Viekää lapset hoitoon ja hoitakaa parisuhdetta!!

että kaikilla ei ole tuota mahdollisuutta. Meillä esim. mummot jotka eivät halua/voi hoitaa lapsia eikä muitakaan potentiaalisia hoitajia ole.

Kiva, että teillä oli hauskaa.

reissuillemme mukaan. En siis pystyisi rentoutumaan, jos olisin vauvasta noin kauan erossa. Vietämme laatuaikaa miehen kanssa iltasin kun lapsi nukkuu..tosin nyt surffaillaan netissä :)

lapset viimeisenä, varsinkin kun niitä on tullut tehtailtua...

Sekin on upeaa, että jätä noin vain viikoksi alla 6kk vauvan ilman äitiä, eikä edes kirpaise. Se se vasta hienoa on.

Me viemme lapsen kerran kuukaudessa viikonlopuksi mummolaan ja hoidamme parisuhdetta. Käydään ravintolassa, leffassa, pidennetyllä viikonlopulla tai ollaan vain.

Se on mielestäni kaikkein tärkeintä. Ei sinne Thaimaaseen voi jatkuvasti lähteä. Eikä lapset voi koko aikaa mummolassa olla.



Katselen sivusta mieheni veljeä ja hänen vaimoaan. Olivat pitkään itsellisiä ja oppivat melko itsekkäiksi. Päättivät sitten reilusti päälle 3-kymppisinä hankkia pienellä ikäerolla kaksi lasta.



Eivät tahdo selvitä arjesta. Ovat kauhean lyhytjänteisiä ja itsekkäitä. Mikään ei muka suju lasten läsnäollessa, ei sitten mikään. Lapset on jatkuvasti vaimon vanhemmilla ja vain silloin voi olla mukavaa. Vain silloin voi hoitaa parisuhdetta.



Tuntuu kurjalta heidän vuokseen! Me olemme miehen kanssa voineet aina hoitaa parisuhdetta vaikka meillä onkin lapsia. Miksi kaiken pitää ollaa niin suureellista ja vaikeaa? Meistä on ihanaa tehdä juttuja koko perheellä. Ilman pieniä lapsia olisi raastavaa olla pitkään reissussa. Kauhea ikävä pilaisi fiilikset. Nyt on tämä vaihe elämässä ja lasten kasvaessa tulee uudenlaisia vaiheita.

Joo, ensinnäkin ap et voi olettaa, että kaikilla olis paikka mihin viedä lapset edes päiväksi hoitoon... Meillä ei ole. Ehkä joku puolustusasenne, mutta mielestäni teimme lapset, jotta voimme elää ja olla perheenä. Kun ovat paaaaaljon vanhempia niin sitten voimme olla taas kahden. Olen huomannut, että ne keillä hoitajia riittää jonoksi asti eivät oikeasti voi uskoa, että kaikilla näin ei ole.

mutta hetki kahdestaan " paratiisissa" tekee NIIN ihmeitä! On ihanaa rakastua omaan kumppaniin uudelleen!!!!! Nyt minä ainakin jaksan taas paljon enemmän lasten kanssa. Ja pientä arkista romantiikkaa on aiempaa enemmän miehen kanssa. T. AP

mutta metkasti hän on yhdistänyt iän ja sen, miten riippuvaisia jotkut ovat ulkopuolisesta avusta.

Vierailija:

Katselen sivusta mieheni veljeä ja hänen vaimoaan. Olivat pitkään itsellisiä ja oppivat melko itsekkäiksi. Päättivät sitten reilusti päälle 3-kymppisinä hankkia pienellä ikäerolla kaksi lasta.

Eivät tahdo selvitä arjesta. Ovat kauhean lyhytjänteisiä ja itsekkäitä. Mikään ei muka suju lasten läsnäollessa, ei sitten mikään. Lapset on jatkuvasti vaimon vanhemmilla ja vain silloin voi olla mukavaa. Vain silloin voi hoitaa parisuhdetta.

Kun ainakin oma ja lähipiirin kokemus on aivan päinvastainen. Kun on ikää, lapsista osataan nauttia ihan rauhassa ja ilman jatkuvaa mummolaan kyöräystä... eikä iäkkäistä mummoista enää edes ole lapsenlikaksi ;=)

Mitä pahaa siinä on, että lapsi on kerran kuussa rakastamansa mummin luona viikonlopun? Näin kauasko ihminen on vieraantunut yhteisöllisyydestä, että jopa lapsen kasvatuskin täytyy laittaa vain äidin ja isän harteille? Meillä onneksi halutaan tutustuttaa suvun lapsia muihinkin kuin vain omiin vanhempiin tai sisaruksiin. Sillä lailla ne perinteet siirtyvät eteenpäin.

Melkein kuin kaksin oltaisiin, kivaa!

kuulostaa jotnkin kolkolta jättää 6kk ilman äitiä, kauheaa.

Vaikka olisin saanut matkan maailmanympäri en olisi pystynyt jättää lastani noin pienenä.

Muuten on ok matkustaa kaksin ja jättää lapset hoitoon mutta kyllä sen verran pitää jaksaa niitä lapsia, että kasvavat tarpeeksi isoiksi!

...aihetta on tutkittu ja on huomattu, että vanhemmalla iällä on usein todella vaikeaa ja karvastakin luopua joistakin saavutetuista eduista esim. monia vuosia jatkuneista harrastuksista, kulttuuririennoista, baari-illoista yms. Sitä on vuosien varrella urauduttu. Nuorena elämä on yhtä myllerystä ja sopeutuminen on helpompaa. Olen itse tullut äidiksi vähän päälle 2-kymppisenä ja myös päälle 3-kymppisenä, joten tiedän mistä kirjoitan ;-)

Edellisen kerran kahdenkeskisellä matkalla oltiin 6 vuotta sitten, välissä 3 Etelänmatkaa lasten kanssa. Ja lapset mummolla arjessa pieniä aikoja (tunti pari) aina kun tarvis. 99% ajasta lapset aina kotona. Huoh, kun tästäkin positiivisesta vinkistä tulee heti niin negatiivisia ajatuksia. Ei elämä ja äitiys ole suorittamista, ystävät rakkaat. T. Ap

Minä tulin äidiksi yli kolmikymppisenä ja baari-illat olivat jo vuosia sitten jääneet taakse. Yleensäkin parikymppisenä on se pahin menokausi. Ja meillä ei ainakaan ole harrastaminen tai kulttuuririennot vähentyneet lapsen tultua perheeseen. Ne ovat vain lapsilähtöisiä :) Tällä viikollakin oltiin nukketeatterissa.

Sen jossa ylimaalisen upea ihminen joka tykkäsi sisustuksesta ja muodista ei löytänyt samanhenkisiä kavereita ;)

Vierailija:

...aihetta on tutkittu ja on huomattu, että vanhemmalla iällä on usein todella vaikeaa ja karvastakin luopua joistakin saavutetuista eduista esim. monia vuosia jatkuneista harrastuksista, kulttuuririennoista, baari-illoista yms. Sitä on vuosien varrella urauduttu. Nuorena elämä on yhtä myllerystä ja sopeutuminen on helpompaa. Olen itse tullut äidiksi vähän päälle 2-kymppisenä ja myös päälle 3-kymppisenä, joten tiedän mistä kirjoitan ;-)

Jos kerran tiedät, mistä kirjoitat, niin kerro nyt, mikä kriisi sinulle oli tulla kolmikymppisenä äidiksi, miten vaikeaa sinun oli luopua riennoista ja baari-illoista??? Miten sinulla niitä ylipäänsä oli, jos olit jo äiti?

En näe mitenkään pahana, että oli viikon matkalla, kun edellinen kaksin tehty reissu oli kuuden vuoden takaa. Ja ei 6 kk välttämättä enää rintamaidolla ole. Tuskinpa ap olisi lähtenyt, jos olisi ollut...

No, ei ehkä riitä, mutta meille riittää ja se on hyvä niin. Jos itse olet jo lähtökohtaisesti noin katkera, niin sääliksi käy lapsia.

Kyllä minä ainakin tiedän, että tuollainen loma tekisi tosi hyvää parisuhteelle kuin parisuhteelle. Ellei parisuhde ole sitten niin kuollut, että ei enää ilman lapsia mitään yhteistä löydetäkkään. Veikkaan, että näistä kauhistelijoista suurinosa on vain kateellinen sinun ja miehesi romantiselle reissulle.

Minäkin ihmettelen tätä nyky maailmaa. Ennen se oli ihan normaalia, että isovanhemmatkin hoitivat vauvoja ja lapsia, nykyään ollaan niin trendikkäitä kun hoidetaan itse 24h omat lapset. Eikä koskaan oteta irtiottoja arjesta. Jotkut ystäväni jättävät jopa aviomiehensä ulos lasten elämästä, kun yrittävät epätoivoisesti itse tehdä kaiken ja täydellisesti. Mutta eikös se ole lapsen etu, että sillä on monta rakastavaa ihmistä ympärillä joidenka hyvässä hoidossa on ihana olla? Eikö ole myös lasten etu, että äiti ja isä hoitavat parisuhdettaan ja ovat rakastuneita toisiinsa (myös ilman lapsia). Ei hyvä parisuhde perustu lapsiin. Vaan kahteen aikuiseen ihmiseen.



Me olimme kaukomatkalla koko perhe, minä, mies ja kaksi pientä lasta. Matka oli ihana ja koko perhe sai nauttia lämmöstä. Romantiikkaa ei matkaan silti saanut mukaan pätkän vertaa. Arki tuli kohteeseen mukana, kun loma oli vain lasten hoitamista. Kyllä me ainakin mieheni kanssa päätimme, että lähdemme kesällä kaksin viikoksi johonkin, jotta saamme aikaa helliä toisiamme ja rentoutua. Viikko on kyllä maximi, sillä kahdessa tulisi liian kova ikävä!



Tsemppiä kaikille normaaleille vanhemmille, jotka uskaltavat elää hetken myös ilman lapsiaan.

-kirsikka-