Sisareni ei ole kykeneväinen elämään itsenäisesti ja tarvitsee paljon ohjausta arjessa. Miten paljon minun tulisi auttaa? Hankala tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Ilman muuta laitos on oikea paikka. On myös itsenäisen asumisen yksiköitä, joissa saa tukea. Nuori pääsee itsenäistymään ja oppii omatoimisemmaksi. Vanhempasi tekevät karhunpalveluksen siskollesi pitämällä hänet kotona. Sinun ei tietenkään tarvitse olla tukena millään tavalla, tuo on vanhempiesi ongelma jonka ovat itse luoneet.

 

Sisar on ollut laitoksissa ja tuetussa asumisessa. Ongelmia on ilmennyt. Lopettaa tyystin puhumasta ja syömästä. Se on liikaa hänelle. Hän ei ole sosiaalinen lainkaan ja kaikenlaista ongelmaa on toiminnanohjauksessa. Hän vaatii aikansa ja kärsivällisyyttä, jotta tottuu muutoksiin. Paras paikka on ollut asia vanhemman luona. Sisar on minua vanhempi siis ja aikuinen ihminen. Ap 

Eli olette opettaneet, jos et viihdy pääset takaisin kotiin passattavaksi. Se nyt vaan on niin että tuettuun asumiseen eikä anneta periksi, jos ei puhu on puhumatta. Onhan se hirveää ettei näissä paikoissa palvella vaan pitääkin itse tehdä. Minulla asuu poika tuettuna ja tykkää, on oma asunto mutta ohjaajat lähellä, opetellut tekemään ruokaa, pääsee kauppaan itse jne. Elää niin sanotusti itsenäisesti, mutta apu on lähellä. En itse alkaisi aikuista kotona paapomaan.

Vanhempasi laittavat sinut sisaresi hoitajaksi. Uskomatonta. Lopeta tuo kilttinä olo!

Vierailija kirjoitti:

Voisitko olla edunvalvoja jo nyt? Näin saisit aikaa järjestää asiat _siskosi_ edun mukaisesti.

Tämä. Kuulostaa että nyt asiat järjestellään äidin toiveiden mukaan, ei sen mukaan mikä siskolle olisi paras. Siskon paras ei ole se että asuu äidin kanssa napanuorassa ja äidin kuollessa joutuu heitteille täysin tuntemattomaan paikkaan - kaksi shokkia kerralla. Siskon paras olisi se, että sisko siirtyy jo ennen äidin kuolemaa paikkaan missä opettelee elämään muidenkin ihmisten kanssa. Äidin kuollessa uutinen viedään siskolle ja hän voi prosessoida sitä tutussa paikassa hoitajien kanssa.

Aloittajalle suosittelen keskustelua ammattilaisen kanssa ihan omaan elämäntilanteeseen ja myös äitiin ja siskoon liittyen. Terveyskeskuksen kautta. 

Ap, äitisi ikääntyy ja sinäkin voit myöhemmin sairastua ja kuolla. Siskollesi olisi parempi totutella intervallihoidossa hoitopaikkaan, jotta hänelle ei tule liian isoja muutoksia myöhemmin elämässä. Käykö hän nyt edes päivätoimimnassa?

Syyllistäminen on manipuloimista.

Nyt ei kannata omaa elämäänsä heittää siksi hukkaan, että huolehtii toisesta vaikka rakastaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei kannata omaa elämäänsä heittää siksi hukkaan, että huolehtii toisesta vaikka rakastaakin. 

Näinhän se on.

Olen yhtä omaishoitokuviota seurannut läheltä ja niin ikävältä kuin se tuntuukin sanoa, niin hoidettava itse ei tee tilannetta yhtään helpommaksi. Kiitollisuutta ja mukavaa yhdessäoloa ei juuri tipu. Valitusta, heittäytymistä avuttomammaksi kuin mitä on, uhriutumista ja jankkaamista senkin edestä. Sosiaaliset taidot ovat ennen omaishoitojärjestelyäkin olleet hänellä mitä sattuu ja nyt ovat huonontuneet entisestään. Saa välillä hetken mielijohteesta jonkin idean, että olisi kiva saada tavara X ja kun tavara X hänelle sitten hankitaan, reaktio on tiuskaisu malliin "no ei tuota nyt ois tarvinnut!".

Eli ei todellakaan kannata silkkaa kiltteyttään ryhtyä näin vaativaan järjestelyyn. Kiitosta et välttämättä tule saamaan vaan päädyt toisen henkiseksi jäteämpäriksi. Olen tämän mainitun omaishoitokuvion hoitajaosapuolen kanssa keskustellut joitakin kertoja siitä, jaksaako hän tätä oikeasti enää kauaa. Valitettavasti en voi tehdä hänen puolestaan päätöksiä. Voin olla korkeintaan tukena ja peilinä hänelle.

Kuulostaa Ap:n kannalta huonolta perhedynamiikalta, että toinen sisar on vanhemman silmissä noin paljon arvokkaampi. oma elämä pitäisi omistaa siskon hoitamiselle. Sen päätöksen on tehnyt vanhempasi, sinä teet omasta puolestasi sellaisen päätöksen kuin haluat. Keskustelusta huomaatkin, että yhteiskunnalla on palveluita ja juuri kukaan ei kannata sitä, että sinut saadaan syyllistettyä omaishoitajaksi. 

 

Kerroit olevasi väsynyt vierailujen jälkeen, koska joudut kuuntelemaan vanhempaasi. Oletko ajautunut terapeutin roolin omalle vanhemmallesi? Onko tämä sellainen asia, josta voisit aloittaa omien rajojen asettamisen? Se voisi olla riittävän konkreettinen ja sinun hyvinvointiisi vaikuttava asia. Jospa hakisit tähän asiaan ensimmäiseksi muutosta, ja anna muutoin asioiden olla entisellään. Jos velkojen lyhentämisen lumipallometodi on tuttu, niin samalla logiikalla vaikka kyse ei olekaan rahasta, vaan sinun voimavaroistasi. 

Vierailija kirjoitti:

Et ala. Laita laitokseen ja koita pitää huoli että sisko pääsee tutustumaan sinne ja ihmisiin jo nyt tai mahdollisimman hyvissä ajoin ennakkoon. Paikalliseen toimintaan pääsee mukaan muutkin kuin asukkaat. Jos olette jo olleet ja kokemukset on huonot, mieti, voisitteko muuttaa?

Tutustu paikkoihin ja ihmisiin hyvissä ajoin, niin asiat kyllä selviää. 

 

Nykyään ei laitoksia enää juurikaan ole, vaan pienempiä kodinomaisempia yksikköjä. Puolison veli on viihtynyt hyvin.

Onneksi vanhemmat suostuivat aikuisen lapsensa muuttoon, etukäteen näytti siltä, että eivät suostu ja tulee joku äkkinäinen vanhempien kunnon huononeminen, jossa sisarus joudutaan kiireellä sijoittamaan jonnekin. 

Vanhemmat kävivät valitsemassa huonekalut ja veli kyläili viikonloppulomina kotona tai vanhemmat kävivät kylässä hoitokodissa. Oli sellaista rauhassa sopeutumista. 

Tämä ketju ansaitsisi kruunun. Tärkeää ja asiallista keskustelua aiheesta, josta ei ole helppoa puhua.

Kuulostaa siltä, että tuettu asuminen olisi jo nyt sisarellesi parempi vaihtoehto asumiseen. Siellä opastetaan uusia taitoja ja hän tutustuu uusiin ihmisiin. Jopa poikaystävän voi löytää. 

Siitä ei tule mitään että alat omaishoitajaksi, se ei ole kenenkään etu.

Kiitän kovasti teidän kommenteista. 

Täytyy lukea vielä paremmin paremmalla ajalla. Ainakin se, että tuntisin syyllisyyttä päätöksestäni olla ryhtymättä omaishoitajaksi niin on hieman lieventynyt. Yritän katsoa asiaa omasta näkökulmastani enkä äitini. Ap

Kehitysvammaisille on esim. ryhmäasumista. Esim. 4 huoneen+ keittiön asunnossa asuu 4 kehitysvammaista. Jokaisella oma huone, yhteinen keittiö ja pesutilat. Hoitaja on läsnä muuten paitsi öisin.

käyvät esim. suojatyökeskuksessa töissä, tekevät yhdessä kotitöitä kykyjensä mukaan (hoitaja valvoo ja ohjaa tarvittaessa). Saavat toisistaan myös vertaisseuraa. Tuttava on tuollaisessa ja viihtynyt hyvin.

Ap, sitten kun aika on, ota yhteys kaupungin vammaispalveluihin ja miettikää siskon tilannetta. Mikä olisi hänelle hyvä ratkaisu. Älä syyllistä itseäsi äläkä polta loppuun. Näissä on ihan hyviä vaihtoehtoja olemassa.

Jos saat hankittua hänelle tuetun asumisen tai vastaavan, on siitä suuri apu.

Vierailija kirjoitti:

Kiitän kovasti teidän kommenteista. 

Täytyy lukea vielä paremmin paremmalla ajalla. Ainakin se, että tuntisin syyllisyyttä päätöksestäni olla ryhtymättä omaishoitajaksi niin on hieman lieventynyt. Yritän katsoa asiaa omasta näkökulmastani enkä äitini. Ap

Hyvä juttu! Omasta näkökulmastasi sinun kuuluukin pohtia tätä asiaa. Etenkin, jos itselläsi on ollut jaksamisen kanssa muutenkin haasteita on todella tärkeää, että olet täysin rehellinen itsellesi. Et ole paha ihminen, jos/kun et sisaresi omaishoitajaksi halua ryhtyä. Hampaat irvessä uhrautuminen synnyttää vain kärsimystä ja katkeruutta. En hetkeäkään usko, ettetkö välittäisi siskostasi tai haluaisi olla osa hänen elämäänsä. On vain teidän molempien kannalta parasta, että sinun roolisi hänen elämässään on jokin muu kuin hoivaaja ja hoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Ilman muuta laitos on oikea paikka. On myös itsenäisen asumisen yksiköitä, joissa saa tukea. Nuori pääsee itsenäistymään ja oppii omatoimisemmaksi. Vanhempasi tekevät karhunpalveluksen siskollesi pitämällä hänet kotona. Sinun ei tietenkään tarvitse olla tukena millään tavalla, tuo on vanhempiesi ongelma jonka ovat itse luoneet.

 

Sisar on ollut laitoksissa ja tuetussa asumisessa. Ongelmia on ilmennyt. Lopettaa tyystin puhumasta ja syömästä. Se on liikaa hänelle. Hän ei ole sosiaalinen lainkaan ja kaikenlaista ongelmaa on toiminnanohjauksessa. Hän vaatii aikansa ja kärsivällisyyttä, jotta tottuu muutoksiin. Paras paikka on ollut asia vanhemman luona. Sisar on minua vanhempi siis ja aikuinen ihminen. Ap 

Eli olette opettaneet, jos et viihdy pääset takaisin kotiin passattavaksi. Se nyt

Ei nyt aivan näinkään. 

Sisareni on ollut kyllä yhteensä vuosia muualla. Häntä on pompoteltu mielisairaalasta erilaisiin muihin asumisvaihtoehtoihin. Välillä kysymättä omaisiltakaan laitettu siirto toiseen palveluasumisen yksikköön. Myös itsekseen asumista on opetellut mutta se jälki oli hyvin huolestuttavaa, ehkä nyt tilanne voisi olla eri kun lääkitykset yms ovat erit. 

Mutta esim vuosi sitten vielä asui miltein kaksi vuotta eräässä paikassa eikä sen aikana tutustunut läheisesti kehenkään ja masentui pahasti. Häntä myös ilmeisesti kiusattiin muiden asukkaiden osalta.

Kaikenlaista on ollut ja sekä äiti, että moniammatillinen hoitotaho osallistunut vuosien aikana näihin tilanteisiin tietenkin. Tilanne parani kun sisar muutti vanhemman luokse. Nyt on paljon pirteämpi, puhuu enemmän, touhuaa, syö jne. Arki on alkanut sujumaan. 

Ei ole tilanne aivan suoraviivainen. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Kehitysvammaisille on esim. ryhmäasumista. Esim. 4 huoneen+ keittiön asunnossa asuu 4 kehitysvammaista. Jokaisella oma huone, yhteinen keittiö ja pesutilat. Hoitaja on läsnä muuten paitsi öisin.

käyvät esim. suojatyökeskuksessa töissä, tekevät yhdessä kotitöitä kykyjensä mukaan (hoitaja valvoo ja ohjaa tarvittaessa). Saavat toisistaan myös vertaisseuraa. Tuttava on tuollaisessa ja viihtynyt hyvin.

Ap, sitten kun aika on, ota yhteys kaupungin vammaispalveluihin ja miettikää siskon tilannetta. Mikä olisi hänelle hyvä ratkaisu. Älä syyllistä itseäsi äläkä polta loppuun. Näissä on ihan hyviä vaihtoehtoja olemassa.

Ja näitä paikkoja on ihan joka tarpeeseen, myös sellaisia, joissa on joku öisin. Jos siis on sellaisia asukkaita, että se on tarpeen.

Missä sisaresi toinen vanhempi on? Eikö voi ottaa vastuuta puoliksi? 

Voisin antaa paremmin vinkkejä, jos tietäisin mikä diagnoosi sisarellasi on. On olemassa monenlaisia tukitoimenpiteitä, joita voisi hakea, vaikka saa omaishoidontukea. Ilman tarkempaa tietoa on vaikeaa neuvoa.