Lue keskustelun säännöt.
Mitä leipää sinun lapsuudessasi syötiin tavallisesti?
Kommentit (110)
Keliakikkona söin lähinnä riisikakkuja ja semmosta erittäin kuivaa pakastekänttyä, merkkiä en muista. ja gluteenitonta näkkäriä. Enpä pahemmin leivästä tykännyt, söin aika vähän. 90-luvulla oli heikko valikoima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummon leipomaa ruisleipää ja vaaleana leipänä kaupasta haettua ranskanleipää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkodissani äiti leipoi ruisleivän juureen. Juuri oli isossa puisessa leipätiinussa. Sitä syötiin eniten, mutta äitini leipoi myös paksua rieskaa, se oli varmaan tehty ohrajauhoihin. Sekä joskus sellaista ihan littoista rieskaa tai mitä lie olikaan, mutta sitä oli harvemmin. Se paksu rieska ja ruisleipä oli kyllä ihan parasta varsinkin kuumana juuri uunista tulleena ja voita paljon päälle :D
Toi paksu rieska on vissiin joku entisajan juttu. Se on superpaljon parempaa kuin kaupan ohuet rieskat.
Se on itä-suomen juttu. Olen samaa mieltä, että paljon parempaa on. Pitäisikin tehdä pitkästä aikaa. Riisistäkin tulee hyvä, vaikka ohraa yleensä käytänkin. Ohuesta rieskasta en pidä ollenkaan.
No mun äiti oli itä-suomesta kotoisin. En kyllä ole sellaista rieskaa saanut ikinä missään muualla kuin lapsena kotona.
Ihan kaikkea mahdollista; ruispalaa, rieskaa, ruislimppua, paikallisen leipomon vuokaleipää, erilaisia sämpylöitä, lepuskoja, näkkäriä jne.
Mitä sattui joskus saamaan.
Useimmiten jääkaappimme oli tyhjä. Ruokaa ei aina laitettu. Vanhempia ei näkynyt. Isä tuli kotiin, kun tuli. Äiti tuli kotiin ompelimosta klo 22-22.30, jos isä oli ajokunnossa.
Jotain kuivaa leipää siis söin, mitä piti säästellen ottaa palanen.
Tein läksyjä.
Onneksi kansakoulussa oli päivittäin ruoka. Tuotiin muoviämpäreissä luokkahuoneeseen.
Perunaa ja kastiketta enimmäkseen.
Nam.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina vanhaa (?) ruisreikäleipää, jota ei saanut lapsena kunnolla leikattua halki. Yksi iso arpikin vasemmassa peukalossa muistona. Päälle kivikovaa voita ja vanhaa kuivunutta edamia siivu. Kesällä joskus tomaattia ja/tai kurkunsiivuja suolalla maustettuna. Ankea lapsuus. Teehen sai sokeria muttei hunajaa.
Meillä oli siihen aikaan trendikäs leipäkone, joka tosin saatiin köyhään talouteemme käytettynä. Tykkäsin leipoa sillä. Vanhemmat olivat aina töissä ja olin paljon yksin, joten se oli kivaa puuhaa, joka vei ajatukset pois yksinäisyydestä ja koulukiusaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elannon polakkaa ja Oululaisen ruislimppua tai häälimppua, joka oli kyllä taivaallisen hyvää. Ei saa enää niin hyvää leipää nykyään mistään.
Itse tienattua. Ei ollut demarileipää mussutettavana pullasorsilla ja muilla kelaeläteillä. Jos et töitä tehnyt, et syönytkään. Eikä ollut ryhävalaita muistuttavia naisia silloin joka paikka täysi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin leipomaa ruisleipää. Aina hyvää, mutta uunituoreena maailman parasta. Heti kun oli jäähtynyt sen verran että kesti leikata, sitä piti ahmia. Rapea kuori ja pehmeä suussasulava sisus, päälle paljon oikeaa voita joka suli ja kostutti leivän entisestään. Ei mikään maailmassa ole ollut sen veroista koskaan. Äiti teki myös itäsuomalaista rieskaa jota jossain muualla hiivaleiväksi kutsutaan. Sekin oli tosi hyvää. Kaupasta ei sen veroista saanut. Kaupasta ostettiin melkein aina ranskanleipää. Näkkileipää myös.
Hiivaleipää, ranskanleipää maitoon leivottuna, ruisleipää. Noita siis samana päivänä tehtynä. Muovipussileipää ei 60 luvulla ollut. Tietenkin myös näkkileipää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotitekoista hiivaleipää, kyllä oli hyvää, jossain vaiheessa ranskanleipää lauantaimakkaralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälkiuunileipää, Tampereen riävää, ranskanleipää ja tavallista kaupan ruisleipää
Ruislimppua ja eloleipää sekä ranskanleipää. Kaupasta ostettua.
Fazerin paahtoleipää, muistan kuinka inhosin sitä graham-paahtoa, sekä Oululaisen hapankorppuja. Näitä meillä oli aina ja lisäksi satunnaisia sämpyläitä ja ruisleipää. Äitini oli uranainen, eikä leiponut kuin satunnaisen mustikkapiirakan joskus.
Vierailija kirjoitti:
Itse tienattua. Ei ollut demarileipää mussutettavana pullasorsilla ja muilla kelaeläteillä. Jos et töitä tehnyt, et syönytkään. Eikä ollut ryhävalaita muistuttavia naisia silloin joka paikka täysi.
Miksi et aivan tavalliseen kysymykseenkän osaa vastata.
Revittyä (oli muistaakseni sen niminen ruisleipä, Revitty). Vähän myöhemmin Realia. Piimälimppua, isoja hiivaleipiä, jälkiuunileipää. Lisäksi isä leipoi sämpylöitä ja muuta vaaleampaa leipää.