Mitä leipää sinun lapsuudessasi syötiin tavallisesti?

oo, aurinkoleipää ostettiin. siinä oli auringonsiemeniä.

Rieskaa, ruisleipää leivinuunissa leivottuna ja huom. meidän rieska ei ollut sitä lättänää:)

Ruislimppua ja hiivaleipää, kaupasta tai leipomosta ostettuja.

Näkkileipää

Olen syntynyt seitkytluvun puolivälissä. Vanhemmat vihasivat sokeria, joten meillä ei koskaan leivottu, ei ostettu muroja, jogurtteja tms, näitä sain maistaa kavereilla. Myös sipsit eli rasva oli ehdoton ei. Sain kerran viikossa yhden karkkipussin (lauantaisin, 80g), ei limsaa saunajuomaksi, vaan vichyä. Ulkona ei käyty koskaan syömässä, se oli merkki siitä ettei itse osata laittaa ruokaa. Ruuaksi oli aina lauantaisin perunamuusia ja silakkapihvejä kermaviilikastikkeella, joskus juhlapäivinä porsaankyljyksiä. Usein ostettiin kokonainen grillattu kana, josta isä jakoi jokaiselle osasen. Riisiä ja pastaa ei koskaan syöty, peruna oli ainoa oikea lisuke. Salaattia tosin oli joka aterialla, siitä iso plussa.

Useimmiten oli sellaista kovahkoa ruisreikäleipää. Olisiko ollut joku Oululaisen reikäleipä. Ruislimppua myös.

Mutta kyllä meille ostettiin muutakin leipää usein, esim. jotain sellaista vaaleaa maalaisrieskaa. Se oli aina ihana yllätys, jos vanhempani toivat kaupasta sellaisia pehmeitä pieniä perunarieskoja pussillisen, tykkäsin niistä tosi paljon.

Teini-ikäisenä ihastuin lesesämpylöihin ja ostin niitä usein itselleni omilla rahoillani.

Ranskanleipää, näkkileipää, sämpylöitä.

Ruisreikäleipää tai ruislimppua. Näkkäriäkin aika usein ja joskus paahtoleipää, mutta siis tosi harvoin. Ranskista oli vielä harvemmin. Reissumiehestä teki äiti eväsleivät kesällä kun lähdettiin pohjoiseen mummolaan ja termospullossa oli makkarasoppaa, joka oli sitten hieman vaan haaleaa syöntivaiheessa.

Ruislimppua hyvin ohuiksi viipaleiksi leikattuna syötiin useimmiten. Maistuu parhaimmalta niin. Ranskanleipää ja setsuuria ostettiin joskus. Vieläkään en voi sietää paksuja leipäviipaleita.  Näkkileipää syötiin myös. 

Meille ostettiin Elannon setsuuria, K-kaupasta ranskanleipää toisinaan, näkkileipää. En muista muuta ruisleipää kuin Jälkiuunileivän, joka tuli joskun 70-luvun alussa?

Lisäksi äiti leipoi usein hiivaleipää ja perunarieskoja.

Ruis hiiva ja ranskanleipä 

Olen syntynyt 70-luvun alkupuolella, asuimme maalla. Meillä syötiin yleensä äidin leipomaa leipää, joko pyöreää limppua tai sämpylöitä. Sämpylöihin äiti käytti enemmän mielikuvitusta, oli porkkanaraastetta, siemeniä tms. Jonkin aikaa äiti teki myös omaa ruisleipää juureen, hänellä oli puinen taikinatiinu, jossa se juuri säilyi seuraavaan leivontakertaan.

Reissuissa (70-luvulla ja 80-luvun alussa perheet retkeilivät autoilla ympäri Suomea) meillä oli ranskanleipää, näkkileipää, oululaisen reikäleipää (se ruisleipä) ja korppuja. 80-luvun puolella meillä alkoi olla kotonakin aika usein hapankorppuja ja näkkileipää sekä korppuja kaapissa, kun alkoi olla enemmän rahaa. Jep, ne olivat kalliita herkkuja!

Molemmat mummoni leipoivat leipänsä itse, vaaleaa leipää. Toinen mummo teki sen leivät aina pelkkään veteen ja paistoi ne vaaleiksi, toinen käytti välillä maitoakin ja paistoi aina tumman kuoren. Hyviä molemmat.

Ranskanleipää.

Jälkiuuni leipä ja paahtoleipä

Meillä syötiin paljon ranskanleipää. Siihen päälle voita ja lauantaimakkaraa. Juotiin kulutusmaitoa. Tällaista 70-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Kaupan ruisleipää enimmäkseen. Oli vaaleatakin leipää.

Tämä oli 70-luvulla.

Ruisleipää, ranskanleipää, näkkileipää ja karjalan piirakoita. 

70-luvulla ostettiin kaupasta ranskanleipää, päälle laitettiin vain voita.

Äiti teki ruisleipää, kalakukkoa ja rieskaa.  Mummoni teki 100 karjalanpiirakkaa joka lauantai. Ne oli kyllä superhyviä just uunista otettuina. 

Mummo paistoi leivinuunissa niin hapanleivät kuin myös rieskat. Muistan lapsuudestani kaupunkireissulla yhden pienen kaupan, josta haettiin ranskanleipää - silloin sitä sanottiin polakaksi. Siinä oli makuakin toisin kuin nykyään vaaleissa leivissä.