Viekää lapset hoitoon ja hoitakaa parisuhdetta!!
Tekee tosi hyvää :-)) Me jätettiin miehen kanssa kaikki kolme lasta mummojen hoiviin (vaikka pienin vasta vähän alle 6kk) ja matkustettiin viikoksi kahdestaan Thaimaahan. Pelkäsin etukäteen, että loma menee pieleen kun ikävöin niin paljon lapsia. Mutta ei...toki mietin lapsia ja soitin mummoille joka päivä. Mutta oli täydellisen ihanaa miehen kanssa kahden.
Romantiikkaa, hellyyttä, aikaa puhua asioista rauhassa, aikaa rentoutua yhdessä. Vuosia olemme olleet toisillemme pääasiassa vain lasten isi ja äiti. Nyt löysimme uudelleen sen avioliiton alun romanttisen rakastumisvaiheen. Nyt uudella voimalla arkeen. Suosittelen!!
Kommentit (59)
jos on sitä mieltä, että puolivuotiasta vauvaa ei pitäisi erottaa äidistään.
Niin varmaan.
Tai sitten terveestä järjestä.
Mutta toisaalta: se lienee kotiäitien velvollisuus näyttää " himottavalta" iltaisin...? Itse käyn työssä, jossa menestyn ja näytän huolitellulta. Mies näkee mut aamuisin lähdössä töihin ja töiden jälkeen, kunnes vaihdan verskat jalkaan. Minä olen uraihminen, tienaan paljon, olen älykäs ja ennen kaikkea rakastava puoliso ja äiti. Se riittää. Plösöt kotiäidit yrittäköön skarpata, minun ei tarvitse. Mies saa olla kiitollinen, että olen hänen kanssaan.;)
...ja mikä sopii toiselle ei välttämättä ole toiselle se paras tai ees lähellekään ihannetta:)
PÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH!
Eikö teitä kukaan muu kuin omat vanhemmat hoitaneet?
menevät mummolaan, joka on meidän naapurissa.
Ei minusta niitä lapsia tarvitse tehdä niin huteraan liittoon, ettei se kestä muutaman vuoden taukoa kahdenkeskisessä kaukomatkailussa. Jokin suhteessa silloin mättää!
Jos jollain ei ole mummolaa, mihin viedä lapsia hoitoon, niin kukaan muukaan ei saa sitä tehdä.
Jos joku ei raaski jättää lapsiaan, esim 6 kk ikäistä, hoitoon, niin kukaan muukaan ei saisi jättää.
Minä lähtisin viivana, jos olisi sellainen mummola, missä tietäisin, että lapseni tykkäävät olla ja isovanhemmatkin jaksaisivat hoitaa enkä usko että lapsia ehtisi tulla edes ikävä. Valitettavasti molemmat mummot ovat vähän sairaita eikä lapsia voi niin pitkäksi aikaa jättää hoitoon, kun kaikki hommat jäisi vain papan harteille. Siispä lähdemme reissulle lasten kanssa (jos lähdemme) ja tyydymme siihen.
Mutta koska meillä ei ole mahdollisuutta jättää lapsiamme viikoksi hoitoon, en ala haukkumaan ap:tä siitä, että hän tekee niin.
Ja ne, jotka sanoivat, ettei parisuhde tarvitse hoitoa, voivat muutaman vuoden päästä tulla kertomaan, että olisiko sittenkin kannattanut panostaa myös siihen parisuhteeseen.
Jotkut lapset ikävöivät valtavasti vanhempiaan, kun toiset taas mennä porskuttavat eikä ikävää tule.
Olin viime kesänä lasteni kanssa mummolassa, jossa oli myös kaksi siskoni lasta. Toinen näistä (7 v) ikävöi äitiänsä kovasti, ja itki joka päivä katkerasti, sitä oli tosi kamala katsella, varsinkin kun isälläni ei riittänyt tälle tytölle myötätuntoa ollenkaan. Ärjäisi vain, että lopeta jo se vollotus! (Silloin päätin, etten koskaan jätä lapsiani näille hoitoon.) 5-vuotias veljensä taas ei ollut millänsäkään. Hänelle riitti, että sisko on mukana.
Ja jos vanhemmille tulee lapsiaan ikävä jo parin tunnin päästä, niin silloin ei pitemmälle reissulle kannata lähteäkään. Siitä on romantiikka kaukana, jos äiti itkee lapsiaan koko reissun ajan.
kuin hylkäämällä puolivuotiaan vauvan viikoksi.
että minun tuttavapiirissäni on tullut eniten eroja niille pariskunnille, jotka ovat " hoitaneet parisuhdetta" ulkomaanmatkoilla yms. He ovat hoitaneet myös itseään jne. Mutta sitten onkin jäänyt uupumaan se sitoutuminen perheeseen! Ja siitä on ollut helppo lähteä livohkaan.
mutta joillakin oli yksioikoisena vastauksena vain, että heidän parisuhteensa ei kaipaa hoitoa!
Siitä tulee sellainen mielikuva, että mies ja vaimo ottavat toisensa itsestäänselvyytenä, että kyllä se toinen siinä vieressä pysyy, vaikken sitä mitenkään huomioisikaan.
En tiedä onko täällä jo puitu Hesarin kuukausiliitteen vauvamasennusjuttu, mutta siinäkin tuli aika selvästi esille, miten tärkeä läheinen kiintymyssuhde vauvalle on. Ei alle puolivuotiasta ole hyvä jättää viikoksi hoitoon. Eikä välttämättä isompiakaan, ei kolmevuotiaankaan ajantaju vielä niin kovin kehittynyt ole.
Meillä on lapset reissanneet mukana pidemmät reissut, ja ihan romanttista on ollut. Suurinpiirtein ikävuosien mukaan sitten ovat mummolaöitä viettäneet (eli parivuotias viikonlopun).
Meillä iso perhe, ja ikää jo nelissäkymmenissä. Lapset ovat oikeasti niin vähän aikaa pieniä, ettei heitä sinä aikana tarvitse hoitoon laittaa liian pitkäksi aikaa.
Imettää ei ainakaan tarvinnut.
Kun sen lapsen tekoon ryhtyy, voi ihan suosiolla varautua vauva-arkeen ensimmäisen vuoden ajan ja sitten pikkulapsiperheenelämään seuraavat kolme vuotta. Sinä aikana äidin ja isän tarpeet tyydyttetään lasten ehdoilla -hiljaisilla illoilla kahden kun lapset nukkuu, lapset yhden yön kylässä mummulassa, syömään menolla kahdestaan... etelän reissuja tehdään sitten kun lapset ovat tarpeeksi isoja.
kunnossa olevaa ei tarvitse hoitaa
ai että parisuhde ei kestä kasassa jos ei kahdestaan pääsee jonnekkin hevon kuuseen?
Jos ap:n parisuhde on ollut pielessä, saattoi ratkaisu olla pienimmänkin lapsen kannalta hyvä. Muuten se oli aika julma repäisy, haitat taatusti suurempia kuin hyödyt :( Mutta tuskin kukaan tahallaan sitä tekee, ei vain ymmärretä lasten kehityksestä mitään.
Perussäännöstä " niin monta yötä erossa vanhemmista kuin lapsella on ikävuosia" kannattaisi poiketa vain erityisistä syistä.
Vaikka mummi olisi kuinka tärkeä, rakas ja läheinen vauvallekin, ei hän voi korvata viikon reissussa olevaa äitiä ja isää. Vauva luulee heidän kadonneen. Pieni vauva ei ikävöi näkyvästi, koska ajantaju ei ole kehittynyt, mutta hän patoaa sisimpäänsä epämääräisen, kurjan hylkäämisen tunteen :( Siksi on pienempi paha jättää se avoimesti ikävöivä, isompi lapsi mummon hoiviin kuin olla pienestä vauvasta erossa pitkään. Imtyksestä ei kannattane edes mainita...
Mutta eikö viikonloppuloma riittäisi irtiotoksi? Tai eikö voisi ottaa lapset ja isovanhemmat mukaan? Entä arki-illat, kun lapset nukkuu, mitä te silloin teette - surffailette netissä yksiksenne?
Tän täytyy olla provo. Onnittelut onnistumisesta!
en jättäisi noin pientä viikoksi hoitoon.
Oltiin miehen kanssa viikko etelässä ja lapset olivat
tuolloin 5 ja 7v.
Mummot hoitivat...ja tästä jo muutama vuosi aikaa.
Minä kyllä luottaisin jättää lapset viikoksi mummille mutta en raaski. Tulis niiiiiiiiiin kova ikävä.
Yöksi kyllä voin viedä :)
Ja on se kivaa ja erilaista parisuhteen hoitoaikaa jos lapset ei ole paikalla.. Vaikka kotona ovatkin 99%.....
Ei lapset mene rikki ainakaan yhdestä yöstä. Joku kirjoitti ettei parisuhde kaipaa hoitoa mutta lapset kylläkin. No, saa ne lapset hoitoa siellä mummillakin (jos sellainen paikka on).
mielellään laitettais lapset hoitoon ja vietettäis kahden kesken aikaa, mutta kun hoitajia ei ole. eikä kyllä viittittäis laitaa kun ehkä max kerran kuussa yökylään kun ovat viikotkin päiväkodissa.
Lisäyksenä vielä se,että näitten av-tanttojen miehet
taitaa käydä poikaporukassa siellä etelän lämmössä....
(ja siis tietenkin vain museokierroksella,eikös niin?);)
Taitaa monella tällä palstalla vain kateus nostaa
päätään....hih!