Missä asioissa et suostu tekemään parisuhteessa kompromisseja?
Joku psykologi sanoi äskettäin haastattelussa, että meidän ajassamme korostetaan liikaa omia rajoja ja tarpeita ja liian vähän kompromissien tekoa ja vastaan tulemista. Voi olla näin tai sitten ei, mutta varmaan jokaisella on jotain mieltymyksiä tai toiveita, joista ei vain kannata joustaa, koska lopputuloksen tietää ennalta epätyydyttäväksi?
Väkivaltaa ja pettämistä ja muuta itsestäänselvää ei tarvitse mainita.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitsemani parisuhtemalli on sellainen, että kompromissien tekeminen ei ole niin tärkeää. En asu kenenkään kanssa yhdessä, ei ole yhteistä taloutta, kumpikin on vapaa tulemaan ja menemään ja yhdessä tehdään niitä asioita, joista molemmat tykkäävät. Sellainen ydinperheeseen johtava pariutumismalli on niin ikävä juuri siksi, että läheisyys pakottaa joustamiseen.
Eli et suostu tekemään sellaista kompromissia, että asuisittekin yhdessä?
En suostu. Miksi haluaisin ehdoin tahdoin huonontaa parisuhteeni laatua?
Haluttomuus, tupakointi, väkivalta, juopottelu. suhtautuminen lapsiin.
Puolisolla nyt päällä toista vuotta haluttomuusputki. Ellei selviä pian, niin lähden.
Vierailija kirjoitti:
Haluttomuus, tupakointi, väkivalta, juopottelu. suhtautuminen lapsiin.
Puolisolla nyt päällä toista vuotta haluttomuusputki. Ellei selviä pian, niin lähden.
Varmaan tiedät itsekin, että halut tuskin tuosta enää heräävät. Kannattaa asettaa itselleen selkeä takaraja, koska muuten viisi vuotta vierähtää silmänräpäyksessä.
Olen kokeillut suhdetta ilman DD/lg-elementtiä, ja se ei vain tunnu yhtä palkitsevalta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tiettyjä seksuaalisia mieltymyksiä, joiden toteuttamisesta en suostu luopumaan. Toisen ei ole tietenkään pakko niihin osallistua, mutta sitten toteutan niitä jokun toisen kanssa.
Sama.
Ainut vaan että tässä asiassa monelle miehelle nämä on olleet aivan ok siihen saakka kun näitä mieltymyksiä olen alkanut toteuttaa. Sitten ei pysty, ei ole mun juttu, ihan aidosti ihmetelty eikö HÄNEN muna yksinään riitä ja miksi ei riitä, onko nyt joku vika kun kaipaan just sitä minkä olen jo hyvissä ajoin tehnyt selväksi. Pahimmillaan sitten minua miellyttääkseen on sitten näihin juttuihin suostuttu. Ja kyseessä nyt ei ole mitkään ääripään jutut eikä laittomuudet.
Ne omat rajat tuntuu olevan monelle täysin hepreaa ja siksikin ei kuulosta yhtään hyvälle että jonkun psykologin mielestä tulisi tehdä vielä lisää kompromisseja.
Huonoja taloustaitoja, matalaa koulutustasoa, ilkeitä/pettäviä ystäviä, sulkeutuneisuutta tai sitä ettei liiku tai harrasta mitään.
Pettäminen, väkivalta (myös henkinen), päihteet ja rakkaudettomuus.
Vierailija kirjoitti:
En pystyisi seurustelemaan muslimin kanssa. Liian erilaiset arvot. En halua miestä kulttuurista, joka pitää naisia alempiarvoisina kuin koiria. Sen suhteen en tee kompromissia.
Samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tiettyjä seksuaalisia mieltymyksiä, joiden toteuttamisesta en suostu luopumaan. Toisen ei ole tietenkään pakko niihin osallistua, mutta sitten toteutan niitä jokun toisen kanssa.
Sama.
Ainut vaan että tässä asiassa monelle miehelle nämä on olleet aivan ok siihen saakka kun näitä mieltymyksiä olen alkanut toteuttaa. Sitten ei pysty, ei ole mun juttu, ihan aidosti ihmetelty eikö HÄNEN muna yksinään riitä ja miksi ei riitä, onko nyt joku vika kun kaipaan just sitä minkä olen jo hyvissä ajoin tehnyt selväksi. Pahimmillaan sitten minua miellyttääkseen on sitten näihin juttuihin suostuttu. Ja kyseessä nyt ei ole mitkään ääripään jutut eikä laittomuudet.
Ne omat rajat tuntuu olevan monelle täysin hepreaa ja siksikin ei kuulosta yhtään hyvälle että jonkun psykologin mielestä tulisi tehdä vielä lisää kompromisseja.
Tämä on kyllä hyvin turhauttavaa. Ihmisten soisi pysähtyvän miettimään, mitä oikeastaan haluavat, ja mitkä jutut ovat ok ja ei ok, ennen kuin refleksiivisesti lähtee mukaan kaikkeen.
Toisaalta parisuhteet ovat yhtä oppimiskokemusta, ja tunteita on ihmisen todella vaikea ennakoida, etenkin täysin uudessa tilanteessa.
Sellaista se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostu tekemään asioita velvollisuudentunnosta, tavan vuoksi tai mukautuakseni sosiaalisiin odotuksiin.
Joillekuille tämä tuntuu olevan ylitsepääsemätön paikka.
Tämä muuten myös! (Tuo kolmekymppinen aiempi kommentoija)
Hah. Koko langassa ainut itsensä "kolmekymppinen" ilmiantanut olen minä, ja tuo ei ole minun kommentti. Huono provo. Olen hyvin velvollisuudentuntoinen mies. En kyllä ihan tavoita mitä tuossa meinataan "sosiaalisilla odotuksilla", tai "tavan vuoksi" . Kuulostaa oudolta ja ympäripyöreältä.
M30
Se tarkoittaa sitä, että teen asioita vain, jos aidosti haluan ja pidän parhaana tehdä niin. En tee asioita esimerkiksi siksi, että anoppi sitä kovasti toivoisi, mei
Aika tyhmää.
Lasten hoitovastuu jaetan tasan. Minä olin kotona ekat 9 kk, tämän jälkeen mies oli 9 kk.
En karsi omista ystävistäni tai harrastuksista. Jos miehestä on epämukavaa, että käyn harrastamassa miespuolisen ystävän kanssa jotain, mistä hän ei muutenkaan ole kiinnostunut, hän saa työstää mustasukkaisuuttaan ihan itsekseen. Enkä halua, että mieheni roikkuu kaikessa tekemisessäni mukana. Miehellä on oltava oma elämä, omia ystäviä ja omia harrastuksia. Oma aika ja harrasteaika myös tasan reilulla pelillä, jos asiasta mitään kinaa tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tiettyjä seksuaalisia mieltymyksiä, joiden toteuttamisesta en suostu luopumaan. Toisen ei ole tietenkään pakko niihin osallistua, mutta sitten toteutan niitä jokun toisen kanssa.
Itse en edes harkitsisi parisuhdetta sellaisen ihmisen kanssa, joka tykkää ihan erilaisesta seksistä kuin minä. En oikein näkisi mitään syytä sellaiselle. Minulle seksi on tärkein syy sille, että tavallisen ystävyyssuhteen sijasta muodostetaan parisuhde.
Huono syy parisuhteelle. Seksi loppuu aikanaan, mutta parisuhde jää (siis jos on loppuelämän suhde). Parisuhde ei ole ystävyyssuhde lisättynä seksillä.
Miksi on tyhmää jättää tekemättä sosiaalisen painostuksen alaisena sellaisia asioita, joita ei itse halua tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tiettyjä seksuaalisia mieltymyksiä, joiden toteuttamisesta en suostu luopumaan. Toisen ei ole tietenkään pakko niihin osallistua, mutta sitten toteutan niitä jokun toisen kanssa.
Itse en edes harkitsisi parisuhdetta sellaisen ihmisen kanssa, joka tykkää ihan erilaisesta seksistä kuin minä. En oikein näkisi mitään syytä sellaiselle. Minulle seksi on tärkein syy sille, että tavallisen ystävyyssuhteen sijasta muodostetaan parisuhde.
Huono syy parisuhteelle. Seksi loppuu aikanaan, mutta parisuhde jää (siis jos on loppuelämän suhde). Parisuhde ei ole ystävyyssuhde lisättynä seksillä.
Minulle suhde lakkaa olemasta parisuhde, jos siitä jää seksi pois. Korkeintaan kyse on jonkinlaisesta elämänkumppanuudesta, mutta sellaisesta en ole kiinnostunut. Kukin tietysti tavallaan ja omien arvojensa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi on tyhmää jättää tekemättä sosiaalisen painostuksen alaisena sellaisia asioita, joita ei itse halua tehdä?
Olettaisin että siksi että silloin voi jäädä kivojakin asioita kokematta. Ja koska usein rajat eivät johdu mistään muusta kuin ennakkoluuloista.
Tupakointi. Ehdoton nounou edes satunnaisesti.
En seurustele muiden kuin suomalaisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on tyhmää jättää tekemättä sosiaalisen painostuksen alaisena sellaisia asioita, joita ei itse halua tehdä?
Olettaisin että siksi että silloin voi jäädä kivojakin asioita kokematta. Ja koska usein rajat eivät johdu mistään muusta kuin ennakkoluuloista.
Ihmiset, jotka eivät ollenkaan tiedä, mistä pitävät tai missä heidän rajojensa pitäisi kulkea, voivat olla erittäin hyödyllisiä, mutta en itse haluisi missään tapauksessa olla samanlainen.
Aamuisin minun annetaan olla ihan rauhassa kahvikupposen kassa. Ei tulla kyselemään tai puhumaan mitään turhaa korkeintaan saa toivottaa hyvää huomenta ei muuta.
Eli et suostu tekemään sellaista kompromissia, että asuisittekin yhdessä?