Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolison kyvyttömyys muutoksiin tuhoaa omankin elämän
20.07.2024 |
Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä viitisen vuotta. Suhde itsessään on ihan hyvä, mutta ongelmana on se että puolisollani on täydellinen muutoksen kammo ja hän ei uskalla tehdä mitään siitä johtuen. Tästä syystä olen esim menettänyt hyvän työpaikan, koska se olisi edellyttänyt muuttoa muualle ja puolisoni ei sitä halunnut. Lisäksi moni muukin asia on todella vaikeaa. Moni unelma alkaa valua käsistä pois, koska mitään ei voi tehdä koska toinen ahdistuu eikä kestä muutosta. Minä itse en jaksaisi kököttää samassa paikassa vuodesta toiseen, haluan muutosta ja jopa pientä riskiä, kuolen muuten pystyyn. Nämä vuodet on menneet näinkin, mutta nyt tuntuu että on pakko päästä toisaalle. Esim muutto ulkomaille olisi ihan mahdollinen töidenkin puolesta, kunnon elämänmuutos, mutta taas se osuu tuohon että toinen ei halua.
Eroko tässä on sitten ainoa vaihtoehto? En haluaisi sitäkään. Mutta en halua olla vuodesta toiseen samassa asunnossa, samalla paikkakunnalla, samassa työssä. On pakko päästä liikkeelle. Olen lapsesta lähtien tottunut nopeisiin liikkeisiin, vanhemmat muuttivat työn perässä usein ja sopeuduin nopeasti. Se jäi veriin. Puolisoni on taas asunut koko lapsuutensa samassa omakotitalossa, samat rutiinit on toistuneet koko ajan ja mikään ei ole muuttunut. Olemmeko sitten liian erilaisia ihmisinä? Hän ei halua tai kykene tulemaan yhtään vastaan, vaikka minä olen itse niin tehnyt.
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset miehet on pikkupoikana olleet hyvin varovaisia uusien ruokalajienkin suhteen. Ovat pysytelleet perunassa ja ruskeassa lihakastikkeessa, koska banaani ja kurkku pelotti heitä. Rohkea kokeilunhalu ja seikkailumieliala ei heitä kiinnostanut sunnuntaisin, vaan kirkkoon mentiin.
Toiset saattoivat herätä jo aikaisin ja karata metsiin tai uimarannalle, kun perhe vaelsi kirkkoon ilman heitä.
Mutta Matti on aina samalainen. Hän ei muutu tai kapinoi.
Hän on kuin talon peruspilari, ennalta-arvattava, tylppä, mitään sanomaton ja aina valmis palvelemaan muita. Itsestä viis ja mahdollisuuksista.
Haluisitko hyvä neiti asettua Matin vierelle peruspilariksi ja sammaloitua romanttisesti yhdessä maamme peruspilarina?
t. pile of
Kuulostaa ihan vankeudelta asettua sammaloitumaan peruspilariksi.
Ei kiitos.
Eikä kuulosta vankeudelta. Minusta kuulostaa ihanalta, turvalliselta ja äärettömän hauskalta.
Minulle ei sanottu noin. Minut heitettiin ilmoitusluontoisesti mitättömänä pois.
AP on hyvä ja miettii nyt vielä tarkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteeseen ei tarvita yhdessä asumista. Lähde toteuttamaan unelmiasi ja anna kumppaniksi elää omaa unelmaansa kotona. Aika näyttää, mihin suhteenne kehittyy, sitä ei tarvitse päättää heti. Ehkä kumppaniksi on tyytyväinen kun saa omaa aikaa ja itse olet tyytyväinen, kun saat kokea uusia asioita. Vietätte mukavaa aikaa yhdessä silloin, kun näette.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autistinen isäni on samanlainen, diagnoosi tuli vasta 60 vuotiaana. Samat ruoat piti olla aina yms. Kannattaa tutustua aiheeseen. Autismista ja autismin kirjosta yleensä väärä käsitys ihmisillä, sen takia ei osata tunnistaa.
Onko lievässä autismissa mitään mahdollisuuksia kehittymiseen vai onko se aina vaan sitä samaa loppuun saakka?
Ihan aiheen vierestä menee kyllä nyt, mutta kiinnostaa jos jollakin on kokemuksia aiheesta.
On mahdollisuuksia jos ihminen tajuaa millä tavalla tilansa rajoittaa käyttäytymistään ja elämää ja haluaa tehdä muutoksia (ei halua jäädä tilansa orjaksi). Mutta jos haluaa elää omalla tavallaan eikä muutosten tekeminen kiinnosta, sitten joutuu ehkä etsimään rinnalleen puolison, joka hyväksyy sen. Autismin kirjo ilmenee kaikilla vähän eri tavalla, joillakin rajoittaa elämää enemmän, joillakin vähemmän, jotkut yrittää kovasti elää ns. normaalisti mutta uupuvat siitä.
autimsmin kirjon rinnalla on myös useasti ahdistusta (esim. Ocd:stä johtuvaa), pelkoja yms, muttei aina.
Vierailija kirjoitti:
Eikä kuulosta vankeudelta. Minusta kuulostaa ihanalta, turvalliselta ja äärettömän hauskalta.
Minulle ei sanottu noin. Minut heitettiin ilmoitusluontoisesti mitättömänä pois.
AP on hyvä ja miettii nyt vielä tarkkaan.
Jumala rakensi ihmiset savesta ja suunnitteli meidät vapaiksi vaeltamaan ja laiduntamaan vuohien kanssa maailmaa. Ei paikallaan asumaan ja elämään kuin orjat.
Vapautta elää elämäänsä, elää elämäänsä hei elää elämäänsä vapausss jaaa sen kaipuuu, elää elämäänsä.
Ei työskentelemään samassa paikassa koko ikäänsä kuin orja ja asumaan paikallaan kuin puu.
Jumala suunnitteli ihmisen vapaaksi vaeltamaan maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autistinen isäni on samanlainen, diagnoosi tuli vasta 60 vuotiaana. Samat ruoat piti olla aina yms. Kannattaa tutustua aiheeseen. Autismista ja autismin kirjosta yleensä väärä käsitys ihmisillä, sen takia ei osata tunnistaa.
Onko lievässä autismissa mitään mahdollisuuksia kehittymiseen vai onko se aina vaan sitä samaa loppuun saakka?
Ihan aiheen vierestä menee kyllä nyt, mutta kiinnostaa jos jollakin on kokemuksia aiheesta.
On mahdollisuuksia jos ihminen tajuaa millä tavalla tilansa rajoittaa käyttäytymistään ja elämää ja haluaa tehdä muutoksia (ei halua jäädä tilansa orjaksi). Mutta jos haluaa elää omalla tavallaan eikä muutosten tekeminen kiinnosta, sitten joutuu ehkä etsimään rinnalleen puolison, joka hyväksyy sen. Autismin kirjo ilmenee kaikilla vähän eri tavalla, joillakin raj
Suomen korkeus on elämälle rajallista ja talvi tappaa useimmat eliöt hetkessä. Ihmiseltä tämä on vaatinut tiukkoja rutiineja ja rajattomat vapaat ihmiset eivät selviytyneet pohjolassa.
Piti sietää kylmyyttä ja paikallaan oloa tuvassa pitkä talvi. Piti systemaattisesti kerätä koko kesä ruokaa varastoon ja polttopuita talven varalle.
Sellainen vaatii jo tiettyä autismia että täällä pärjää ja säilyttää geeninsä tulevaisuuteen.
Olemme hyvin speciaalien autistejen jälkeläisiä koko kansakunta.
Vain voimakkaimmat selviytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolison on sopeuduttava tai sitten ero. Muuten katkeroidut menetettyjen mahdollisuuksien takia.
Itse olen osin muutosvastainen siksi, koska kaikki on hyvin itselläni. Vaki työ, kiva koti, lähipiiri ja lähimmät ystävät kaikki tunnin ajomatkan sisällä jne. Silloin tällöin teen isoja ratkaisuja elämässä, mutta tarvitsen paljon harkinta-aikaa. Puoliso taas tuollainen, joka ei pysy paikoillaan. Ero ei silti käynyt mielessäkään, vaan puoliso tekee omat ratkaisunsa esim töiden suhteen ja minä tulen perässä sitten, kun tulen, jos tulen. Tällä hetkellä puoliso tekee reissuhommia. Itse kotona pienten lapsien kanssa. Homma , eli parisuhde, toiminut jo parikymmentä vuotta todella hyvin ja harvoin mistään riitaa.
Etäsuhde alkuun ja siitä sitten katselee tuleeko siitä mitään. Jos veri kerran vetää noin menemään, niin mitäs jos jäät, ja sitten myöhemmin kumppani jättääkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etäsuhde sopisi teille erinomaisesti ja vuorovierailut. Eihän sitä tiedä vaikka tämä jämähtänyt puolisko vaikka tykästyisi asuinpaikkaasi!
Vierailija kirjoitti:
Etäsuhde sopisi teille erinomaisesti ja vuorovierailut. Eihän sitä tiedä vaikka tämä jämähtänyt puolisko vaikka tykästyisi asuinpaikkaasi!
Joo, ekologista ja taloudellista on lennellä toiseen maahan kerran kuussa. Ja tietysti tämä jämähtäynyt vain joutuu lentelemään. Ei koskaan toisin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäsuhde sopisi teille erinomaisesti ja vuorovierailut. Eihän sitä tiedä vaikka tämä jämähtänyt puolisko vaikka tykästyisi asuinpaikkaasi!
Joo, ekologista ja taloudellista on lennellä toiseen maahan kerran kuussa. Ja tietysti tämä jämähtäynyt vain joutuu lentelemään. Ei koskaan toisin päin.
Miksi pitäisi kerran kuussa?
En ymmärrä miksi täällä haukutaan niin kovasti ihmisiä, jotka haluavat asua kotiseudullaan. Mitä pahaa siinä on? Ei se arki ole yhtään hienompaa ja fiinimpää jossain ulkomailla. Yleensä paljon vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäsuhde sopisi teille erinomaisesti ja vuorovierailut. Eihän sitä tiedä vaikka tämä jämähtänyt puolisko vaikka tykästyisi asuinpaikkaasi!
Joo, ekologista ja taloudellista on lennellä toiseen maahan kerran kuussa. Ja tietysti tämä jämähtäynyt vain joutuu lentelemään. Ei koskaan toisin päin.
Miksi pitäisi kerran kuussa?
En usko, että monikaan suhde pysyy koossa, jos tavataan kerran vuodessa. Läheisyyden kaipuu iskee ihmiseen jossain vaiheessa.
Ketjun perusteella ihminen on näköjään autisti, jos hän ei halua muuttaa ulkomaille 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se ero tuossa kannattaa. Jos toisen unelma on asua koko elämänsä äidin helmoissa kivenheiton päässä lapsuuden kodista ja sinulla on toisenlaiset unelmat, ei niiden yhteensovittamisesta tule yhtään mitään.
Kotkat liitää, kanat kaakattaa.
Te vain haluatte eri asioita. Kumpikaan ei ole oikeassa eikä kumpikaan ole väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Te vain haluatte eri asioita. Kumpikaan ei ole oikeassa eikä kumpikaan ole väärässä.
Se kotona nyhjäävä ukko on väärässä.
Matalan testosteronitason merkki on mm. madaltunut riskinottokyky. Olisko miehen aika mittauttaa arvot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se sun puolison työpaikkakin vaikuttaa, ettette muuta sun työn perässä. Eikä siellä ulkomailla ole mitään mahtavaa ja upeaa. Suomessa paljon parempi olla ja elää.
Sun tekstin perusteella olet melkoisen itserakas henkilö, joka yrittää saada muutosta asioihin, kun itse haluat. Et siksi, että te molemmat haluatte.
Mutta voihan se toinenkin osapuoli kokeilla sitä muuttoa? Takaisin pääsee aina. Ei voi olla niin että toisen pelon vuoksi myös toisen on jämähdettävä paikalleen. Sitä paitsi usein muutoksen pelko on irrationaalista. Kun muuttaa niin tajuaa ettei tämä niin pelottavaa ollutkaan ja maailma avautuu ihan eri tavalla. Tiedän monia jotka on pelkojensa vuoksi jäänyt kotipaikkakunnalleen ja masentuneet siellä. Eivät vaan uskaltaneet muuttaa sieltä pois.
Miksi pitäisi muuttaa kotipaikkakunnaltaan? Itse katson haikeana niitä, jotka ovat uskaltaneet jäädä sinne: tutut piirit, ympäristö, paljon sosiaalista pääomaa ja siten rikasta ja rakasta elämää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se ero tuossa kannattaa. Jos toisen unelma on asua koko elämänsä äidin helmoissa kivenheiton päässä lapsuuden kodista ja sinulla on toisenlaiset unelmat, ei niiden yhteensovittamisesta tule yhtään mitään.
Kotkat liitää, kanat kaakattaa.
Kotkat kiitää, kanat kotkottaa.
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut samassa tilanteessa. Vuosia tukahduin päälle päin hyvässä suhteessa täysin muutoskyvyttömän ihmisen kanssa. Erosin, ja elämä alkoi. Paras päätös ikinä.