Mitä leipää sinun lapsuudessasi syötiin tavallisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina vanhaa (?) ruisreikäleipää, jota ei saanut lapsena kunnolla leikattua halki. Yksi iso arpikin vasemmassa peukalossa muistona. Päälle kivikovaa voita ja vanhaa kuivunutta edamia siivu. Kesällä joskus tomaattia ja/tai kurkunsiivuja suolalla maustettuna. Ankea lapsuus. Teehen sai sokeria muttei hunajaa.

Ihme valitusta, jos teillä oli ihan voitakin.

Ennen oli voita, köyhilläkin. Meilläkin vielä 80-luvulla ihan tavallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina vanhaa (?) ruisreikäleipää, jota ei saanut lapsena kunnolla leikattua halki. Yksi iso arpikin vasemmassa peukalossa muistona. Päälle kivikovaa voita ja vanhaa kuivunutta edamia siivu. Kesällä joskus tomaattia ja/tai kurkunsiivuja suolalla maustettuna. Ankea lapsuus. Teehen sai sokeria muttei hunajaa.

Ihme valitusta, jos teillä oli ihan voitakin.

Ennen oli voita, köyhilläkin. Meilläkin vielä 80-luvulla ihan tavallista.

 

Margariini meni voin ohitse vasta 80-luvun lopulla, käyttö lisääntyi leivinnassa. Margariinia ei kovin arvostettu ja 60-luvulla paljastui, että eläinjätteitä oli käytetty margariinin valmistuksessa. Puhuttiin kissanraatomargariinista. 70-luvulla käytiin keskusteluja kumpi tuotteista on terveellisempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tienattua. Ei ollut demarileipää mussutettavana pullasorsilla ja muilla kelaeläteillä. Jos et töitä tehnyt, et syönytkään. Eikä ollut ryhävalaita muistuttavia naisia silloin joka paikka täysi.

Miksi et aivan tavalliseen kysymykseenkän osaa vastata. 

 

Se on oikeistotrolli. Niillä ei ole aivoja.

Reikäleipää (eli ruisleipä) oli aina. Mutta sit myös hiivaleipää ja ranskanleipää. Leivät leikattiin itse omakätisesti veitsellä siivuiksi.

Paitsi mummolassa oli usein niitä Oululaisen valmiiksi siivutettuja kapeita ruisleipiä, niitä saanee kaupasta edelleen. Mummon luo menin aina koulusta, ja jos mummo oli omilla menoillaan niin oli tehnyt mulle jääkaappiin leivät valmiiksi.

N52

Leipää. Samaa silloin kuin nytkin. Leipää. Ruisleipää, paahtoleipää, näkkileipää. sämpylöitä, patonkia, kauraleipää, ohrarieskaa, piirakoita, ....... siis leipäääääääää....

Leipää hyvän leivän päälle leivän päälle leipää!!!

Yllättävää kyllä, erilaista leipää on ollut tarjolla aika pitkään. 

Äidin itse juureen leipomaa ruisleipää eniten. Hiivaleipääkin leipoi, mutten itse siitä niin pitänyt, oli veteen leivottua ja aika mautonta. Joskus tehtiin rieskoja ja jouluna oli aina limppua. Ruisnäkkileipää ostettiin kaupasta ja joskus harvoin ranskanleipää. Se oli herkkua, kun sitä harvoin sai (kerran kaksi vuodessa). Muuta leipää ei ikinä ostettu. 

Se ruisleipä oli ihanaa, suoraan leivinuunista ja voita päälle. Äiti yritti, että odotettaisiin, että jäähtyy ennen kuin leikataan, muttei sitä ikinä malttanut. Sitä on ikävä nyt, kun en voi enää syödä viljaa. 

Ruisleipää ja  näkkäriä. Joskus ranskanpullaa.

Silloin oli kauppaketju nimeltään ostis ja niillä oli oma leipomo, jonka ruisleipää sai ostaa ostiksen leipätiskiltä. Se oli ihan eri makuista kuin muoveihin käärityt leivät. 

Harmi, ettei koko ketjua ole enää olemassakaan

Helsingin meijerin ihanaa hiivaleipää.

Oululaisen kovaa jälkiuunileipää, grahampaahtoleiåää ja parasta kaikista, itsetehtyä ohutta ja pehmeää perunarieskaa.