Tytär sai opiskelupaikan oman kaupungin yliopistosta

Anna lapsen itsenäistyä, mutta jos haluaa, niin voihan olla järkevää asua vielä ainakin vuosi pari kotona. Itselleni muutto 19-vuotiaana oli liian aikaisin. Monelle ehkä on. Mutta tue häntä muuttamaan, kun sen aika on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä näet opiskelijan osoitteen?

Nämä eivät ole nähtävillä henkilökunnalle, eikä niitä saa katsella.

Asuminen tulee kyllä usein esiin, mutta jos asuu opiskelija-asuntolassa, ei siitä voi päätellä onko sinne muuttanut samalta paikkakunnalta vai muualta.

Huolettaa vähän tuollainen nuorten diagnosointi omin päin, toivottavasti ennakkoluulosi ei vaikuta heidän kohteluun.

 

Ei yliopistoilla mitään asuntoloita ole. 

Kannattaa opetella lukemaan. Kukaan ei väittänyt, että on. Puhe oli opiskelija-asunnoista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulkaa ruokakuluista ja vesimaksuista saaduilla säästöillä ei makseta kahden asunnon vuokraa. Meidän lapsi muuttaa nyt 800 km:n päähän opiskelemaan ja tarvitsee tietokoneen lisäksi kalusteet, takuuvuokran, tv:n, astiat, perusraaka-aineet kaappeihin, junaliput jne.

Tuemme kyllä, mutta kalliiksi tulee ja kaikki kulut kerralla.

Mihin se lapsi kahta asuntoa tarvitsee?? Tuollaisia tiedossa olevia kuluja varten on lapsi ja vanhemmat laittaneet hyvissä ajoin säästötilille pienen potin mm. kesätyö ja lahja rahoista ja säännöllisestä säästämisestä. Lisäksi astioita ym on saatu jo lahjaksi ja sopivia huonekaluja kuten leveämpi sänky ja tietokone ostettu jo lapsuuden kotiin ja osan voi ottaa käytettynä tutuilta ja loput edullisesti ikeasta. Jos ei ole niin järkyttävän huonoa on varautuminen asioihin minkä tietää tapahtuva

Ei se vaadi rikasta sukua tai isoja tuloja että laittaa vaikka 20 €/kk lapselle jemmaan juuri näitä isompia hankintoja varten kuten ajokortti ja oma asunto. Se vaatii ainoastaan ennakointia ja ajattelua mutta on helpompi toki aina syyttää muita oman elämänsä huonoista päätöksistä ja toteutuksista. Mun ystävä on kouluavustaja ja pystyy hyvällä suunnittelulla toteuttamaan kaiken tarvittavan. 

Katso, että hän tajuaa yksinasumisen kalleuden ja vedä rajat, autatteko rahallisesti vai ette. Ymmärrän teitä molempia, tytär, nuoruuden innolla, haluaan jo kokeilla siipiään, toisaalta taloudellisesti paljon kannattavampaa olisi asua kotona. Huomio myös se, että tytär ehkä haluaa jo elää vapaammin kuin alaikäisenä koululaisena, joten oletko valmis siihen, että menee ja tulee omia aikojaan. Syytä on myös sopia, mitä velvotteita kotona asumiseen liittyy, siivous jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä kyselet? Keskustele tyttären kanssa ja anna hänen tehdä aikuisena omat päätöksensä.

Hän on ilmeisesti päätöksensä jo tehnyt. Sitä vaan että onko ihan yleistä että muuttaa omilleen vaikka asuu samassa kaupungissa? Itse muutin aikoinaan  toiseen kaupunkiin niin se tuntui luonnollisemmalta.

On ihan yleistä. On jopa välttämätöntä irrottautua äidin valvovasta katseesta, kokeilla omien siipien kantavuutta ja nauttia vapaudesta. Sitä kutsutaan myös aikuistumiseksi.

Ei ole aikuistumista muuttaa asumaan yhteiskunnan tukemaan asuntoon ja että äiti rahoittaa osan elämästä, huonosti työllistävää alaa opiskellen, vailla suunnitelmia millä maksaa kertyvät velat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osta sijoitusasunto, ja asuta tytär ja hänen kämppiksensä / siippansa siihen. Makselette asunnon sitten heidän saamillaan tuilla ja nettoatte valtiolta muutama kymmenen tuhatta ilman riskiä.

Juu ja sinä et ole opiskellut mitään tai tietoinen siitä miten tuet menee, jos asuu vanhempien omistamassa asunnossa. Ainoastaan se kämppis saa täydet asumistuet eli hurjat parisataa ja tytär saa parikymppiä, jos enää uudistusten jälkeen sitäkään.

Tällä hetkellä tuki on alempi, jos asuu vanhempien kanssa samassa osoitteessa. Mutta eri osoitteessa asuessa asunnon omistuksella ei ole väliä. 

Eri osoitteen saa helposti, vaikka asuisi oikeasti vanhempien/vanhemman kanssa samassa osoitteessa. Ei muuta kuin sopii jonkun kanssa, että lapsi siirtää kirjat hänen luokseen.

Me teimme pojan kanssa niin. Hän asuu muka äitini luona, vaikka oikeasti meillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vihoviimeinen karhunpalvelus on jos yh äiti muuttaa pikkukopperoon jotta voi antaa rahaa kun tytär opiskelee itsensä velkaiseksi työttömäksi! Eihän sillä tytöllä tunnu olevan mitään käsitystä rahasta. Nyt on viimeinen hetki aikaa opettaa miten maailma pyörii. Jos ei asu kotona, maksaa kulunsa itse. 

Mistä sä tiedät tuleeko tyttärestä lääkäri, lakimies, ktm, tuta DI, it DI. Nuo työllistyy heti ja tienaa ekana vuonna enemmän, kuin sinä vielä kertakaan.

Äiti kirjoitti, että ala on sellainen, jolla työllistyminen ei ole itsestäänselvää. Tuskinpa tyttö lekuriksi opiskelee. 

Tienaan varmaan enemmän kuin sinä, joka et osaa lukea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä näet opiskelijan osoitteen?

Nämä eivät ole nähtävillä henkilökunnalle, eikä niitä saa katsella.

Asuminen tulee kyllä usein esiin, mutta jos asuu opiskelija-asuntolassa, ei siitä voi päätellä onko sinne muuttanut samalta paikkakunnalta vai muualta.

Huolettaa vähän tuollainen nuorten diagnosointi omin päin, toivottavasti ennakkoluulosi ei vaikuta heidän kohteluun.

 

Ei yliopistoilla mitään asuntoloita ole. 

Kannattaa opetella lukemaan. Kukaan ei väittänyt, että on. Puhe oli opiskelija-asunnoista...

"jos asuu opiskelija-asuntolassa"

Kenenköhän tässä kannattaa opetella lukemaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopiston opettajat eivät tiedä opiskelijoiden osoitteita. 

Työharjoittelujen kanssa niitä näkee, kun työtodistus täytyy toimittaa opettajalle. Tosin tuo aiemmin kirjoittanut saattaa hyvinkin olla töissä hallinnon puolella eikä opettajana? 

Lisään vielä, että nykyään opettajien sähköpostiin tulee runsaasti erilaisia lääkärin tai psykologin lausuntoja, joiden perusteella pyydetään kaikenlaisia erityisjärjestelyjä. Näiden hakeminen on nykyään keskitetty tietyille asiantuntijoille, mutta opiskelijat eivät useinkaan sitä tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä näet opiskelijan osoitteen?

Nämä eivät ole nähtävillä henkilökunnalle, eikä niitä saa katsella.

Opiskelijat ihan itse lähettävät minun luettavakseni papereita, joissa näkyy sekä heidän nykyinen osoitteensa että lukio, josta on kirjoittanut ylioppilaaksi. Niistä voi päätellä aika paljon, vaikka joku yksittäinen opiskelija onkin jo voinut muuttaa paikkakunnalle muualta lukioon mennessä. Lisäksi käyn työtehtävieni puolesta opiskelijoiden kanssa aika usein keskusteluja, joissa asumiskuviot tulevat esiin.

Lähettää papereita?

Eli käytkö läpi jotain CV:tä tms? Tuskin sentään paperina?

Miten sinä ne sosiaaliset ongelmat diagnosoit ja millaisista määristä tässä on kyse? Kymmeniä vai tuhansia? Voihan Muoniosta Ouluun muuttanut asua myös vaikka serkkunsa tai kumminsa luona, eikä omillaan, tai toisen vanhempansa luona.

Ja miksi ihmeessä tällaisia ennakkoluulojasi haluat levittää, yliopisto-opiskelunkin on tarkoitus tavoittaa monenlaisia ihmisiä, on harhaa, että kaikki viettäisivät mitään alkoholin värittämää opiskelijaelämää. Siellä on myös nuoria vanhempia, jotkut saavat vauvan, joillakin on useampi lapsi, jotkut asuvat yksin, nelikymppisiä opiskelijoita jne.

Vaikuttaa, että jos kokemuksesi on totta, on ne vuosikymmenten takaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä kyselet? Keskustele tyttären kanssa ja anna hänen tehdä aikuisena omat päätöksensä.

Hän on ilmeisesti päätöksensä jo tehnyt. Sitä vaan että onko ihan yleistä että muuttaa omilleen vaikka asuu samassa kaupungissa? Itse muutin aikoinaan  toiseen kaupunkiin niin se tuntui luonnollisemmalta.

On ihan yleistä. On jopa välttämätöntä irrottautua äidin valvovasta katseesta, kokeilla omien siipien kantavuutta ja nauttia vapaudesta. Sitä kutsutaan myös aikuistumiseksi.

Ei ole aikuistumista muuttaa asumaan yhteiskunnan tukemaan asuntoon ja että äiti rahoittaa osan elämästä, huonosti työllistävää alaa opiskellen, vailla suunnitelmia millä maksaa kertyvät velat. 

Nimenomaan aikuistumista on irrottautua lapsuudenkodista. Et selvästikään tunne opiskelijoiden asumista ja sen rahoittamistapoja, ja maalaat jonkinlaisen irvikuvan koko opiskelusta. Kas kun et väitä että tytär joutuu vielä vuokransa luonnossa vuokraisännälle maksamaan kun kodin lämmön ja äidin hyvää tarkoittavat elämänohjeet tällä tavalla kehtaa hylätä.

Vierailija kirjoitti:

Ostimme tyttärelle kalustetun asunnon opiskelukaupungista. Ja samalla pienen auton jolla pystyy käymään kylässä kun siltä tuntuu. Välillä hän tekee meille töitä josta saa palkkaa. Esimerkiksi ottaa kuvia firmamme kotisivuille ja kertoo opiskelujuhlissa ja muissa firmastamme. Edistää tunnettuvuutta. Tämä on koettu hyväksi järjestelyksi.

Varmasti on hyvä järjestely mutta isolla osalla vanhempia ei tuollaiseen ole resursseja, tiedät sen kyllä.

Miten joku yliopiston henkilökuntaan kuuluva voi osoitteesta päätellä, asuuko opiskelija juuri vanhempiensa luona??? Ihan älytön väite.

Ap tukee nyt lastaan, suhtautuu muuttotoiveisiin positiivisesti ja tarjoutuu auttamaan. Teette yhdessä laskelmat että minkä verran rahaa tulee ja minkälainen asunto sillä on mahdollista kustantaa, täytyykö käydä lisäksi töissä ja minkä verran tarttee lainaa, antaako vanhemmat taloudellista tukea ja jos niin minkä verran. Sitten tytär voi sen perusteella miettiä onko se omillaan asuminen hyvä idea vai ei. Ja jos päättää muuttaa silti, niin antaa kokeilla siipiään. Kotiinhan voinee palata jos ei rahat riitäkään. 

Se, että lapsesi opiskelee kotikaupungissa, tekee siitä itsenäistymisestä mielestäni turvallisemman. Asutte samassa kaupungissa ja voitte auttaa tarvittaessa itsenäistymisessä- paljon hirveämpää olisi jos lapsi muuttaisi kauas kotoa ja itsenäistyminen olisikin pelottavaa ja ahdistavaa.

Mielestäni parempi harjoitella sitä ennestään tutussa kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Miten joku yliopiston henkilökuntaan kuuluva voi osoitteesta päätellä, asuuko opiskelija juuri vanhempiensa luona??? Ihan älytön väite.

Jos osoite on opiskelija-asunnon osoite, ei ihan hirveän vaikea päätellä. Ja jos ihmisten kanssa puhuu, onko sellainen vaihtoehto tullut mieleen? Moni kertoo asumisistaan ihan itse. 

Vierailija kirjoitti:

Miten joku yliopiston henkilökuntaan kuuluva voi osoitteesta päätellä, asuuko opiskelija juuri vanhempiensa luona??? Ihan älytön väite.

Niinpä, itse asuin yliopisto-opiskelut aloittaessani jo omassa pienessä rivarikaksiossa mieheni kanssa. Moni opiskelijakaverinikin luuli sitä pitkään omaksi lapsuuden kodikseni. Kiva jos joku henkilökunnasta on tehnyt jotain arvioita minun terveydestäni tai sosiaalisesta kyvykkyydestä tuon osoitteen perusteella.

Todella ikävänkuuloinen työntekijä, mutta tuskin on, kunhan keksii ja haluaa "syyllistää" kotonaan asuvia.

Vierailija kirjoitti:

Miten joku yliopiston henkilökuntaan kuuluva voi osoitteesta päätellä, asuuko opiskelija juuri vanhempiensa luona??? Ihan älytön väite.

Jos osoite on esim. Jämeräntaival jotain, Espoo, niin kyllä siitä tietää tasan varmasti, että opiskelija ei asu lapsuudenkodissaan, koska koko kadun varrella ei ole yhtään asuntoa, jossa asuisi aikuisia lapsia vanhempiensa kanssa.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä kyselet? Keskustele tyttären kanssa ja anna hänen tehdä aikuisena omat päätöksensä.

Hän on ilmeisesti päätöksensä jo tehnyt. Sitä vaan että onko ihan yleistä että muuttaa omilleen vaikka asuu samassa kaupungissa? Itse muutin aikoinaan  toiseen kaupunkiin niin se tuntui luonnollisemmalta.

On ihan yleistä. On jopa välttämätöntä irrottautua äidin valvovasta katseesta, kokeilla omien siipien kantavuutta ja nauttia vapaudesta. Sitä kutsutaan myös aikuistumiseksi.

Ei ole aikuistumista muuttaa asumaan yhteiskunnan tukemaan asuntoon ja että äiti rahoittaa osan elämästä, huonosti työllistävää alaa opiskellen, vailla suunnitelmia millä maksaa kertyvät velat.&

Ei se kotoa muutto vielä merkitse itsenäistymistä, jos joku muu edelleen maksaa kaikki menot. Tässä tapauksessa yhteiskunta rahoittaisi osan asumisesta, yh äiti loput. Itsenäistyminen on sitä että rahoittaa oman elämänsä - laina on sitä myös, mikäli laina on otettu järkevään asiaan, mitä huonosti työllistävälle alalle opiskelu ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku yliopiston henkilökuntaan kuuluva voi osoitteesta päätellä, asuuko opiskelija juuri vanhempiensa luona??? Ihan älytön väite.

Niinpä, itse asuin yliopisto-opiskelut aloittaessani jo omassa pienessä rivarikaksiossa mieheni kanssa. Moni opiskelijakaverinikin luuli sitä pitkään omaksi lapsuuden kodikseni. Kiva jos joku henkilökunnasta on tehnyt jotain arvioita minun terveydestäni tai sosiaalisesta kyvykkyydestä tuon osoitteen perusteella.

Todella ikävänkuuloinen työntekijä, mutta tuskin on, kunhan keksii ja haluaa "syyllistää" kotonaan asuvia.

Et varmaan kutsunut asuntoasi lapsuudenkodiksi tai väittänyt, että asut vanhempien luona. Kumma kun ihmiset ei kykene ymmärtämään lukemaansa. Jos kerrotaan, että osoite tai ihmisen omat puheet kertoo, miten asuu, pitää silti jankata.

- ohis