Viekää lapset hoitoon ja hoitakaa parisuhdetta!!

Eiköhän siinä olis muutamana iltana järjestynyt kahdenkeskistä aikaa.. Siis oikeesti musta tuntuu pahalta, että 6kk ikänen jätetään hoitoon lomamatkan takia. :(

Tämä on nyt varmaan jonkun mielestä tosi taidokas provo.

;=))))

Vierailija:

Xandris! Ei se tutkimus minua käsitellyt! Kyllä siinä oli haastateltu monia monia suomalaisia vanhempia, mutta ei minua...

Kuule: aika monella yli kolmikymppisenä äidiksi ryhtyvällä on jo menot menty. Omat vanhemmat sen verran iäkkäitä, ettei mummolaan voi työntää lapsenlapsia tiuhaan. Jo nämä faktat panevat aika lailla epäilemään " tutkimustasi" .

Mutta itse asiasta olin siis samaa mieltä: arjen romantiikka on olennaisempaa kuin satunnaiset irtiotot.

Tuntuisi aika julmalta viedä 2-vuotias kerran kuukaudessa koko viikonlopuksi pois, kun viikot pitkät on ensin hoidossa. Meillä on joskus yhden yön pois eli viedään lauantaina illalla ja haetaan ennen puoltapäivää sunnuntaina. Minä ainakin vaistoan lapsestani, kuinka hänelle viikonloput on tosi tärkeitä, kun saa olla kotona kiireettä. Tiedän 100% varmaksi, että lapsi on mielummin kotona kuin mummulassa, vaikka sielläkin on ihan hyvä ja viihtyy.

Kysypä vaikka mieheltäsi. Haluaisiko hän viettää kanssasi romanttisen ja seksintäyteisen loman ilman lapsia?? Jos on oikea mies ja rakastaa sinua naisena, varmasti haluaa... Ja tällä ei ole mitään tekemistä hyvällä isyydellä/äitiydellä/lapsien rakastamisella. Parisuhde on lasten koti ja kun vanhemmat ovat rakastuneita toisiinsa, lapset voivat hyvin. Hienoa AP! Olen onnellinen puolestasi.

Minä ainakin ymmärrän täysin ap:n pointin! Todellakin jokainen itseään ja parisuhdettaan arvostava tarvitsee joskus " lapsivapaata" aikaa, yksin tai kumppanin kanssa! Ei ehkä välttämättä reissua thaimaaseen asti, mutta kuitenkin! Sitä paitsi, eikö lyhyimmät matkat sinne ole väh. 9pv..? eikä viikon.

Meilläkään ei ole oikein ketään (lähellä) kelle lapsemme veisimme pidemmäksi ajaksi,( lue yli 2pv), joten minusta kuulosti ainakin fantastiselta että saitte ottaa breikin arjesta, ihan kahdestaan ja lämmitellä suhdettanne uudestaan! Minäkin haluaisin, tosin riittäisi ihan muutama pv. ja sen aiommekin tehdä, odottelemme vain että muksut kasvaa hiukan, ja ymmärtää mistä on kyse. Toki arki hellyyttä ja pientä flirttiäkin pitää ollaa, mutta silti, kannatan myös irtiottoja!

Ihmisiä kun on niin erilaisia! Toinen on valmis äidiksi aiemmin ja toinen myöhemmin. Jotkut eivät koe olevansa valmiita koskaan. Itse tulin äidiksi 22-vuotiaana. En ole koskaan ollut mikään älytön baarissa juoksija. Lapsi on mummon ja vaarin luona hoidossa kerran kuussa tai harvemmin. Muutoin kotona hoidan.

Nyt olemme miehen kanssa lähdössä kahdestaan pikku lomalle kolmeksi päiväksi ja hirvittää jättää poika kolmeksi yöksi mummolaan, kun ei ole aikaisemmin niin pitkää aikaa ollut. Varmasti pärjää ja kaikilla on kivaa, mutta näin etukäteen vain jännittää. Poika on 2-vuotias.



Alkuperäisessä kirjoituksessa minua häiritsi ainoastaan se, miten joku voi jättää alle 6 kk:n ikäisen viikoksi hoitoon...

Minun tai miehen luonto ei vaan antaisi periksi lähteä nyt talvella viikoksi etelään ja evätä lapselta ainoa loma-aika meidän kanssa. Kesällä oltiin kaksin pitkä viikonloppu reissussa ja varmaan mennään taaskin, mutta ei talvilomalla. Kesäloma on kuitenkin pidempi ja siitä muutama päivä mummulassa tuntuu vähemmältä kuin lähettää lapsi mummulaan pitkän talven ainoaksi breikiksi.



Ja ei olla kateellisia. Meidän parisuhdetta hoidetaan iltaisin sohvalla, enimmäkseen. Tuskin kukaan muu pariskunta sulkee töllön joka perjantai ja lauantai kello kymmenen (nyt mies nukuttaa lasta ja siksi minä vielä netissä) ja istutaan vinkkupullon kanssa pelaamaan peliä tai vaan keskustelemaan. Ei kriisejä, ei kyllästymista tai muutakaan ongelmaa. Meillä tuota ikääkin on jo pian 40, niin arvostetaan sitä, että tuo pieni ihminen on osa elämäämme lähes jokainen hetki ja parisuhde pysyy pystyssä sillä, että osaamme järjestää juhlaa arjessakin. Matkustellaan paljon ja lapsi kulkee mukana. Viime talvena olimme juuri Thaimaassa ja lapsi kulki hienosti mukana. Matka oli täydellinen.

TUSKIN KUKAAN MUU?? Eipäs nyt liioitella....







Tuskin kukaan muu pariskunta sulkee töllön joka perjantai ja lauantai kello kymmenen (nyt mies nukuttaa lasta ja siksi minä vielä netissä) ja istutaan vinkkupullon kanssa pelaamaan peliä tai vaan keskustelemaan. Ei kriisejä, ei kyllästymista tai muutakaan ongelmaa. Meillä tuota ikääkin on jo pian 40, niin arvostetaan sitä, että tuo pieni ihminen on osa elämäämme lähes jokainen hetki ja parisuhde pysyy pystyssä sillä, että osaamme järjestää juhlaa arjessakin. Matkustellaan paljon ja lapsi kulkee mukana. Viime talvena olimme juuri Thaimaassa ja lapsi kulki hienosti mukana. Matka oli täydellinen.

[/quote]

tutulle mummille oikea hymynaama, eikä osannut kaivata yhtään. Oppi vain uusia temppuja... Minä olin enemmän huolissani 3-vuotiaasta, jolla oli vähän ikävä. Mulle on aivan sama kuinka paljon kritisoitte. Mutta mulla on vastausten vuoksi aito huoli teidän itsenne puolesta. Joskus voi myös päästää irti, hellittää, ottaa omaa aikaa, olla tuntematta huonoa omatuntoa, vaatia itseltään vähän vähemmän, relata. Se tekee hyvää koko perheelle. T. AP

Kas kun miehensä koskee edes pitkällä tikulla.

Minusta on köyhää ajatella, että KAIKKI tarvitsevat kahdenkeskisiä lomia ja KAIKKIEN miehet kaipaavat juuri sitä silloin, kun lapsi on vielä sylivauva.



Miehetkin - yllätys yllätys - ovat erilaisia. Osa hyvinkin sitoutuneita isyyteen ja perheensä hyvinvointiin.



Ja kun se tosiaan ON niin, että sitä parisuhdeaikaakin voi järjestää riittämiin kotona tai perheen kanssa matkusteltaessa.



Lapset ovat pieniä kovin lyhyen aikaa. Jos ei ole pakko kriisin tms. takia, en ikuna veisi vauvaa (joka siis ei ymmärrä, mitä tapahtuu tai koska äiti tulee takaisin) viikoksi hoitoon ja lähtisi lomailemaan. Miten vauva haittaa sitä parisuhteen hoitoa? Nukkuukin puolet ajasta ja loput kulkee mukana rinkassa tai rattaissa!



Ihan mukavaa, että ap on tyytyväinen lomaansa. Mutta ei se nyt tosiaan siis niinkään ole, että kaikki häntä kamalasti kadehtivat tai että ovat muuten tyhmiä, kun eivät ymmärrä, että mieskin kärsii kotona perheen kanssa olemisesta...

Voin vaan kuvitella näitä tuulipukuisia mammoja täällä. Jotka pihtaa piparia mieheltään ja sen jälkeen kun lapset on tehty ei irtoa miehelle enää mitään kahdenkeskeistä aikaakaan. KUN ON NE LAPSET. Luultavasti miehet jo nukkuu sohvalla. Ja eihän sinne etelään voi miehen kanssa kaksin lähteä, kun siellähän saattaisi joutua harrastamaan seksiä ja ei sitä seksiä enää tartte harrastaa KUN ON NE LAPSET JO TEHTY. Sitten sitä istutaan verkkareissa ja räjähtäneessä tukassa himassa kaikki päivät ja hoivataan lapsia. Eihän sitä omasta ulkonäöstä enää kannata huolehtia KUN ON NE LAPSET joidenka kanssa kotona touhutessa tulee sotkuiseksi kuitenkin. Ja mitä siitä jos mies käy vieraissa, kunhan pidetään kulissit yllä ja matkustellaan perheen voimin yhdessä joka vuosi kanarialle. Sitten kun lapset muuttaa pois 20 vuoden päästä, niin sitten voidaankin erota, kun EI OLE ENÄÄ NIITÄ LAPSIAKAAN!

KUKAAN ei tässä ole sanonut, ettei parisuhteen hoito olisi tärkeää. Ollaan vaan oltu sitä mieltä, että vauvaa ei tarvitse sen takia kyörätä mummolaan viikoksi. Voi ihan ottaa mukaankin, ja silti viettää romanttinen viikko.

muistakaapa kiillottaa nyt taas sädekehäänne samalla.. Minne häviää naiselta oma minä kun hän saa lapsen? Kyllä, hänestä tulee äiti, joka on iso vastuu asia, mutta onko se kaikki ja vain ja ainoastaan kaikki mitä hän enää lapsen saatuaan on? Nainen voi olla vaikka kuinka rakastava, huolehtiva, lämmin, äiti vaikka hän joskus myös ajattelee itseään tai parisuhdettaan, ja ottaa aikaa itselleen / miehelleen. Myös rkastava äiti ottaa huomioon millainen hoitaja lapsilla on kun hän on hetken poissa. lapset kyllä varmasti selviävät elämässään vaikkei ihan joka sekunti, 24/7, ole oman äidin kyljessä, ja katse-etäisyydellä.

minä taas veisin mielummin alta 6kk ikäisen vauvan hoitoon viikoksi kuin esimerkiksi 1-vuotiaan tai yli. Sellainen vauva ei ikävöi äidin perään, kun ei se muista. Se on vaan tyytyväinen kun saa ruokaa, syliä ja puhtaita vaippoja. Mutta inhottavampaa se on jättää sen ikäinen lapsi joka jo ikävöi äitiä ihan oikeasti.

Ei ole huono omatunto kun ei lapsi ole ollut vielä edes yötä hoidossa, mutta ei kyllä tulekkaan huono omatunto, sitten kun on!

ei ole niitä hoitajia :-( Varmasti vietäisiin, ei ehkä viikoksi, mutta minkäs teet.. JA mitä ikäkysymykseen tulee niin ennemmin olisi huolissani omasta kiitävästä ja villistä kolmevuotiaasta, kun melkoisen paikallaan pysyvästä vauvasta!!!

käyttää seksikkäitä alusvaatteita ja yöpukuja. Pukeutua välillä paremmin, meikata ja laittautua juuri sitä omaa aviomiestä varten. Ja tämä edellyttää kahdenkeskisiä hetkiä. Lapset (olivat sitten kuinka pieniä tahansa) pitää saada välillä hoitoon, jotta vanhempien rakkaussuhde pysyy rakkaussuhteena eikä muutu väljähtyneeksi suhteeksi, jossa ajatellaan vain lapsia ja kaikki romantiikka on toisarvoista.

ja ajattelin, että juuri näin, mutta sitten luin koko aloituksen, ja täytyy sanoa, että viikko on liian pitkä aika vauvalle erossa äidistä. Kiintymyssuhde katkeaa. Että hieman lyhempi parisuhteenhoitoaika (esim. vauvojen kanssa max yksi yö) on ok. Isommat lapset erikseen.