Ero ja kahden asunnon loukku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö teidän ihan ensin nyt vaan laskea sen rivarin hintaa vaikka isommalla kädellä jotta pääsette siitä eroon? Välistä asuntokaupoilla tulee takkiin ja se pitää vaan niellä. Vaihtoehtoisesti, voisiko sen laittaa vuokralle?Ihmeellistä saivartelua täältä että mitäs läksit. Hyvin monella on erilaisia mt-haasteita ja rahastressi ei lisää kenenkään terveenkään hyvinvointia. 

Mutta kun lapset on noin pieniä ja teillä on uusi talo, eron sijaan alkaisin nyt vaan tekemään aktiivisesti kipeitä päätöksiä. Ymmärrän kyllä ettet halua vetää miestä perässä eikä pidemmän päälle se ole kestävää, mutta nyt antaisin mahdollisuuden tilanteen paranemiselle kun isoimmasta stressinaiheuttajasta pääsee. Erotessa pääset toki eroon miehestä, mutta sama kahdenasunnon loukku jatkuu silti ja ero aina monimutkaistaa asioita.

Tätä itsekin mietin, ap on aika nopeast

Missä on lähimmäisen rakkaus miestä kohtaan ? Auta miestä mäessä äläkä mäen alla. Vaikka eroaisitte en hyväksyisi miehen heittämistä omilleen, lastenne isää. Kuinka sen aikoinaan selittäisit lapsillenne ?

Vierailija kirjoitti:

Helppo tosiaan huudella, että miksi hankimme lapsia tai rakensimme taloa.

Mieskin halusi noita kaikkia, en minä voinut siinä vaiheessa sanoa, että ei tehdä koska sinulla on ollut masennusta.

Rivarin hintaa haluaisin alentaa paljonkin, mutta mies ei suostu, koska pelkää siitä jäävää velkaa ja että pitäisi myydä nykyinen juuri valmistunut talo. Meillä asuu vielä hänen vanhempansa naapuritontilla, joten hänelle iso juttu, että saadaan tässä asua. Se tässä ongelma onkin, että miten asumiset sitten menisi. Jäisi kaksi asuntoa maksettavaksi, plus kolmas jos/kun jompi kumpi muuttaisi pois. En usko sen olevan minä, koska ei olisi varaa vuokra-asuntoon kolmelle lapselle ja lapset olen suunnitellut jäävän minulle, ei mies ole sellaisessa kunnossa että pystyisi heitä hoitamaan.

Rakastan kyllä miestäni jollain tasolla edelleen, mutta tuntuu, että näin keski-iän lähentyessä haluaisin elämääni muutakin kun masentuneen miehen

Muuttuisiko suhtautumisesi vai pysyisikö ennallaan, jos miehesi sairastaisi esim syöpää ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kokenut asiakseni kyseenalaistaa toisen aikuisen ihmisen haluja ja mielipiteitä. Hän sanoi haluavansa lapsia ja rakentaa talon, niin kuka minä olen sitä kyseenalaistamaan? Jälkiviisaana on helppo sanoa, että olisi ehkä pitänyt sanoa unelmillemme ei, mutta toisaalta kyllä minun piti myös pystyä luottamaan siihen, että aikuinen ihminen tietää omat rajansa ja ei aseta itseään tähän tilanteeseen. Hän on kuitenkin elänyt oman masennuksensa kanssa kauemmin kuin minä.

Tuntuisi pöljältä, että molemmat halusimme esim sen kolmannen lapsen, mutta kieltäytyisin siitä vain siksi, että voi olla ettei mies osaa pitää itsestään huolta.

 

Sulla ei itselläsi ole kännykässä laskinta tai huushollissa ruutupaperia?

Kyllä olsii pitänyt olla realisti. Koko ajan. Tehdä järkevä määrä lapsia ja odottaa sen talonkin rakentamisen kanss,a koska teillä

Mitden sota tuohon tilanteeseenne vaikuttaa ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kokenut asiakseni kyseenalaistaa toisen aikuisen ihmisen haluja ja mielipiteitä. Hän sanoi haluavansa lapsia ja rakentaa talon, niin kuka minä olen sitä kyseenalaistamaan? Jälkiviisaana on helppo sanoa, että olisi ehkä pitänyt sanoa unelmillemme ei, mutta toisaalta kyllä minun piti myös pystyä luottamaan siihen, että aikuinen ihminen tietää omat rajansa ja ei aseta itseään tähän tilanteeseen. Hän on kuitenkin elänyt oman masennuksensa kanssa kauemmin kuin minä.

Tuntuisi pöljältä, että molemmat halusimme esim sen kolmannen lapsen, mutta kieltäytyisin siitä vain siksi, että voi olla ettei mies osaa pitää itsestään huolta.

 

Sulla ei itselläsi ole kännykässä laskinta tai huushollissa ruutupaperia?

Kyllä olsii pitänyt olla realisti. Koko ajan. Tehdä järkevä määrä lapsia ja odo

Eri, mutta ellet ole kuullut, niin Venäjän hyökkäyssota on syy tämänhetkiseen huonoon markkinatilanteeseen ja hintojen nousuun. On tainnut jäädä uutiset lukematta.

Ap ei vastannut onko miehen masennukseen kaikki konstit käytetty. Onko ollut osastohoidossa ? ECT- hoito on hämmästyttävän tehokasta ja sitä voi jatkossa saada ylläpitohoitona. Entäs ne kilpirauhasarvot jotka kuuluvat masennuspotilaan peruslabroihin. Vai onko sittenkin kyseessä vain perheen oma diagnoosi tuo masennus ? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö teidän ihan ensin nyt vaan laskea sen rivarin hintaa vaikka isommalla kädellä jotta pääsette siitä eroon? Välistä asuntokaupoilla tulee takkiin ja se pitää vaan niellä. Vaihtoehtoisesti, voisiko sen laittaa vuokralle?Ihmeellistä saivartelua täältä että mitäs läksit. Hyvin monella on erilaisia mt-haasteita ja rahastressi ei lisää kenenkään terveenkään hyvinvointia. 

Mutta kun lapset on noin pieniä ja teillä on uusi talo, eron sijaan alkaisin nyt vaan tekemään aktiivisesti kipeitä päätöksiä. Ymmärrän kyllä ettet halua vetää miestä perässä eikä pidemmän päälle se ole kestävää, mutta nyt antaisin mahdollisuuden tilanteen paranemiselle kun isoimmasta stressinaiheuttajasta pääsee. Erotessa pääset toki eroon miehestä, mutta sama kahdenasunnon loukku jatkuu silti ja ero aina monimutkaistaa asioita.

Missä miehen lähimmäisen rakkaus minua kohtaan? Ei suostu hakemaan kunnolla apua, ei suostu myymään toista asuntoa tappiolla, ei suostu käymään pariterapiassa. Saattaa kuulostaa itsekkäältä, mutta johonkin se raja on vedettävä kuinka paljon itsekin jaksan. Kohta olemme molemmat masentuneita ja kuka sitten hoitaa lapsia?

Ap

Masennushan tässä on pääteema ollut.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei vastannut onko miehen masennukseen kaikki konstit käytetty. Onko ollut osastohoidossa ? ECT- hoito on hämmästyttävän tehokasta ja sitä voi jatkossa saada ylläpitohoitona. Entäs ne kilpirauhasarvot jotka kuuluvat masennuspotilaan peruslabroihin. Vai onko sittenkin kyseessä vain perheen oma diagnoosi tuo masennus ? 

On ollut osastohoidossa joulun yli kaksi viikkoa itsetuhoisuuden takia. On kokeillut monia eri lääkkeitä, mutta jo parin päivän kuluttua ilmoittaa, ettei tykkää kun pää menee sekaisin ja lopettaa lääkkeet. On kokeiltu esim. Seronil, Venlafaxin, Mirtazapin, Tenox, Brintellix, en edes muista kaikkia. On saanut työterveyden kautta lyhytterapiaa 20 kertaa, sitä käy, sekä Kelan psykoterapialähetteen kolmeksi vuodeksi, muttei jaksa etsiä itselleen terapeuttia. Muita hoitotapoja, esim ECT:tä ei ole edes harkinnut. Koska hoitosuhde HUSiin ja työterveyteen, en oikeastaan saa mitään tietoa hoidoista, sillä mies viittaa aina kintaalla asialle eikä halua puhua "turhista" jutuista.

Ja kuten sanoin, mies on ollut kahdesti vuoden mittaisella sairaslomalla masennuksen takia, ei sellaista saa jos on "perheen oma diagnoosi". 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö teidän ihan ensin nyt vaan laskea sen rivarin hintaa vaikka isommalla kädellä jotta pääsette siitä eroon? Välistä asuntokaupoilla tulee takkiin ja se pitää vaan niellä. Vaihtoehtoisesti, voisiko sen laittaa vuokralle?Ihmeellistä saivartelua täältä että mitäs läksit. Hyvin monella on erilaisia mt-haasteita ja rahastressi ei lisää kenenkään terveenkään hyvinvointia. 

Mutta kun lapset on noin pieniä ja teillä on uusi talo, eron sijaan alkaisin nyt vaan tekemään aktiivisesti kipeitä päätöksiä. Ymmärrän kyllä ettet halua vetää miestä perässä eikä pidemmän päälle se ole kestävää, mutta nyt antaisin mahdollisuuden tilanteen paranemiselle kun isoimmasta stressinaiheuttajasta pääsee. Erotessa pääset toki eroon miehestä, mutta sama kahdenasunnon loukku jatkuu silt

Jostain instanssista tuo sairausloma on kirjoitettu, vai kuinka ? Hoitosuhde lienee siis jäänyt roikkumaan. Vaadi että lähdette miehen kanssa uudelleen yhdessä lääkäriin tai jos ei suostu niin kerro sitten mitä vaihtoehtoja olet pohtinut. Pato on murrettava.

Turhaan on tässä pitkään jankattu, olisit heti kuvaillut todelliset faktat. Nyt tilanteestanne saa aivan uudenlaisen kuvan, paremmin ymmärrämme tilannettasi. Muutos siihen on ehdottomasti saatava aikaan. Tarvitset itsellesi hyvän ja luotettavan tukihenkilön jatkotoimenpiteiden hahmottamiseen. Jaksamista !

Vierailija kirjoitti:

Helppo tosiaan huudella, että miksi hankimme lapsia tai rakensimme taloa.

Mieskin halusi noita kaikkia, en minä voinut siinä vaiheessa sanoa, että ei tehdä koska sinulla on ollut masennusta.

Rivarin hintaa haluaisin alentaa paljonkin, mutta mies ei suostu, koska pelkää siitä jäävää velkaa ja että pitäisi myydä nykyinen juuri valmistunut talo. Meillä asuu vielä hänen vanhempansa naapuritontilla, joten hänelle iso juttu, että saadaan tässä asua. Se tässä ongelma onkin, että miten asumiset sitten menisi. Jäisi kaksi asuntoa maksettavaksi, plus kolmas jos/kun jompi kumpi muuttaisi pois. En usko sen olevan minä, koska ei olisi varaa vuokra-asuntoon kolmelle lapselle ja lapset olen suunnitellut jäävän minulle, ei mies ole sellaisessa kunnossa että pystyisi heitä hoitamaan.

Rakastan kyllä miestäni jollain tasolla edelleen, mutta tuntuu, että näin keski-iän lähentyessä haluaisin elämääni muutakin kun masentuneen miehen

Olen tuo jota lainasit ja ymmärrän kyllä sinua. Omakin mieheni on masennukseen taipuvainen ja usein kannattelen koko perheen arkea, hyvinvointia ja sirkusta ylipäätään. Haaveilen myös että olisi osallistuva, emotionaalinen tasapainoinen mies mutta nyt kortit meni näin (oman mieheni mt-ongelmat eivät näkyneet mitenkään alkuvuosina vaan vasta triggeröityivät vastoinkäymisten myötä). 

Pitkällä aikavälillä en ole sitä mieltä että sinun tulee velvollisuudesta katsella miestäsi jos hän ei ota vastuuta omasta työ- ja perheenhuolehtimiskyvystään. Mutta tässä kohtaa kuten muutkin ovat sanoneet, ero ei varsinaisesti poista niitä ongelmien juurisyitä vaan vain monimutkaistaa tilannetta entisestään. 

Laittaisin itse miehen mt-ongelmat ja taloushuolet kahteen eri kategoriaan, mitä ongelmiin tulee. Ensin tulee ratkaista toinen, eikä kummastakaan eroon pääseminen ratkaise molempia ongelmia. Istutte nyt miehen kanssa alas laskimen, kynän ja paperin kanssa ja alatte suunnitella miten ratkaisette tilanteen. Joko laskettu rivarin hintaa tai jos ROI parempi, myytte talon ja muutatte rivariin miettimään asioita. Mietitte mikä on paras ratkaisu molempien mielestä mutta totuus on että jos kiinnostus on ollut vähäistä, rivari ei maagisesti mene kaupan lähitulevaisuudessa nykyhinnalla. Se että siitä jää velkaa ei ole ideaalia, mutta ihan tavallista ja joskus vaan välttämätöntä. Se on kuitenkin fakta että eroamalla nyt olette ehkä tilanteessa jossa tulee sopia rivarissa myynnistä, talon myynnistä sekä lapsista. Erot ovat usein jokseenkin tulehtuneita joten en näe työtaakkasi helpottavan eroamalla nyt, päinvastoin. 

Ohjeeni lyhyesti: stabiloi ensin nykytilanne, mieti sitten eroa. Ero tuon sopan päälle ei palvele ketään osapuolta juuri nyt. Sinulla on täysi oikeus erota, mutta se ei ole nyt ensisijainen ongelmasi. Pahimmassa tapauksessa teillä on myymätön rivari, talo ja vuokra juoksee ja ulosotto kutsuu hyvin nopeasti. 

Uusi talo myyntiin ja sä muutat lasten kanssa siihen rivariin.

Me myytiin kämppä edullisesti eron takia. Kumpikaan ei halunnut jättää ositusta roikkumaan. 

Nopeasti myytiin, eli hyväksyttiin eka tarjous hinattuani sitä vähän ylöspäin. Ekasta näytöstä kaupantekoon vei 3 viikkoa. 

Mutta jotkut osaa ja toiset ei. Minä olin meistä se masentunut ja silti panin talon myyntikuntoon. Tein valmiiksi lattian, katon, listat. Mies keskittyi hedonismiin kuten aina.

"Haluan kumppanin, joka on tasavertainen kanssani."

Se juna meni jo. Nykyaikaan joku 3 lapsen yksinhuoltaja kuvittelee saavansa tasavertaisen uuden miehen?

Vierailija kirjoitti:

Uusi talo myyntiin ja sä muutat lasten kanssa siihen rivariin.

Mihin mies, lasten isä ?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäätään tehdä lapsia ja ostella/rakennella taloja jos jo alkutekijöissä on tiedossa että miehellä on vakava masennus?!

I d i o o t t e j a h a n  nuo ovat molemmat, akka sekä ukko.

Siis miksi ihmeessä lähditte rakentamaan taloa?! Ja aikataulusta vaikuttaisi, että talonrakennus on alkanut sekä syyttämäsi koronan että sodan alkamisen jälkeen, eli tyypillinen "mä haluuuuun"-tilanne ollut. Olisitte huonossa markkinatilanteessa vaikka ensin myynyt rivarin pois, sitten vuokralle ja rakentamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppo tosiaan huudella, että miksi hankimme lapsia tai rakensimme taloa.

Mieskin halusi noita kaikkia, en minä voinut siinä vaiheessa sanoa, että ei tehdä koska sinulla on ollut masennusta.

Rivarin hintaa haluaisin alentaa paljonkin, mutta mies ei suostu, koska pelkää siitä jäävää velkaa ja että pitäisi myydä nykyinen juuri valmistunut talo. Meillä asuu vielä hänen vanhempansa naapuritontilla, joten hänelle iso juttu, että saadaan tässä asua. Se tässä ongelma onkin, että miten asumiset sitten menisi. Jäisi kaksi asuntoa maksettavaksi, plus kolmas jos/kun jompi kumpi muuttaisi pois. En usko sen olevan minä, koska ei olisi varaa vuokra-asuntoon kolmelle lapselle ja lapset olen suunnitellut jäävän minulle, ei mies ole sellaisessa kunnossa että pystyisi heitä hoitamaan.

Rakastan kyllä miestäni jollain tasolla edelleen, mutta tuntuu, että näin keski-iän lähentyessä ha

Muuttuisi, koska ottaisi varmasti silloin apua vastaan, toisin kuin nyt.

Ap

Onko ukolla iso muna, kun oot niin kauan jaksanut hullua katella muutoinkin ahdistavassa tilanteessa?

Minusta kuulostaa, että olet jo eropäätöksesi tehnyt, joten kannattaa miettiä käytännön asioita. Onko tontti, jolle talon rakensitte, appivanhempiesi omistama? Onko rivari ja talo 50/50 teidän molempien nimissä? Onko erilliset vai yhteinen laina? Ovatko rivarin laina ja rakennuslaina erillään? Onko teillä avioehto?