omia tekemisiäni. Unohdin itseni ja puolisoni täysin. Ap

Tässähän se tulikin, rivien välistä ja suoraan riveiltäkin: olit niin silmiäsi myöten ihastunut, ja siksi pakit (ts. muualle kohdistunut valinta) käyvät niin koville.

Luulen että tuo mies kokee tulleensa sinun puolelta hyväksikäytetyksi.

Minäkö käytin häntä hyväksi? Miten? Ap

Ei jäisi. Ei se minun ongelmani ole, jos joidenkin yksiavioisuus ei ole aidolla pohjalla. Hyvin monella se ei sitä todellakaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on kovin vaikea selittää kun on itsellä jälkeenpäin vahva tunne, että on käytetty vain tarpeisiin. Mulla ei ole mitään väliä enää, kun ero sitten lopulta tuli eikä saanutkaan sitä odottamaansa seksiä.

Ja nyt sitten mietin että miten saan oman elämäni pidettyä kasassa. Hän vähän niin kuin jätti minut kun ei saa musta enää mitä haluaa.

Ja nyt joudun miettimään omia tekemisiäni. Unohdin itseni ja puolisoni täysin. Ap

Tässähän se tulikin, rivien välistä ja suoraan riveiltäkin: olit niin silmiäsi myöten ihastunut, ja siksi pakit (ts. muualle kohdistunut valinta) käyvät niin koville.

Luulen että tuo mies kokee tulleensa sinun puolelta hyväksikäytetyksi.

Minäkö käytin häntä hyväksi? Miten? Ap

Samalla lailla kuin hän sinua: olitte toistenne emotionaalisia laastareita.

Nää on niiiin näitä. Ikiaikaisia tarinoita. "Puolisoni ei ymmärrä minua, koko ajan on ero tekeillä" livahtaa yhtäälle ja "niin se vain jahtasi kunnes lankesin, hyväksi käytti heikkoa" toisaalle. 

Jos johonkin ei kannata luottaa, niin pettäjän sanaan. Vikahan se on aina toki muissa.

Olisi aika narsistista, jos ei jäisi vaivaamaan. Kävisi vain sotkemassa toisen elämän ja häipyisi paikalta?

Ei tietysti pitäisi sotkea, mutta näitä tapahtuu. Ihmiset viettelee toisiaan ja hakeutuu sellaisiin paikkoihin, missä on mahdollisuus tulla vietellyksi. Lavastetaan vahinkoja puolin ja toisin. 

En ymmärrä lainkaan aloitusta. Jokainen kantaa vastuun teoistaan. Jos joku menisi puolisolleni lirkuttelemaan, ei kuulu hänen toiminta minulle jos nyt en siitä pidäkään, puoliso on itsestään vastuussa.

Jos joku lirkuttaa minulle, niin itse olen siitä vastuussa. Hieman ap:n tyylisessä tilanteessa olen vuosikymmen sitten ensimmäisen liittoni päättyessä ollutkin. Ei tullut mieleenkään lähteä toista osapuolta syyttelemään. Jos alkaa erota, sitä ei kannata suhteen ulkopuolisten vuoksi tehdä ja jos ei eroa, niin ulkopuolisen sanoilla ei pitäisi olla vaikutusta.

Kestä nyt vaan reilusti se että teit huonoja valintoja ja niillä on seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo toinen tarkalleen ottaen olisi ^täysin pulassa^? Onnellinen avioliitto olisi kariutunut? Tuskin onnellisessa ja tasapainoisessa avioliitossa oleva lähtee pettämään, vaan suhtautuu torjuvasti jo sellaisiin tilaisuuksiinkin.

Ihmettelen aina tätä perustelua, että jos on kyse "onnellisesta ja tasapainoisesta avioliitosta", niin ei ole tarve pettää. Ensinnäkin pettäjä pettää oman luonteensa tähden ovat olosuhteensa mitä tahansa.

Toisekseen, elättekö te vieläkin lasten saduissa, joissa sanottiin rakastavaisten "elävän onnellisina loppuun asti"? Tosielämässä hyvässä ja onnellisessakin suhteessa voi olla ja usein onkin myös alavireisiä kausia ilman kenenkään syytä. Huonosti nukutut yöt, työstressi, talous, oman perheen tai lähipiirin sairastumiset jne. aiheuttavat huolta ja väsymystä. Näihin ongelmiin oikea resepti ei ole pettämään lähteminen ja sen mahdollistaminen.

Vierailija kirjoitti:

jos henkilö a on Suhteessa B n kanssa henkilö c tietää tämän, tietää myös että a n ja B n elämässä vaikea tilanne 

c laittaa B lle viestiä että haluis salaista kivaa pikku piristystä arkeen 

onks se ok vai onko se johdattelevaa manipulaatioo ja täyttä kusipäisyyttä 

ei kuulosta syyttömältä eikä viattomalta

Ja jos B lähtee mukaan niin hän voi sitten syyttää ehdottajaa? Niinpä juu taas. 

Just say no.