Lue keskustelun säännöt.
Se joka kyseli niistä rattaista 5,5- vuotiaalle matkalle, on nyt palannut reissusta
03.02.2007 |
Kävimme siis kaupunkilomalla ja täällä esiintyneistä tuomioista huolimatta otimme sitten rattaat mukaan. Ja ne oli TARPEELLISET! Ensinnäkin suurkaupungin liikenne ja hälinä oli niin järkyttävää, että oli ainoastaan helpottavaa tietää, että lapsi on ja pysyy rattaissa turvassa. Toisekseen lapsi nukkui joka päivä kärreissä päiväunensa ja me aikuiset saimme shoppailla samaan aikaan ja juoda kaffet rauhassa. Kolmannekseen kun lapsi välillä käveli niin ah, mitkä kätevät kauppakärryt niistä rattaista tuli. Ainoa ärsyttävä piirre niissä oli se, että niiden rahtaaminen kulkuvälineissä ja joissakin kaupoissa oli rasittavaa. Voin silti taata, että pilalle olis menny koko reissu ilman rattaita! En sitten todellakaan tietä millaisia teidän 5- vuotiaat ovat mutta tosiaan meidän lapselle ne oli aivan ehdottoman tärkeät! Kesäkuussa on toinen reissu ja rattaat lähtevät mukaan jälleen.
Kommentit (79)
Se, onko lapsi 1v, 2½v vai 5½v on kuules ihan eri asia.
Moni melkein kuusivuotias pelaa jo esim. jalkapalloa joukkueessa. Siellä lenkkeillään, ja juostaan kenttää ympäri, takuulla tulee useampi kilometri per ottelu tai treenit.
Meillä ei edes ole autoa, kävelemme ties minne. Eilen kävelimme keskustasta kotiin lasten (1 v, 3½v ja 5v) kanssa. Pienin rattaissa, keskimmäinen noin 10 minuutin ajan seisomalaudalla (muuten käveli), ja vanhin kävellen. Matkaa keskustasta meille on tarkalleen 4,8 km.
Sinunkin lapsestasi kasvaa varmaan reipas kävelijä, koska saa siihen esimerkkiä sinulta. Ap sen sijaan ei kävele mihinkään, sen hän itse kertoi aikaisemmassa ketjussa. Hän inhoaa kävelyä, eikä hänen lapsensa jaksa kävellä kunnolla edes muutamaa sataa metriä. Ja näin hän siis ihan itse kertoi. Normaaliako? Ei mielestäni.
Vierailija:
Ja kaikki irvileuatko todellakin saavat kävelemään oppineet lapset kävelemään kilometrikaupalla?
Me asumme pienehkössä kaupungissa, ja todella _kävelemme_ ihan kaikkialle, usein kuudenkin kilometrin pätkiä uimahalliin, kirjastoon, muskariin. Teidän sankarittarien 1-vuotiaat siis kävelevät sellaisetkin matkat? Minä kuskaan kyllä 2,5-vuotiastamme vielä rattaissa. Vaikka tyttö onkin tosi reipas kävelijä, ei hän sentään kymmentä kilometriä päivässä jaksa.Te sitten autoilette? Ja puhutte suureen ääneen kävelemisestä? Käveleminen on kai muutaman sadan metrin pätkiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja juuri nämä pelkotilat vieraassa maassa ovat kai aikuisillekin ihan normaalia. Joku pelkää lentämistä ynm. Ja monet 5v nimenomaan juoksee eli turvallisuudessa on huolehtimista. Mut onneksi jotkut lapset on piiskattu toimimaan kuin vanhemmat haluaa. Siinä on sitä luovuutta parhaimmillaan. Pitääkää se linja. Menen nyt lukemaan iltasadun vaimolle ja lapsille. Heips!
eikä ole lentopelko. Ja normaali 5,5-vuotias ei kyllä enää juoksentele päättömästi. Nyt kyllä hämärtyy normaalin raja aika pahasti...
Olin meidän 4,5 vuotiaan kanssa ilman miestä etelän reissulla. Rattaita ei paljon tarvittu, mutta minä 5. kuulla raskaana sain sitten vietyä matkalaukkumme hotelliin ja kun liikuimme lentokentällä öiseen aikaan, ei tarvinnut kanniskella nuokkuvaa lasta samalla. Iltaisin käytiin paljon kävelyllä. En olisi kehdannut kaveria laittaa kantamaan myös omaa lastani, kun hänellä oli jo yksi oma kannettava. Ei tuo koskaan kotomaan reissuilla enää rattaita ollut tarvinnut yli vuoteen.
No tuon pienemmän kanssa nuo rattaat oli myös tarpeen jo Hesan reissuilla vielä 4,5 vuotiaana. Varsinkin keväisin lapsi kärsi siitepölyaikaan niin pahasti, että ei yksinkertaisesti jaksanut kävellä, kun ei saanut tarpeeksi happea. Hesassa kun hiekkapölyäkin on paljon enemmän, kuin meillä maalla. Enkä minä kyllä sen kokoista olisi jaksanut kantaa, vaikka en ollutkaan silloin raskaana. Olisin varmaan laittanut rattaisiin vielä 5-vuotiaanakin jos olisi mahtunut. Niinpä piti ensin tutkailla millainen ilma Helsingissä on, ja sitten joko lähteä tai jäädä kotiin sen mukaan. Aina kun ei voi elää pelkästään lapsen tahtiin, joskus lapsikin joutuu vaan sopeutumaan
vanhempiensa menoihin.
Joten ympäristöolosuhteetkin voi vaikuttaa onko vanhemman helpompi laittaa lapsi rattaisiin.
Ja hyvin nuo molemmat nykyään kävelee pitkiäkin matkoja, vaikka joskus helpotin elämääni rattaita käyttämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että 4-vuotias ja 4,5-vuotias on eri asia kuin 5,5-vuotias. Siinä on sairas ero.
Ap täällä nyt vastailee teille: ei ole tuttia eikä babybasketeja, niillä kun ei ole kertakaikkiaan mitään tekemistä tämän asian kanssa. Tutti jäi pois alle 2v, tuttipullo n. 1v. Lapseni ei ole ylipainoinen, hän on 112cm pitkä ja 19 kg, täysin sopusuhtainen. Hän on hyvin eläväinen ja liikkuvainen tapaus, hyppii kesällä kaiket päivät tramboliinissa ja juoksee pihalla ym. Hän ei ole millään tavalla passiivinen. Sen sijaan hän on helposti tylsistyvä, laiska kävelijä JOS ei sen kävelyn päässä ole jotain mielenkiintoista sekä myös sellainen joka helposti unohtaa säännöt ja lähtee juoksentelemaan. Lapseni haluaa istua rattaissa ulkomailla jos on vilkasta liikennettä tai ollaan tylsässä paikassa tms. Hän mahtuu brio ponyihin ihan mainiosti, polvet eivät ole suussa. Minä en aio kuljettaa häntä rattaissa enää talvella eli varmaankin syksyllä myydään kärryt. Lapsi on tästä samaa mieltä.
Matkaseurueemme koostui sinkkunaisista joilla ei yhdelläkään ole lasta. On siis kohtuutonta vaatia, että koko matka tehdään lapsen ehdoilla ja muut joutuvat kärsimään väsyneen lapsen kiukuttelusta. Lapsi esim. kaupoissa väritti värikirjaansa rattaissa ja me muut saatiin vatvoa rättejä rauhassa. Kivoissa kaupoissa sitten juoksenteli eikä ollut kärryistä kiinnostunut laisinkaan. Me kävelimme paljon koska vaikken kävelystä perustakaan niin ulkomailla haluan kävellä katsellakseni maisemia. Sen sijaan on kohtuutonta vaatia, että kun me kävelemme etsimässä jotain tiettyä putiikkia niin lapsenkin pitää jaksaa kävellä etsimässä sellaista mikä ei häntä kiinnosta. Kävimme myös paikoissa mitkä olivat lapselle mielenkiintoisia kuten kylpylässä. Siellä tyttö juoksi liukumäen portaita sata kertaa, liukui veteen, ui ihan hulluna (osaa uida) ja riemuitsi. En sitten tiedä mitä te niillä matkoillanne teette niiden 3- vuotiattenne kanssa jotka eivät istu rattaissa? Emme mekään ottaisi rattaita jos matkaseurueessa olisi muitakin lapsia. Silloin matka täytyisi tehdä toisella tavalla mutta nämä kärrit tekevät sen, että ei ole pakko tehdä matkaa vain lapsen ehdoilla mutta ei myöskään vain aikuisten ehdoilla.
En ymmärrä teitä yhtään pätkää. No, ette varmaan kukaan ole tehneet matkaa yhden tuon ikäisen kanssa aikuisseurassa? Onhan se eri asia jos matkassa on muitakin lapsia. Mutta sekä lapsi, että me aikuiset nautimme reissusta joka olisi ollut ilman rattaita yhtä helvettiä. Ja mitä tulee minuun niin olen kyllä ihan normaali koulutettu, siististi pukeutuva ja käyttäytyvä töissä käyvä nainen. Ehkä se sitten jonkinlainen korostunut pelko on, että lapsi häviää ulkomailla mutta kenellä ei olisi huolta? Teillä ei ilmeisesti ole. Ja lapset ovat erilaisia, tämä meidän on sellainen tapaus jonka mielenkiinto kiinnittyy sekunnissa johonkin puluun ja sitten mennään. Kai sitten huonosti kasvatettu tai jotain mutta isompana joka tapauksessa ymmärtää paremmin vaaroja ja silloin niitä rattaita ei tarvita enää. En ota minkäänlaisia riskejä tämän asian kanssa ja sillä siisti. Menkää te ulkomaille niiden lastenne kanssa ilman rattaita, toivottavasti mitään ei tapahdu. Minun lapseni on vielä tämän ikäisenä turvassa suurkaupungin hälinässä ja isoissa kaupoissa rattaissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13-kiloinen ja joka ei kyllä todellakaan enää mahdu kuopukseni Brio ponyihin. On aivan sellaisen Spede-sketsin näköinen!!
Ostitko nuo rattaasi sieltä rataskaupasta, josta sinut lapsinesi naurettiin ulos, ap?
Katsokaapa ketjun alkupään vastauksia. Siellä oli tämän tyylisiä viestejä:
Vierailija:
muutenkaan rattaita käytetty 2v. iästä lähtien vaan lapset kyllä kävelleet reippaasti niin maalla kuin kaupungissakin.
Eli hurmoshenkistä hehkutusta ja paremmuuden tunnetta siitä, kun jo kävelemään oppineet (jossain toisessa viestissä kirjoitettiin niin) kävelevät joka paikkaan, ja rattaista luovutaan. No just varmaan joo!
41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kiva että oli kiva reissu. Oliko 5,5 vuotiaasi nukkumassa rattaissa kun nautiskelitte aikuisten tapaan viinibistroissa :)
kahden vuoden iässä aletaan normaalisti rattaista luopua. Ei se ole mitään hurmoshenkeä.
Ap, miksi kirjoitat tänne, jankkaat, jankkaat ja jankkaat tästä? Eihän kukaan sinun käytöstäsi voi estääkään, mutta odotatko todella, että sitä ruvettaisiin pitämään järkevänä tai edes hyväksyttävänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille sanottiin neuvolassa, että olisi ideaalista, jo lapset nukkuisivat päiväunet koulun alkuun asti. (Tosin emme onnistuneet siinä, vaan lopetti 3-vuotiaana.)
Mulla on 5-vuotias ja ottaisin ehkä rattaat ulkomaanmatkalle juuri ap:n mainitsemista syistä. Suomessa ei rattaita ole käytetty pariin vuoteen.
että meidän perheessä kävellään kevyesti n. 10 km päivässä, esim. uimahalliin ja takaisin, ja minä katson oikeudekseni kuljettaa 2,5-vuotiastani rattaissa vielä jonkin aikaa. Ei hän sellaisia matkoja jaksa kävellä, vaikka tosi reipas kävelijä onkin.
Ja hei ap, älä välitä näistä hörhöistä tässä ketjussa! Teet niin kuin parhaaksi katsot! Viesteistäsi päätellen vaikutat hyvin täysjärkiseltä. Ihme juttu, että av-mammat taas purkavat omia turhaumiaan vaikka mihin ketjuun ja eksyvät aiheesta ja unohtavat pointit kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja edelleen olen sitä mieltä että ap oli fiksu... fiksumpi kuin moni muu täällä! HYVÄ!
" Lapsi on ainoa koska emme saa toista ja mies ei suostu adoptioon ym. tapoihin hankkia lapsia. Terveydellisistä syistä emme saa toista lasta. Sain lapsen 25- vuotiaana. Olemme jonkin verran curlingvanhempia mutta emme kaikissa asioissa. Lapseni on hyvin lahjakaskin puhuja ollut aina ja ymmärtää asioita. Kyllä hän varmasti lupaa kävellä mutta kun se tylsyys iskee niin se iskee. Lisäksi ulkomailla tulee yleensä nukuttua huonommin jolloin tyttö on aina ottanut rattaissa päiväunet. Emme sen takia lähde keskellä päivää hotellille koska ei se siellä nuku kuitenkaan.
Sekä minä, tyttäreni että muu seurue pääsevät helpommalla jos otan rattaat mukaan. Ja otan ne joka tapauksessa. Ihmettelen vaan, että mikä siinä on niin kauheaa?
Ja siis tyttö pelkää pimeää enkä minä. Minä taas pelkään väkijoukkoja koska tyttö vilkkaana voi hävitä tai toisaalta myös järjestää jonkun kohtauksen. Kyllä niistä kohtauksista selvitään mutta en halua pilata meidän kaikkien lomaa stressaamalla siitä milloin tyttö alkaa riitelemään kävelystä tms. Rattaissa se istuu ihan mielellään vaikka ympäristö tylsä oliskin! Lapsen ehdoilla mennään sitten joihinkin paikkoihin ja aikuisten ehdolla toisiin. Helpotan vaan lapsen tylsyyttä rattailla. Voin antaa sille kirjan käteen, piirrelköön vaikka."
Nosti senkin näköjään nyt taas näkyviin. Ja aloitti tämän uuden tismalleen samasta aiheesta. Koko lailla koko maailma on koko ajan eri mieltä kuin hän, mutta epäilemättä ap tulee palaamaan aiheeseen viimeistään keväällä, kun ottaa ne ponyt ulkomaanmatkalle silloin 6-vuotiaalle lapselleen.
Ja kesällä tyttö on tarkalleen 5v9kk vanha *nysvää pilkkua*
Oliko 5,5 vuotiaasi nukkumassa rattaissa kun nautiskelitte aikuisten tapaan viinibistroissa :)
Tähän vastaan vielä, että koko muu seurue koostuu uskovaisista ihmisistä eikä kukaan heistä juo alkoholia :) Hyvästä ruoasta sen sijaan nautimme kyllä!
Vaikea on tietää ulkopuolisen, että äiti ei tiedä lapsensa ikää.
Ja vaikka olisikin niin lapseni kanssa toimin niin kuin parhaaksi näen. Ne on silti lapseni eikä kenenkään muun. Ja en toimi niin kuin naapurit sanoo. Eipähän tule samanlainen älypää kuin vanhemmistaan. Mun lapset sitäpaitsi uskoo pukkiinkin, vaikka koko ikänsä! Mitä sitten?!