Olen ollut liian pitkään yksin. Ihastun miehiin todella herkästi sen takia. Mitä tehdä?
Janoan rakkautta mutta koen etten kuitenkaan kelpaa kenellekään.
Sitten mies joka on vaikkapa alkoholisti ja minua paljon vanhempi niin ihastun sen kaltaisiin vaikka järjellisesti tiedän etteivät tulisi toimimaan vaikka suhde syvenisi.
Olen nuori. En usko löytäväni mistään itselleni kumppania paitsi baarista korkeintaan ja senkin vain hetkellisesti.
Kommentit (18)
Mä olen ollut 30 vuotta yksin. Jos tuo pitäisi paikkansa niin mun pitäsii rakastua kaupan kassaan.
Keskity ap vain kunnollisiin miehiin. Jos et tiedä mikä on kunnollinen niin aloita vaikka niistä joilla on vakituinen duuni tai opiskelevat täyttä häkää.
Olen vähän puhunut tästä terapiassa.
Terapeutti kehoitti yrittämään ajattelemaan asiaa toisinpäin. Että minun pitäisi miettiä minkälaisen ihmisen elämääni haluan ja millaiset arvot minua vetävät puoleensa eikä niin, että mietin kuka minut kelpuuttaisi. Ymmärrän tuon ajatusvääristymän mutta on se aika hankalaa.
Enhän minä nyt ihan ketä vain kelpuuttaisi, en tietenkään mutta yleensä alkoholistit ja vanhat miehet kiinnostavat ja heihin ihastun.
Hankala kuvitella itseään ikäisensä ja "normaalin" hyvätapaisen miehen kanssa vaikka varmaan juuri sellainen olisi itselle hyvä ja terve suhde. Ap
Vierailija kirjoitti:
Keskity ap vain kunnollisiin miehiin. Jos et tiedä mikä on kunnollinen niin aloita vaikka niistä joilla on vakituinen duuni tai opiskelevat täyttä häkää.
No mutta ei tuo riitä. Mies joka on hyvässäkin työssä voi olla päihdeongelmainen ja/tai väkivaltainen.
Koska olet eronnut?
Kun itse erosin väkivaltaisesta suhteesta niin tuntui että seuraavaa kehiin ja vähän äkkiä. Siis suhde, ei mitään panoja.
On niitä tyyppejä ollutkin, mutta musta tuntuu, että mussa on mennyt jokin jo niin rikki etten suhteeseen kykene vaikka haluaisin. Mahtavia tyyppejä ollut, mutta mä kaivan niistä vaan kaiken sen, mikä voisi mennä vikaan. Oon antanut pakit kaikille jotka muhun on tässä ihastuneet.
Ehkä tää vielä joskus.
Vierailija kirjoitti:
Koska olet eronnut?
Kun itse erosin väkivaltaisesta suhteesta niin tuntui että seuraavaa kehiin ja vähän äkkiä. Siis suhde, ei mitään panoja.
On niitä tyyppejä ollutkin, mutta musta tuntuu, että mussa on mennyt jokin jo niin rikki etten suhteeseen kykene vaikka haluaisin. Mahtavia tyyppejä ollut, mutta mä kaivan niistä vaan kaiken sen, mikä voisi mennä vikaan. Oon antanut pakit kaikille jotka muhun on tässä ihastuneet.
Ehkä tää vielä joskus.
Erosta taitaa olla kaksi vuotta. Se oli vaikea suhde. Alkoholisti ja väkivaltainen. Vieläkin näen painajaisia.
En tavallaan ole ollut "pitkään" yksin mutta olin siinä suhteessakin lopun ajan hyvin yksinäinen.
Olisi ihana saada mies joka olisi hellä ja lämmin. Vaikka edes sellainen tilapäinen joka saisi minut tuntemaan itseni taas kauniiksi ja arvokkaaksi naiseksi.
Joitain pieniä viritelmiä ollut mutta eivät ole johtaneet mihinkään. Olen kai niin rikki vielä ja miehet aistivat sen kaukaa.
En ehkä parisuhdetta halua, vain hyvän kaverin jolga saisi sitä hellyyttä ja turvaa.
Kuitenkin olen tavallaan aika kovettunut tunnetasolla ja jotenkin epäileväinen myös. En haluaisi altistua häpeällisiin tilanteisiin uudestaan mutta silti kaipaan niin kovasti jotain. Ap
Minun pitäisi pohtia miksi tarvitsen suuren ikäeron suhteita. Miehet on minua aina yli 15 vuotta vanhempia. Viimeisin ihastus oli 28 vuotta vanhempi kohde.
Ei ole sattumaa, että näin aina tapahtuu.
Onko joku samankaltainen, joka on ymmärtänyt mistä tuo johtuu? Ei näin kolmekymppisenä niin vakava asia enää mutta parikymppisenä siitä aiheutui tietenkin enemmän ongelmia koska olin ennemminkin objekti näille miehille kuin ihminen. Ap
Mulla taas päin vastainen tunne, kun katselen suomalaisia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän puhunut tästä terapiassa.
Terapeutti kehoitti yrittämään ajattelemaan asiaa toisinpäin. Että minun pitäisi miettiä minkälaisen ihmisen elämääni haluan ja millaiset arvot minua vetävät puoleensa eikä niin, että mietin kuka minut kelpuuttaisi. Ymmärrän tuon ajatusvääristymän mutta on se aika hankalaa.
Enhän minä nyt ihan ketä vain kelpuuttaisi, en tietenkään mutta yleensä alkoholistit ja vanhat miehet kiinnostavat ja heihin ihastun.
Hankala kuvitella itseään ikäisensä ja "normaalin" hyvätapaisen miehen kanssa vaikka varmaan juuri sellainen olisi itselle hyvä ja terve suhde. Ap
Minä voin tukistaa nipistää ja vähän kehuakin samalla. Mutta kaikella rakkaudellahan minä.
M
Daddy issues.
Haluat vanhoja ja alkoholisteja, koska ovat sulle tuttuja ja turvallisia? Et ansaitse parempaa, miksi?
Vierailija kirjoitti:
Daddy issues.
Haluat vanhoja ja alkoholisteja, koska ovat sulle tuttuja ja turvallisia? Et ansaitse parempaa, miksi?
Tätä välillä mietin. Ovat tuttuja ja turvallisia kyllä. Isäni ja äitini olivat/on molemmat alkoholisteja. Sitä en tiedä miksi en ansaitsisi parempaa.
Vai onko kyse siitä, etten edes halua parempaa. Pääsisinpä siihen ytimeen kiinni. Ap
No, tuohan on helppo. Jatkat vaan ahkerasti miesten kommenttien lukemista palstalta. Sillä se menee ohi.
Vierailija kirjoitti:
No, tuohan on helppo. Jatkat vaan ahkerasti miesten kommenttien lukemista palstalta. Sillä se menee ohi.
En minä niin kapeakatseinen ole, että niiden trollien antaisin määritellä koko maailman miehet. On niitä sairaita naisiakin. Minä olen hyvä ihminen ja toivoisin löytävän samankaltaisen. Samalla kai haluan vähän "rikkinäisen" ihmisen koska sellainen voisi ymmärtää myös oman haurauteni. Kai kuvittelen löytäväni ihmisen, jonka kanssa voisin eheytyä yhdessä. Ap
Hakeudu vertaistuen piiriin, siellä on kaltaisiasi, opit ainakin arvostamaan itseäsi
Vierailija kirjoitti:
Mulla on taas käynyt niin, että kukaan ei enää heilauta pätkääkään. Siis yhtään. En edes osaisi enää olla kenenkään kanssa.
Samoin. En tajua enää mitä ihmiset tekee parisuhteissa. Makselee vissiin laskuja keskenään ja riitelee, siltä se vähän vaikuttaa kun pariskuntia seuraa sivusta.
Trollauksen arvosana 1/5.
Uskottavuutta syö aihe, jossa väitetään naisen kaipaavan miestä.
Suullinen arvostelu: "Jo harjoittelee".
Oletko sä AP alkoholisti-isän tytär? Usein alkoholisti-isän tytär hankkii aikuisena itselleen alkoholistipuolison.
Mulla on taas käynyt niin, että kukaan ei enää heilauta pätkääkään. Siis yhtään. En edes osaisi enää olla kenenkään kanssa.