Lue keskustelun säännöt.
Tytär sai opiskelupaikan oman kaupungin yliopistosta
22.07.2024 |
Ja olisi kuitenkin muuttamassa omilleen. Mitä mieltä? Ymmärrän tietenkin halun itsenäistyä, mutta olisihan se paljon halvempaa asua kotona nyt kun kaikki on niin kallista ja opintolainankin korot korkealla.
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku yliopiston henkilökuntaan kuuluva voi osoitteesta päätellä, asuuko opiskelija juuri vanhempiensa luona??? Ihan älytön väite.
Niinpä, itse asuin yliopisto-opiskelut aloittaessani jo omassa pienessä rivarikaksiossa mieheni kanssa. Moni opiskelijakaverinikin luuli sitä pitkään omaksi lapsuuden kodikseni. Kiva jos joku henkilökunnasta on tehnyt jotain arvioita minun terveydestäni tai sosiaalisesta kyvykkyydestä tuon osoitteen perusteella.
Todella ikävänkuuloinen työntekijä, mutta tuskin on, kunhan keksii ja haluaa "syyllistää" kotonaan asuvia.
Harvalla opintoja aloittavalla 19-vuotiaalla ylioppilaalla on vielä omaa rivitalokaksioita, jolle sitten ole varakkaita vanhempia. Tosin jos asuu lähes 30-vuotiaaksi vanhempiensa nurkkissa eli lapsuudenkodissa, niin monilla heistä voi olla aika epärealistinen käsitys paljonko sitä rahaa menee asumisen, ruokaan ja muiihin välttämättömiin menoiihin. Jos vanha rakas äiti huolehtii vielä ruuanlaitosta ja pyykinpesusta, niin nekin taidot jäävät itse oppimatta muista ilmaispalveluista kuten televisiosta ja automaattisesti täyttyvästä jääkaapista puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jasmin Hamid asui kotonaan, meillä asuu myös.
On saanut pientä ilveilemistå, mutta kun on kysynyt paljonko sulla on opintolainaa, on loppunut.
Käy lauantaisib töissä, saa opintotukea ja on koko kesän töissä. Aloitti nyt aspin ja jos sama jatkuu, on summa koossa, kun valmistuu.
Kannattaa laskea menot ja tulot. Kummityttö valmistui keväällä. Opintolainaa 30 000 ja on töissä Lidlissä. Korot ovat melkoiset per kk. Exceliin kannattaa laittaa numerot
Kaksi kämppää tuolla jollakin Jasminilla? Asuu kotonaan ja teillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna muuttaa vaan keskustayksiöön, mutta laita rahahanat kiinni. Omillaan asuminen tarkoittaa sitä, että omillaan tulee toimeenkin.
Ostakoon kalusteet, astiat sun muut ihan itse, vaikka sillä lainalla. Siinäpähän näkee, mitä se on. Ja maksaa myöhemmin korkojen kanssa.
Elämä opettaa. Joskus rankasti.
Onneksi toiset meistä ei suhtaudu omiin lapsiin vihamielisesti ja oikein hekumoi, miten ei aio auttaa lapsiaan.
Kumma juttu jos sitten ilolla maksaa sen aikuisen punkkaamisen lapsuudenkodissaan. Jokin tarve pitää kiinni napanuorasta?
Minulla ei edes ole lapsia, mutta minusta on ihan kohtuutonta, että vanhempien pitäisi vain hymistellä ja mukisematta maksaa kun lapsi tekee typeriä valintoja. Ja jos valintoja vähänkin kritisoi, tulee hirveät traumat rajoittamisesta ja uhkaillaan, ettei lapsi varmasti halua aikuisena enää koskaan nähdä vanhempaansa.
Tämä on ihan suoraa jatkumoa siitä, kun alakouluikäisenä lapsi mankuu koiraa ja lupaa ihan varmana hoitaa sen itse. Muutaman viikon päästä koiran hoito on tietysti jo täysin vanhemman harteilla.
Oma veljeni oli ihan samanlainen, piti saada ihan kaikki, vaihtoi alaa noin sata kertaa, aina piti olla asunto mahdollisimman hienolla alueella, ja sitten käsi ojossa tyhjennettiin vanhempien ja isovanhempien pankkitiliä kun tuli nälkä ja velkaa.
Suomessa on niin kovin tärkeää muuttaa omilleen, vieläpä ikiomaan yksiöön, kun muuten on niiiiiin noloa. Muualla maailmassa on lottovoitto, jos pystyy säästämään rahaa asumalla kotona, kun opiskelee.
Meillä tytär opiskelee kotoa käsin, matkaa yliopistolle n. 1km. Naapurissa kyllä soluja mutta ei kiinnosta.
Meillä molemmat lapset opiskeli kotikaupungissaan ja todellakin muuttivat omilleen. Esikoinen osti yksiön ja kun muutti maailmalle ja hoiti loput opiskelut etänä niin myi asuntonsa pikkuveljelle. Hän yhä opiskelee mutta jos muuttaa muualle tai tarvitsee isomman asunnon niin yksiö menee vuokralle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona asuu meidän nuori, ei tarvii velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, kyllä sen pitää myös töihin mennä. Kokemuksesta sanon, että jos kokee ettei jaksa sekä opiskella että käydä töissä, on valinnut itselleen liian vaativat opinnot.
Tai voi olla elämässä jotain muuta kuormittavaa.
Ei tämmöisiä muita ole pl sairaudet, jolloin ollaan sairaslomalla. Pitää siellä työelämässäkin jaksaa vaikka elämässä olisi kuormitusta. Jos ei jaksa yhdistää osa-aika töitä ja opintoja niin ala on liian vaativa, eikä työelämästä tule sillä alalla mitään vaikka paperit saisikin. Eikä niitä töitä kyllä ilman opintojen aikaisia töitä saakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne nuoret itse tietää milloin on halua muuttaa omilleen. Kotona asumunen olisi taloudellisesti järkevää mutta pidemmän päälle ei. Suhde omiin vanhempiin kehittyy ihan eri tavalla kuin vanhempien helmoissa. Kehittyy sellainen aikuinen - aikuinen suhde.
Ja aina tietysti kannattaa nuorelle sanoa että kotiin voi aina palata.
Tytär ei taida olla minun eikä sinun mielipiteitäsi vailla. Tai jos on, hän osaa varmasti kysyä. Voit kertoa hänelle, että sinun puolestasi hän saa asua luonasi, jos haluaa. Sitten lakkaat puuttumasta asiaan. Hän tekee päätöksensä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan päästä ketään aikuista muuttamaan meidän yksiöstä pois. Voin vaikka pistää tarjolle mehua ja keksejä sillä välin kun parittelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaa ruokakuluista ja vesimaksuista saaduilla säästöillä ei makseta kahden asunnon vuokraa. Meidän lapsi muuttaa nyt 800 km:n päähän opiskelemaan ja tarvitsee tietokoneen lisäksi kalusteet, takuuvuokran, tv:n, astiat, perusraaka-aineet kaappeihin, junaliput jne.
Tuemme kyllä, mutta kalliiksi tulee ja kaikki kulut kerralla.
Mihin se lapsi kahta asuntoa tarvitsee?? Tuollaisia tiedossa olevia kuluja varten on lapsi ja vanhemmat laittaneet hyvissä ajoin säästötilille pienen potin mm. kesätyö ja lahja rahoista ja säännöllisestä säästämisestä. Lisäksi astioita ym on saatu jo lahjaksi ja sopivia huonekaluja kuten leveämpi sänky ja tietokone ostettu jo lapsuuden kotiin ja osan voi ottaa käytettynä tutuilta ja loput edullisesti ikeasta. Jos ei ole niin järkyttävän huonoa on varautuminen asioihin minkä tietää tapahtuvan... Lisäksi omilleen muuttava saa asumistukea joka
Mikä vastaus tämä oli? V. 2005 syntyneet saivat tietokoneet koululta ja lähtiessään jatko-opintoihin on kone ostettava nyt. Meillä nuori oli aikeissa viettää välivuoden, joten hyvä opiskelupaikka kaukana kodista tuli yllättäen.
Ei, emme ole vähävaraisia, vaan ylimmissä tuloluokissa, mutta meilläkin on omia lainoja. Yllättävät tuhansien eurojen kulut ovat yllättäviä ja syövät meidänkin säästöjä. Ja me emme halua, että nuoremme joutuu velkaantumaan opintojen takia, joten me tuemme.
Mutta huvikseen muuttaminen omilleen on ihan oma valinta. Minusta olisi tarpeetonta tukea muutto alle 20-vuotiaan muuttoa (muiden veronmaksajien kustantamien tukien piiriin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös näistä opintolainoista edelleen saa osan anteeksi jos valmistuu ajallaan ja maksaa osan takaisin? Omana aikanani tuota ei vielä ollut, mutta tullut nyt myöhemmin. Toki nyk.hallitus voi sen säästää pois (mikä näin veronmaksajana olisi ihan jees sekin).
Joo mutta päivääkään ei saa mennä yli ajan, ja koskaan ei voi tietää mitä tulee eteen viivästyttämään opintoja.
Ja ap:n tilanteesta puhuin. Hän joutuu kattamaan omien asuinkulujen lisäksi lapsen "huvimuutosta" aiheutuvia kuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne nuoret itse tietää milloin on halua muuttaa omilleen. Kotona asumunen olisi taloudellisesti järkevää mutta pidemmän päälle ei. Suhde omiin vanhempiin kehittyy ihan eri tavalla kuin vanhempien helmoissa. Kehittyy sellainen aikuinen - aikuinen suhde.
Ja aina tietysti kannattaa nuorelle sanoa että kotiin voi aina palata.
Ei pelkkä kotoa muutto kehitä sitä suhdetta aikuiseksi. Vasta se kun vanhemmat lakkaa rahoittamasta lapsen elämää suuremmissa määrin, ja kun lapsi tienaa rahansa itse. Kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se AP ole muuttamista estämässä vaan ajattelee finanssipuolta. Samalla lailla mäkin ajattelen, että hullua muuttaa omilleen.
Ap voi muuttaa tyttären muutettua pois koroa muuttaa itse pienempään asuntoon ja säästää rahaa siinä. Sillä voi mm. tukea lapsen opintojakin.
Ei se vanhempien luona asuminen ole ilmaista. Silloin ne asumiskulut ja ruokakulut vaan maksatetaan vanhemmilla.
En halua muuttaa pienempään asuntoon, ei tämä iso ole nytkään. Mutta tyttärellä on kyllä oma huone täällä, eli ei se siitäkään ole kuinni..
Eli haluat ettei tyttö muuta pois, jotta voit pitää nykyisen mukavan asuntosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne nuoret itse tietää milloin on halua muuttaa omilleen. Kotona asumunen olisi taloudellisesti järkevää mutta pidemmän päälle ei. Suhde omiin vanhempiin kehittyy ihan eri tavalla kuin vanhempien helmoissa. Kehittyy sellainen aikuinen - aikuinen suhde.
Ja aina tietysti kannattaa nuorelle sanoa että kotiin voi aina palata.
Ei pelkkä kotoa muutto kehitä sitä suhdetta aikuiseksi. Vasta se kun vanhemmat lakkaa rahoittamasta lapsen elämää suuremmissa määrin, ja kun lapsi tienaa rahansa itse. Kokemusta on.
No älä tue kun et halua. Meillä tämä toimii valtavan hyvin. Ikävää ettei teillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku yliopiston henkilökuntaan kuuluva voi osoitteesta päätellä, asuuko opiskelija juuri vanhempiensa luona??? Ihan älytön väite.
Niinpä, itse asuin yliopisto-opiskelut aloittaessani jo omassa pienessä rivarikaksiossa mieheni kanssa. Moni opiskelijakaverinikin luuli sitä pitkään omaksi lapsuuden kodikseni. Kiva jos joku henkilökunnasta on tehnyt jotain arvioita minun terveydestäni tai sosiaalisesta kyvykkyydestä tuon osoitteen perusteella.
Todella ikävänkuuloinen työntekijä, mutta tuskin on, kunhan keksii ja haluaa "syyllistää" kotonaan asuvia.
Harvalla opintoja aloittavalla 19-vuotiaalla ylioppilaalla on vielä omaa rivitalokaksioita, jolle sitten ole varakkaita vanhempia. Tosin jos asuu lähes 30-vuotiaaksi vanhempiensa nurkkissa eli lapsuudenkodissa, niin monilla heistä voi olla aika epärea
Eiköhän tässäkin tapauksessa sen asunnon omistaja ollut vanhempi työssäkäyvä poikaystävä jonka se asunto oli. Ei se mitenkään harvinaista ole.
Itse muutin omilleni heti, vaikka kotikaupungin yliopistossa opinnot aloitinkin. Sama juttu ystäväpiirissä, ei kukaan jäänyt kotiin asumaan.
Omat lapset ovat muuttaneet omilleen, vaikka opiskelupaikka onkin tässä kotikaupungin yliopistossa. Kuuluu elämään ja itsenäistymiseen. Tuossa vaiheessa kuuluu elää jo omaa elämää, kaverit käyvät kylässä jne
Ja ihan suoraan sanoen fuksi-vuosi on sen verran vauhdikas, etten haluaisi edes saman katon alla asua :D
Avustamme toki ja käyvät usein kotona esim. syömässä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne nuoret itse tietää milloin on halua muuttaa omilleen. Kotona asumunen olisi taloudellisesti järkevää mutta pidemmän päälle ei. Suhde omiin vanhempiin kehittyy ihan eri tavalla kuin vanhempien helmoissa. Kehittyy sellainen aikuinen - aikuinen suhde.
Ja aina tietysti kannattaa nuorelle sanoa että kotiin voi aina palata.
Niin, se mikä olisi taloudellisesti järkevää, ei aina ole sen kokonaisuuden kannalta järkevää. Taloudellisestihan olisi järkevää asua yhdessä vanhemman kanssa kunnes tulee aika perustaa perhe, jossain päin maailmaa tämä onkin ihan tavallista. Meillä päin ajatellaan että olisi hyvä oppia asumaan yksinkin, eikä muuttaa mamman helmoista kumppanin helmoihin.
Eikös näistä opintolainoista edelleen saa osan anteeksi jos valmistuu ajallaan ja maksaa osan takaisin? Omana aikanani tuota ei vielä ollut, mutta tullut nyt myöhemmin. Toki nyk.hallitus voi sen säästää pois (mikä näin veronmaksajana olisi ihan jees sekin).