Voisitko ryhtyä suhteeseen aromanttisen kumppanin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Eikö se olisi sitten perus ystävä/kaverihomma?

Itse en ainakaan jaa arkea, hellittele tai harrasta seksiä kavereideni kanssa. Totta kai jotkut varmasti tekevät niinkin.

Olen siinä käsityksessä, että aika monessa vakiintuneess suhteessa romantiikka on lopulta aika pienessä osassa eikä se tai sen puute juuri näy ulospäin muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Joku pystyy varmasti. Koen että romantiikka, lämpö ja kiva tunnelma saisi olla. Joskin tiedostan ettei kaikilla ole romantiikkaa. Arki lässäyttää tms.

Loppujen lopuksi et voi tietää, mitä tunteita toinen oman päänsä sisällä kokee. Tämä koskee niin itsensä aromanttiseksi määritteleviä kuin kaikkia muitakin. Voit nauttia kivasta tunnelmasta ja kynttiläillallisista, mutta toisen ajatuksiin ja tunteisiin et pääse kurkistamaan.

Miksi mulle noin sanot, kerro se jollekin toiselle. Ei muiden tunteita kurkistella. Rehellinen osaa kertoa ja näyttää itse.

Suomessa ei kannata ryhtyä minkäänlaisiin suhteisiin, koska kaikki kuitenkin ovat vakoojia. Kannattaa pidättäytyä koko loppuelämän kaikista ihmissuhteista.

Olen itse aromanttinen nainen, joten mielelläni samanlaisen kumppaninkin haluaisin. Onneksi olen myös erakkoluonne ja aseksuaali, niin ei tarvitse miettiä koko asiaa.

Totta kai.

Aika hankalaa voisi olla. Olen aseksuaali. Seksitön ja tunteeton parisuhde on aika pystyyn kuollut idea.

No varmasti tuo olisi parempi kuin ei mitään, jos itse olisin rakastunut, mutta en kokisi sitä varsinaiseksi parisuhteeksi. Ajattelisin, että olemme parhaita kavereita.

En ikimaailmassa.

Kyllä ainakin itseltäni onnistuu kädestä kiinni pitäminen, pussailu ja silittely. En vain koe mitään voimakkaita rakastumisen tunteita, en ole koskaan kokenut. Ei toinen sitä mistään tiedä.

Mikä se suhteen funktio sitten on? Säännöllinen ilmaisseksi? Ei kiitos

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ainakin itseltäni onnistuu kädestä kiinni pitäminen, pussailu ja silittely. En vain koe mitään voimakkaita rakastumisen tunteita, en ole koskaan kokenut. Ei toinen sitä mistään tiedä.

Luulisi, että jos on voimakkaita tunteita, niin ne väkisinkin näkyvät tavalla tai toisella.

Useimmiten ihmissuhteet (mitkä tahansa, eikä vain parisuhteet) ovat helpoimpia silloin, kun tunteet ovat molemminpuoliset. Hyvin yleistä tietysti on, että toinen tykkää enemmän kuin toinen tai eri tavalla. Jotkut eivät silloin halua jatkaa suhdetta, koska kokevat sen liian kuormittavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ainakin itseltäni onnistuu kädestä kiinni pitäminen, pussailu ja silittely. En vain koe mitään voimakkaita rakastumisen tunteita, en ole koskaan kokenut. Ei toinen sitä mistään tiedä.

Luulisi, että jos on voimakkaita tunteita, niin ne väkisinkin näkyvät tavalla tai toisella.

Millä tavalla, tarkalleen?

Miten erotat toisistaan stoalaisen miehen, joka ei ole emotionaalisesti erityisen ekspressiivinen mutta välittää sinusta, ja miehen, joka välittää sinusta ja on aromanttinen?

Vierailija kirjoitti:

Mikä se suhteen funktio sitten on? Säännöllinen ilmaisseksi? Ei kiitos

Onko oma parisuhteesi pelkästään romanttisten tunteiden kokemista varten? Useimmilla ihmisillä näin ei ole, vaan mukana on esimerkiksi arjen jakamista, toisen tukemista, yhteisiä hauskoja kokemuksia, kumppanuutta, seksiä, tulevaisuuden suunnitelmia ja paljon muuta. Tämä ihan riippumatta siitä, onko aromanttinen vai romanttinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo eroaa miehen kanssa seurustelusta?

Itse olen romanttinen mies, ja parisuhteessa melko epäromanttisen naisen kanssa. Suhteemme ensimmäisinä vuosina kuuntelin tarkkaan mitä nainen sanoi ja vastailin hänen toiveisiinsa silloinkin kun hän ei sitä odottanut. Toin kukkia ja suklaata, ostin yllätykseksi kylpylälahjakortteja, hieroin hartioita ja jalkapohjia ilman erillistä pyyntöä, ja kerroin myös sanallisesti ihan omasta aloitteestani että rakastan häntä ja että haluan olla hänen kanssaan.

Jossain kohdassa nainen sanoi ettei kaipaa minulta tuollaisia tekoja, eikä varsinkaan sanallisia rakkaudentunnustuksia. Luovuinkin sitten ihan ensimmäisenä siitä että olisin sanallisesti enää sanonut mitään romanttista, sen jälkeen lakkasin ostamasta kukkia ja suklaata koska vastaanotto ei ollut enää iloinen, ja sitten jäivät nuo isommatkin yllätykset pois eikä se ole haitannut naista ollenkaan. Omasta mielestäni suhde tuntuu pystyynkuolleelta nyt kun mitään romantiikkaa ei ole ollut enää vuosiin, mutta niillä korteilla mennään jotka on. Suhteessa on kuitenkin muuta hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo eroaa miehen kanssa seurustelusta?

Itse olen romanttinen mies, ja parisuhteessa melko epäromanttisen naisen kanssa. Suhteemme ensimmäisinä vuosina kuuntelin tarkkaan mitä nainen sanoi ja vastailin hänen toiveisiinsa silloinkin kun hän ei sitä odottanut. Toin kukkia ja suklaata, ostin yllätykseksi kylpylälahjakortteja, hieroin hartioita ja jalkapohjia ilman erillistä pyyntöä, ja kerroin myös sanallisesti ihan omasta aloitteestani että rakastan häntä ja että haluan olla hänen kanssaan.

Jossain kohdassa nainen sanoi ettei kaipaa minulta tuollaisia tekoja, eikä varsinkaan sanallisia rakkaudentunnustuksia. Luovuinkin sitten ihan ensimmäisenä siitä että olisin sanallisesti enää sanonut mitään romanttista, sen jälkeen lakkasin ostamasta kukkia ja suklaata koska vastaanotto ei ollut enää iloinen, ja sitten jäivät nuo isommatkin yllätykset pois eikä se ole haitan

Hyvä esimerkki siitä, miten ei-niin-romanttista ja aromanttista kumppania on käytännössä mahdoton erottaa toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi ok. Pitää vastata samalla tavalla.

Mutta sen tiedän että kaikki naisetkaan ei ole romanttisia. Kaikki ei tykkää tunnelmoida eikä laittautua nätiksi jne. Niitä pidetään turhana. Romantiikannälkään riittää tyyliin yhteinen ateria :)

Se ei tee ihmistä epäromanttiseksi, ettei välitä esim. laittautua perinteiseen naiselliseen tyyliin. Minusta esimerkiksi ruoan laittaminen yhdessä ja aterian jakaminen voi olla romanttista. Aromanttinen henkilö ei koe romanttisia tunteita ollenkaan.

Se oli huono esimerkki. Tarkoitti vaan, ettei kaikki naiset ole niin ns.turhanpäiväisyyksien perään. Vähempikin riittää.

Mutta olen ehkä väärässä siinä, että vähemmän romanttinen ja aromanttinen sopisi yhteen, vai mitä mieltä olet? Voisitko olla tuollaisen ei-romanttisen kanssa jos se on muuten huomaavainen, kohtelias, hymyilee yms. ja istuu kanssasi syömässä. Olisiko se ns. riittävän romanttista?

Ei voi kategorisesti sanoa suuntaan taikka toiseen. Olen huomannut, että käytäntö ratkaisee ihmissuhteissa ennemmin kuin idealistiset periaatteet. Miten käyttäydyt ja kuinka kohtelet toista merkitsee paljon enemmän kuin mitä mielessä pyörii.

Vierailija kirjoitti:

Eikös suurin osa suomalaisista ole jo muutenkin kykenemättömiä rakkauteen ja osoittamaan rakkautta. Tulee jo äidinmaidossa persuomalainen kylmyys ja kömpelyys

Mä pystyn kyllä rakastamaan ja näyttämään sen teoilla, mutta niitä sanoja en vaan pysty sanomaan. En ole koskaan sanonut niitä. En edes vanhemmilleni.

No en haluaisi! Olisi outoa, että se aromanttinen tyyppi myöskään haluaisi mihinkään parisuhteeseen, miksei ystävyys vaan riitä. Aromanttisen ei tarvitse tarkoittaa sosiaalisesti tyhmää, luulisi hänenkin ymmärtävän mikä tuska se on toiselle, jos kumppani ei kykene vastaamaan rakkaudentarpeeseen. Kaveri voisin olla, mutta miksi kiduttaisin itseäni yrittämällä mitään romanttista, mikä on tuomittu yksipuoleisuuteen jo alkumetreillä.