Onko " ihme" pelastanut sinut?
Eli onko teillä kokemuksia siitä, että jos elämä on potkinut tarpeeksi tavalla tai toisella ( ero, konkurssi, läheisen kuolema, kiusaaminen etc) ja koet, että mitä tahansa teet ja yrität, niin mikään ei auta?
Onko kellään sellaista kokemusta, että kun olisi jo luovuttamassa, niin " sattuma" tai " ihme" olisi yhtäkkiä avittanut sinua elämässäsi toiseen suuntaan, palaset alkaneet loksahtaa kohdilleen ja löydät taas hymyn? Vai oletko saavuttanut sen vain omalla toiminnallasi?
Jos näitä " ihmeitä" on, niin olisi mukava kuulla kokemuksia. Voin myöhemmin kertoa oman " sattumani", joka tuli kohdalle luovuttamisen hetkellä.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni kuoli kun olin nuori. Elämässäni ei muutenkaan mennyt mitenkään hyvin, ei ollut opiskelupaikkaa ja olin vaarassa syrjäytyä ja mietin mitä järkeä koko elämässä edes on. Tapasin siskoni hautajaisissa erään perhetuttumme kanssani samanikäisen pojan ja juttelimme enemmän, vaihdettiin yhteystietoja. Nykyään tämä on mies on lasteni isä. Kammoan aina ihmisten kysymystä "niin missä te tapasittekaan", koska siskon hautajaisissa tuntuu niin oudolta sanoa.
Voi vastata paikan nimellä "Lahdessa" jos hautajaiset oli siellä. Tai mitä ikinä. Sukukokoontumisessa, tapahtumassa yms.
"Lahti" kyllä tiedetään. Se ei enää korvaa kaikkea aiheuttamaanne vahinkoa, mitä on aiheutettu + mainehaittaa. Sitä olette tehneet tietoisesti. Siksi tähän maahan ei enää voi jäädä jo pelkästään m
Mihin tämä sitten johtaa, on johtanut?
Yksinäisyyteen
Vierailija kirjoitti:
Tulin petetyksi ja jätetyksi pahimmalla mahdollisella tavalla, enkä ole monen vuodenkaan jälkeen päässyt yli siitä enkä jättäjästä. En tiedä, mikä ihme pitäisi tapahtua, että elämä tuntuisi jälleen elämältä, voisin olla onnellinen ja rakastaa. En vain toivu.
Mitä jos vaikka kaivat sen itsetunnon jostain? Pskat jostain pettäjä idarista. Hyvä, kun pääsit eroon tollasesta. Siinä sulle ihmettä.
Voiko kadota hakkeritiimiä jonnekin kauas?
Yrittäessäni i m tapahtui jotakin erittäin epätodennäköistä, mikä pelasti minut.
En mene yksityiskohtiin mutta lottovoittoa pienemmmästä todennäköisyydestä oli kyse.
Yrittäessä ei tapahtunut muuta kuin harmia. Näin on. Pieleen meni ja vauhtia jostain muualta
Elämä on täynnä sattumia, koskaan et tiedä, mitä elämä eteen heittää. Loppujen lopuksi niiden kurjien asioiden ohi on vaan päässyt, kun niitä ei ole jäänyt märehtimään. Ja pienetkin onnenkantamoiset tuottaa iloa ja hyvää, kun ei odota liian isoja hyviä asioita vaan tyytyy vähempään.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on täynnä sattumia, koskaan et tiedä, mitä elämä eteen heittää. Loppujen lopuksi niiden kurjien asioiden ohi on vaan päässyt, kun niitä ei ole jäänyt märehtimään. Ja pienetkin onnenkantamoiset tuottaa iloa ja hyvää, kun ei odota liian isoja hyviä asioita vaan tyytyy vähempään.
Tämä juna on mennyt jo ohi. Kyllä yrittävälle ihmisille soisi onnistumisia ja vähän menestystäkin. Ainakin niin, että voisi itsestään ja perheestään huolehtia taloudellisesti jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on täynnä sattumia, koskaan et tiedä, mitä elämä eteen heittää. Loppujen lopuksi niiden kurjien asioiden ohi on vaan päässyt, kun niitä ei ole jäänyt märehtimään. Ja pienetkin onnenkantamoiset tuottaa iloa ja hyvää, kun ei odota liian isoja hyviä asioita vaan tyytyy vähempään.
Tämä juna on mennyt jo ohi. Kyllä yrittävälle ihmisille soisi onnistumisia ja vähän menestystäkin. Ainakin niin, että voisi itsestään ja perheestään huolehtia taloudellisesti jne.
Niin sekin on onnenkantamoinen, että siinä vaiheessa kun luovut liki kolmekymppisenä etsimästä sitä omaasi, niin siinä se sitten onkin omituisten sattumien kautta edessäsi Elämä helpotti heti, kun oli kaksi jakamassa kuluja. Syntyy lapsi, joka on terve, ihana ja helppo. Syntyy toinen, joka on vammautunut (järkytys), ihana ja helppo. Kun järkytyksestä selviytyy huomaa, ettei se olekaan niin kamalaa. Kunnes lapsella todetaan neurologinen sairaus (ei adhd) (uusi järkytys) ja joutuu koko elämänsä syömään lääkkeitä, vaikuttaa koulunkäyntiin, ammatinvalintaan, kaikkeen. Mutta siitäkin selvitään ja tyydytään niihin mahdollisuuksiin, jotka on annettu ja valitaan suunta niiden mukaan. Välillä taas seesteistä, toinen jää työttömäksi, sitten toinen ja kaikki kivet käännetään ja siitäkin selviydytään sinnikkyydellä ja odottamatta liikoja. Ja paljon muuta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on täynnä sattumia, koskaan et tiedä, mitä elämä eteen heittää. Loppujen lopuksi niiden kurjien asioiden ohi on vaan päässyt, kun niitä ei ole jäänyt märehtimään. Ja pienetkin onnenkantamoiset tuottaa iloa ja hyvää, kun ei odota liian isoja hyviä asioita vaan tyytyy vähempään.
Tämä juna on mennyt jo ohi. Kyllä yrittävälle ihmisille soisi onnistumisia ja vähän menestystäkin. Ainakin niin, että voisi itsestään ja perheestään huolehtia taloudellisesti jne.
Niin sekin on onnenkantamoinen, että siinä vaiheessa kun luovut liki kolmekymppisenä etsimästä sitä omaasi, niin siinä se sitten onkin omituisten sattumien kautta edessäsi Elämä helpotti heti, kun oli kaksi jakamassa kuluja. Syntyy lapsi, joka on terve, ihana ja helppo. Syntyy toinen, joka on vammautunut (järkytys), ihana ja help
Ymmärrän "tuskasi". Toivottavasti kalarintamalla kuitenkin naaraa, että saa ajatukset muualle maailman pahuudesta ja venekarikoista. :)
Elämä kantaa -joku sanonta
Henki oli vähällä mennä.
Oli minuuteista kiinni.
Kiitos Jumalalle.
Vierailija kirjoitti:
Voiko kadota hakkeritiimiä jonnekin kauas?
Mitäs jos lopettaisit palstailun? Vaikuttaa varmasti sun mielenterveyteen spämmäillä noita juttujas viikosta viikkoon. Liiallinen kännykän ja muun tietotekniikan käyttö on epäterveellistä.
Vierailija kirjoitti:
Siskoni kuoli kun olin nuori. Elämässäni ei muutenkaan mennyt mitenkään hyvin, ei ollut opiskelupaikkaa ja olin vaarassa syrjäytyä ja mietin mitä järkeä koko elämässä edes on. Tapasin siskoni hautajaisissa erään perhetuttumme kanssani samanikäisen pojan ja juttelimme enemmän, vaihdettiin yhteystietoja. Nykyään tämä on mies on lasteni isä. Kammoan aina ihmisten kysymystä "niin missä te tapasittekaan", koska siskon hautajaisissa tuntuu niin oudolta sanoa.
Minusta tapaamisen tarinanne kuulostaa todella erityiseltä ja hienolta! Mutta jos et halua kertoa niin vastaa joku puolitotuus, vaikka yhteisen tutun kautta tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko kadota hakkeritiimiä jonnekin kauas?
Mitäs jos lopettaisit palstailun? Vaikuttaa varmasti sun mielenterveyteen spämmäillä noita juttujas viikosta viikkoon. Liiallinen kännykän ja muun tietotekniikan käyttö on epäterveellistä.
Auttaisiko jos lopetatte stalkkaamisenne ja vois muuttaa toiseen maahan töihin? Vai eikö tämä sovi teille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko kadota hakkeritiimiä jonnekin kauas?
Mitäs jos lopettaisit palstailun? Vaikuttaa varmasti sun mielenterveyteen spämmäillä noita juttujas viikosta viikkoon. Liiallinen kännykän ja muun tietotekniikan käyttö on epäterveellistä.
Auttaisiko jos lopetatte stalkkaamisenne ja vois muuttaa toiseen maahan töihin? Vai eikö tämä sovi teille?
kiinnostaa
Vierailija kirjoitti:
Uskon kyllä että tuuria on kahdenlaista, huonoa ja helvetin huonoa. Mutta siitäkin huolimatta vaikeuksista aina päässyt yli hammasta purren. Kuuskymmentä vuotta takana elämänkokemusta.
Samaa mieltä kanssasi ja saman verran elämänkokemusta takana!
Oltiin yhden tutun auton kyydissä. Hän lähti ohittamaan pitkällä sillalla edessä olevaa autoa, vaikka vastaan tuli autoja. Tästä johtuen hirveä kiihdytys ja ohituksen jälkeen paluu omalle kaistalle tiukkaan väliin kovassa vauhdissa.
Kuski tiesi kyllä auton jarruissa olevan vikaa (meille kyytiläisille se selvisi vasta siinä tilanteessa), ja kappas kummaa: me kyytiläiset huudetaan, että jarruta, kun meidän auton keula lähestyy seuraavan auton perää. Kuski vastaa: jarrutan koko ajan, mutta jarruissa vikaa.
Siinä olis mennyt yhteensä varmaan 4 autoa korkeelta sillalta veteen, mutta kun auto näytti jo miltei osuvan seuraavaan autoon, tapahtui ihme ja jarruihin tuli jostain tehoa.
Yhtäkkiä se "tasainen lipuminen" kohti seuraavan auton perää vaan loppui.
Siinä on ollut Jumalan käsi varjelemassa.
Kuski ei kyllä valitettavasti oppinut läksyään ja ajotyyli jatkui riskialttiina. Suuttui, kun siitä sanottiin hänelle.
En mennyt hänen kyytiin enää kuin pakosta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko kadota hakkeritiimiä jonnekin kauas?
Mitäs jos lopettaisit palstailun? Vaikuttaa varmasti sun mielenterveyteen spämmäillä noita juttujas viikosta viikkoon. Liiallinen kännykän ja muun tietotekniikan käyttö on epäterveellistä.
Hakkeritiimi pilasi toisen ihmisen elämän, kiitos siitä
Mikä vastuu onkaan näiden toimien takana olevilla henkilöillä? :(