Onko " ihme" pelastanut sinut?
Eli onko teillä kokemuksia siitä, että jos elämä on potkinut tarpeeksi tavalla tai toisella ( ero, konkurssi, läheisen kuolema, kiusaaminen etc) ja koet, että mitä tahansa teet ja yrität, niin mikään ei auta?
Onko kellään sellaista kokemusta, että kun olisi jo luovuttamassa, niin " sattuma" tai " ihme" olisi yhtäkkiä avittanut sinua elämässäsi toiseen suuntaan, palaset alkaneet loksahtaa kohdilleen ja löydät taas hymyn? Vai oletko saavuttanut sen vain omalla toiminnallasi?
Jos näitä " ihmeitä" on, niin olisi mukava kuulla kokemuksia. Voin myöhemmin kertoa oman " sattumani", joka tuli kohdalle luovuttamisen hetkellä.
Kommentit (60)
Mua kiusas yläasteella yks saman luokan tyttö pahasti kaverinsa kanssa vajaan vuoden. Mä häpesin asiaa niin paljon (liittyi ulkonäköön), etten kehdannut kertoa kotona.
Sit tapahtui "ihme". Ensin mä loukkasin onnettomuudessa jalkani ja tulin linkuttaen kouluun. Tämä kiusaaja ilkkui mua siitäkin.
Viikon kuluttua hän tuli keppien kanssa kouluun. Oli loukannut oman jalkansa, pahemmin vielä kuin minä.
Minä en ilkkunut häntä. Sen sijaan saatoin avata ovea ja auttaa ruokalassa tarjottimen kanssa, kun tiesin itse, miten haastavaa se on.
Yllättäen kiusaaminen loppui hänen osaltaan tähän.
Vierailija kirjoitti:
Mua kiusas yläasteella yks saman luokan tyttö pahasti kaverinsa kanssa vajaan vuoden. Mä häpesin asiaa niin paljon (liittyi ulkonäköön), etten kehdannut kertoa kotona.
Sit tapahtui "ihme". Ensin mä loukkasin onnettomuudessa jalkani ja tulin linkuttaen kouluun. Tämä kiusaaja ilkkui mua siitäkin.
Viikon kuluttua hän tuli keppien kanssa kouluun. Oli loukannut oman jalkansa, pahemmin vielä kuin minä.
Minä en ilkkunut häntä. Sen sijaan saatoin avata ovea ja auttaa ruokalassa tarjottimen kanssa, kun tiesin itse, miten haastavaa se on.
Yllättäen kiusaaminen loppui hänen osaltaan tähän.
Kyllä kiusaamista tapahtuu kaikkialla kaiken aikaa eilen, nyt ja tulevaisuudessa. Kyse onkin puuttumisesta. Puuttuminen on osoitus koulussa ja työpaikalla, että ihmisestä välitetään. Se on myös osoitus puuttujan rohkeudesta, asenteesta, välittämisestä, ihmisen arvostamisesta, luottamuksesta jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiusas yläasteella yks saman luokan tyttö pahasti kaverinsa kanssa vajaan vuoden. Mä häpesin asiaa niin paljon (liittyi ulkonäköön), etten kehdannut kertoa kotona.
Sit tapahtui "ihme". Ensin mä loukkasin onnettomuudessa jalkani ja tulin linkuttaen kouluun. Tämä kiusaaja ilkkui mua siitäkin.
Viikon kuluttua hän tuli keppien kanssa kouluun. Oli loukannut oman jalkansa, pahemmin vielä kuin minä.
Minä en ilkkunut häntä. Sen sijaan saatoin avata ovea ja auttaa ruokalassa tarjottimen kanssa, kun tiesin itse, miten haastavaa se on.
Yllättäen kiusaaminen loppui hänen osaltaan tähän.
Kyllä kiusaamista tapahtuu kaikkialla kaiken aikaa eilen, nyt ja tulevaisuudessa. Kyse onkin puuttumisesta. Puuttuminen on osoitus koulussa ja työpaikalla, että ihmisestä välitetään. Se on myös osoitus puuttujan rohkeudesta, asenteesta, välittäm
Ja miksi näin?
Ihmisistä kuuluu välittää, yksinkertaista
Ei mitään kovin suurta, mutta usein ollessani vähissä varoissa nuorena 'pelastuin' ja sain tehtyä kivoja asioita kun sain rahaa. Usein nuo liittyivät nuorten menoihin (juhlimiseen, festareihin tmv.) esim. voitin arvalla 100e tai kun menin baariin yhdelle (rahaa ei ollut enempää) baarimikko antoi värin rahasta ja riitti aamuun saakka. Ajattelen että noissa edesmenneet sukulaiset ovat auttaneet ns. rajan takaa (en ole uskovainen)
Mikä " ihme" vaaditaan 4 vuoden kynsistä?
Vierailija kirjoitti:
Mikä " ihme" vaaditaan 4 vuoden kynsistä?
Hiljaista kuin huopatossutehtaalla
Vierailija kirjoitti:
Mikä " ihme" vaaditaan 4 vuoden kynsistä?
kertokaa
Uskon kyllä että tuuria on kahdenlaista, huonoa ja helvetin huonoa. Mutta siitäkin huolimatta vaikeuksista aina päässyt yli hammasta purren. Kuuskymmentä vuotta takana elämänkokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Uskon kyllä että tuuria on kahdenlaista, huonoa ja helvetin huonoa. Mutta siitäkin huolimatta vaikeuksista aina päässyt yli hammasta purren. Kuuskymmentä vuotta takana elämänkokemusta.
Vai niin. Mutta jos hakisi vauhtia toisesta nation :sta ?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olin jo valmis kuolemaan ja kaiken toivon menettänyt. Ihme tapahtui mutta nyt vietän päiväni ihmetellen onko mikään tästä totta, niin vaikeaa on ymmärtää tämän olevan todellista elämää. Niin hyvää tuuria ei voi olla, täysin epätodennäköistä ja epärealistista.
Päiväni vietän ihmetellen olenko koomassa tai tämä kaikki on kuvitelmaa ja makaan yhä sairaalassa. Mistä tietää olevansa hereillä?
Tämä ei ole totta, näet ikäänkuin unta. Jatka epäilyä niin tiedät mistä minä puhuin.
t. Oikea Jeesus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olin jo valmis kuolemaan ja kaiken toivon menettänyt. Ihme tapahtui mutta nyt vietän päiväni ihmetellen onko mikään tästä totta, niin vaikeaa on ymmärtää tämän olevan todellista elämää. Niin hyvää tuuria ei voi olla, täysin epätodennäköistä ja epärealistista.
Päiväni vietän ihmetellen olenko koomassa tai tämä kaikki on kuvitelmaa ja makaan yhä sairaalassa. Mistä tietää olevansa hereillä?
Tämä ei ole totta, näet ikäänkuin unta. Jatka epäilyä niin tiedät mistä minä puhuin.
t. Oikea Jeesus
huoh, mitä höpöhöpö juttuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olin jo valmis kuolemaan ja kaiken toivon menettänyt. Ihme tapahtui mutta nyt vietän päiväni ihmetellen onko mikään tästä totta, niin vaikeaa on ymmärtää tämän olevan todellista elämää. Niin hyvää tuuria ei voi olla, täysin epätodennäköistä ja epärealistista.
Päiväni vietän ihmetellen olenko koomassa tai tämä kaikki on kuvitelmaa ja makaan yhä sairaalassa. Mistä tietää olevansa hereillä?
Tämä ei ole totta, näet ikäänkuin unta. Jatka epäilyä niin tiedät mistä minä puhuin.
t. Oikea Jeesushuoh, mitä höpöhöpö juttuja
Voit vielä jatkaa untasi lapsonen. Heräät sitten iltateelle.
t oikea Jeesus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olin jo valmis kuolemaan ja kaiken toivon menettänyt. Ihme tapahtui mutta nyt vietän päiväni ihmetellen onko mikään tästä totta, niin vaikeaa on ymmärtää tämän olevan todellista elämää. Niin hyvää tuuria ei voi olla, täysin epätodennäköistä ja epärealistista.
Päiväni vietän ihmetellen olenko koomassa tai tämä kaikki on kuvitelmaa ja makaan yhä sairaalassa. Mistä tietää olevansa hereillä?
Tämä ei ole totta, näet ikäänkuin unta. Jatka epäilyä niin tiedät mistä minä puhuin.
t. Oikea Jeesushuoh, mitä höpöhöpö juttuja
Voit vielä jatkaa untasi lapsonen. Heräät sitten iltateelle.
t oikea Jeesus
Sitten kun lopetatte 4 vuoden rikollisen toimintanne
Tulin petetyksi ja jätetyksi pahimmalla mahdollisella tavalla, enkä ole monen vuodenkaan jälkeen päässyt yli siitä enkä jättäjästä. En tiedä, mikä ihme pitäisi tapahtua, että elämä tuntuisi jälleen elämältä, voisin olla onnellinen ja rakastaa. En vain toivu.
Vierailija kirjoitti:
Siskoni kuoli kun olin nuori. Elämässäni ei muutenkaan mennyt mitenkään hyvin, ei ollut opiskelupaikkaa ja olin vaarassa syrjäytyä ja mietin mitä järkeä koko elämässä edes on. Tapasin siskoni hautajaisissa erään perhetuttumme kanssani samanikäisen pojan ja juttelimme enemmän, vaihdettiin yhteystietoja. Nykyään tämä on mies on lasteni isä. Kammoan aina ihmisten kysymystä "niin missä te tapasittekaan", koska siskon hautajaisissa tuntuu niin oudolta sanoa.
Voi vastata paikan nimellä "Lahdessa" jos hautajaiset oli siellä. Tai mitä ikinä. Sukukokoontumisessa, tapahtumassa yms.
Mä en usko jumalaan enkä uskonut ihmeisiin, kunnes tänä vuonna läheiseni "parani" tai sai lisäaikaa kuoleman porteilta. Ihmeitä tai epätodennäköisyyksiäkin tapahtuu... :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni kuoli kun olin nuori. Elämässäni ei muutenkaan mennyt mitenkään hyvin, ei ollut opiskelupaikkaa ja olin vaarassa syrjäytyä ja mietin mitä järkeä koko elämässä edes on. Tapasin siskoni hautajaisissa erään perhetuttumme kanssani samanikäisen pojan ja juttelimme enemmän, vaihdettiin yhteystietoja. Nykyään tämä on mies on lasteni isä. Kammoan aina ihmisten kysymystä "niin missä te tapasittekaan", koska siskon hautajaisissa tuntuu niin oudolta sanoa.
Voi vastata paikan nimellä "Lahdessa" jos hautajaiset oli siellä. Tai mitä ikinä. Sukukokoontumisessa, tapahtumassa yms.
"Lahti" kyllä tiedetään. Se ei enää korvaa kaikkea aiheuttamaanne vahinkoa, mitä on aiheutettu + mainehaittaa. Sitä olette tehneet tietoisesti. Siksi tähän maahan ei enää voi jäädä jo pelkästään mainehaitan takia. Tiedettä, mitä tarkoitetaan. Vahinko on jo sattunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni kuoli kun olin nuori. Elämässäni ei muutenkaan mennyt mitenkään hyvin, ei ollut opiskelupaikkaa ja olin vaarassa syrjäytyä ja mietin mitä järkeä koko elämässä edes on. Tapasin siskoni hautajaisissa erään perhetuttumme kanssani samanikäisen pojan ja juttelimme enemmän, vaihdettiin yhteystietoja. Nykyään tämä on mies on lasteni isä. Kammoan aina ihmisten kysymystä "niin missä te tapasittekaan", koska siskon hautajaisissa tuntuu niin oudolta sanoa.
Voi vastata paikan nimellä "Lahdessa" jos hautajaiset oli siellä. Tai mitä ikinä. Sukukokoontumisessa, tapahtumassa yms.
"Lahti" kyllä tiedetään. Se ei enää korvaa kaikkea aiheuttamaanne vahinkoa, mitä on aiheutettu + mainehaittaa. Sitä olette tehneet tietoisesti. Siksi tähän maahan ei enää voi jäädä jo pelkästään m
Edelleen yhtä henkilöä syyllistetään, on syyllistetty. Mikäs vastuu kaikilla muilla onkaan?
Sepäs siinä pistää miettimään, että minkälainen tulevaisuus tämmöisessä maassa voikaan olla, kun ei kaikkia tämmöisiä arvoja voi henkilökohtaisella tasolla tukea
Sitä aiheuttaa myös digiväkivalta vai mitä vastapuoli ?