Ero ja kahden asunnon loukku

Sun nyt täytyy ymmärtää, että et ole enää samassa tilanteessa kuin ennen lapsia. Et saa enää tasavertaista ydinperhettä. Mutta kyllähän miehiä on, jotka ovat valmiita hyppäämään ns. valmiiseen pöytään.

Mutta en kyllä ymmärrä, että tässä vaiheessa mietit yhtään mitään uutta miestä. Kyllä sulla noissa asunnoissa ja erossa ja lapsissa vielä paljon tehtävää ennen kuin sulla on aikaa treffailulle. Ei mies kovin hyvällä katso, että sulla on lapsi/lapset mukana treffeillä.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö teidän ihan ensin nyt vaan laskea sen rivarin hintaa vaikka isommalla kädellä jotta pääsette siitä eroon? Välistä asuntokaupoilla tulee takkiin ja se pitää vaan niellä. Vaihtoehtoisesti, voisiko sen laittaa vuokralle?Ihmeellistä saivartelua täältä että mitäs läksit. Hyvin monella on erilaisia mt-haasteita ja rahastressi ei lisää kenenkään terveenkään hyvinvointia. 

Mutta kun lapset on noin pieniä ja teillä on uusi talo, eron sijaan alkaisin nyt vaan tekemään aktiivisesti kipeitä päätöksiä. Ymmärrän kyllä ettet halua vetää miestä perässä eikä pidemmän päälle se ole kestävää, mutta nyt antaisin mahdollisuuden tilanteen paranemiselle kun isoimmasta stressinaiheuttajasta pääsee. Erotessa pääset toki eroon miehestä, mutta sama kahdenasunnon loukku jatkuu silti ja ero aina monimutkaistaa asioita.

Tätä itsekin mietin, ap on aika nopeasti heivaamassa miestä, vaikka suurin ongelma vaikuttaa olevan taloudellinen tilanne kahden asunnon takia. Itse korjaisin tuon tilanteen ensin ja sitten vasta tekisin muita päätöksiä.

Joo ei järkeä heti erota kun on unelma saavutettu eli perhe perustettu ja oma talo rakennettu. Nyt sitten pitäisi nauttia niistä saavutuksista.

Vai haluatko heti myydä talon ja muuttaa kaksioon kolmen lapsen kanssa uutta onnea etsimään? Hyvin harva haluaa kumppanikseen kolmen pienen lapsen yh:ta, kun yksikin lapsi on monelle jo totaalinen turn off.

 

Menet kohta töihin ja pyörität komboa vieden päiväkoteihin ja tuet alakoululaista ja hoidat ne kuuluisat kesälomat yksin. Mieti vielä. Työt ja siihen perään koti ja lapset on aika raskas yhdistelmä kahdellekin aikuiselle.

Tyypillinen heteroavioliitto. Tuota samaa ne kaikki on. Mitä muuta odotit? Disney-fantasiaa?

Helppo tosiaan huudella, että miksi hankimme lapsia tai rakensimme taloa.

Mieskin halusi noita kaikkia, en minä voinut siinä vaiheessa sanoa, että ei tehdä koska sinulla on ollut masennusta.

Rivarin hintaa haluaisin alentaa paljonkin, mutta mies ei suostu, koska pelkää siitä jäävää velkaa ja että pitäisi myydä nykyinen juuri valmistunut talo. Meillä asuu vielä hänen vanhempansa naapuritontilla, joten hänelle iso juttu, että saadaan tässä asua. Se tässä ongelma onkin, että miten asumiset sitten menisi. Jäisi kaksi asuntoa maksettavaksi, plus kolmas jos/kun jompi kumpi muuttaisi pois. En usko sen olevan minä, koska ei olisi varaa vuokra-asuntoon kolmelle lapselle ja lapset olen suunnitellut jäävän minulle, ei mies ole sellaisessa kunnossa että pystyisi heitä hoitamaan.

Rakastan kyllä miestäni jollain tasolla edelleen, mutta tuntuu, että näin keski-iän lähentyessä haluaisin elämääni muutakin kun masentuneen miehen hoidettavaksi. Itse en koe, että tasavertainen vanhemmuus on liikaa vaadittua. Ja teille, jotka sanotte ettei sellaista voi uusioperheessä saada, niin tunnen monta sellaista perhettä.

Ap

AP. Voi olla niinkin, että mies nauttii tästä "tukemisestasi" eikä halua parantua. Nyt sanot miehelle suoraan, että hyssyttelyt on hyssyttelty ja  miehen pitää hoitaa itse terveytensä. Sinun pitää aloittaa oma elämä. Erositte tai ei, älä hyysää miestä vaan hoida itseäsi.

Ap, onko mies koskaan ollut tasavertainen vanhempi? Eli onko kyse siitä, että masennus on nyt hetkellisesti tehnyt hänestä "neljännen lapsen", mutta parempina aikoina ollut tasavertainen? Jos asian laita on näin, niin olet lemppaamassa hyvää miestä. Jos taas ei ole edes hyvinä hetkinä ollut tasavertainen, niin tuskin siksi muuttuu vaikka masennus helpottaisikin. Tässä voi aina jälkiviisaana kysellä, että jos ei ollut tasavertainen vanhempi ensimmäisen lapsen kohdalla, niin miksi kokeilla onneaan vielä kahden lapsen kanssa ennen kuin tajusit ongelman...

Ap vaikuttaa siltä, että haluaa prinsessasadun ja upeat statuspuitteet, eikä muuta. Nykyinen mies ei täytä vaatimuksia enää, niin mietitään jo seuraavaa miestä ja hypätään täysin sen sinkku-yh-mamma vaiheen yli... Ero voisi olla etenkin miehen näkökulmasta erinomainen vaihtoehto, koska aika tunnekylmältä kuulostaa meidän ap.

Vierailija kirjoitti:

Helppo tosiaan huudella, että miksi hankimme lapsia tai rakensimme taloa.

Mieskin halusi noita kaikkia, en minä voinut siinä vaiheessa sanoa, että ei tehdä koska sinulla on ollut masennusta.

Eli realismi oli teidän suhteessa kielletty?

Vierailija kirjoitti:

Helppo tosiaan huudella, että miksi hankimme lapsia tai rakensimme taloa.

Mieskin halusi noita kaikkia, en minä voinut siinä vaiheessa sanoa, että ei tehdä koska sinulla on ollut masennusta.

Rivarin hintaa haluaisin alentaa paljonkin, mutta mies ei suostu, koska pelkää siitä jäävää velkaa ja että pitäisi myydä nykyinen juuri valmistunut talo. Meillä asuu vielä hänen vanhempansa naapuritontilla, joten hänelle iso juttu, että saadaan tässä asua. Se tässä ongelma onkin, että miten asumiset sitten menisi. Jäisi kaksi asuntoa maksettavaksi, plus kolmas jos/kun jompi kumpi muuttaisi pois. En usko sen olevan minä, koska ei olisi varaa vuokra-asuntoon kolmelle lapselle ja lapset olen suunnitellut jäävän minulle, ei mies ole sellaisessa kunnossa että pystyisi heitä hoitamaan.

Rakastan kyllä miestäni jollain tasolla edelleen, mutta tuntuu, että näin keski-iän lähentyessä haluaisin elämääni muutakin kun masentuneen miehen

Kyllä sinä olisit voinut sanoa, että et halua taloa. Jättää vain sanomatta sen lopun, että masennuksen takia et halua. Joten tuo on vain tekosyy. 

Ja kyllä sinä varsin hyvin tiedät, ettei sinulla eronneena ole mitenkään varaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa lapsesi ja sinä tulette asumaan. Eli muut asunnot on myytävä ensin. 

Ja edelleen, sulla on vaan uusi mies mielessä. Jotenkin naiivia. Mutta sulle ei ole vielä iskenyt se totuus naamalle. Se tulee kyllä, odota vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppo tosiaan huudella, että miksi hankimme lapsia tai rakensimme taloa.

Mieskin halusi noita kaikkia, en minä voinut siinä vaiheessa sanoa, että ei tehdä koska sinulla on ollut masennusta.

Eli realismi oli teidän suhteessa kielletty?

En kokenut asiakseni kyseenalaistaa toisen aikuisen ihmisen haluja ja mielipiteitä. Hän sanoi haluavansa lapsia ja rakentaa talon, niin kuka minä olen sitä kyseenalaistamaan? Jälkiviisaana on helppo sanoa, että olisi ehkä pitänyt sanoa unelmillemme ei, mutta toisaalta kyllä minun piti myös pystyä luottamaan siihen, että aikuinen ihminen tietää omat rajansa ja ei aseta itseään tähän tilanteeseen. Hän on kuitenkin elänyt oman masennuksensa kanssa kauemmin kuin minä.

Tuntuisi pöljältä, että molemmat halusimme esim sen kolmannen lapsen, mutta kieltäytyisin siitä vain siksi, että voi olla ettei mies osaa pitää itsestään huolta.

Ap

En kokenut asiakseni kyseenalaistaa toisen aikuisen ihmisen haluja ja mielipiteitä. Hän sanoi haluavansa lapsia ja rakentaa talon, niin kuka minä olen sitä kyseenalaistamaan? Jälkiviisaana on helppo sanoa, että olisi ehkä pitänyt sanoa unelmillemme ei, mutta toisaalta kyllä minun piti myös pystyä luottamaan siihen, että aikuinen ihminen tietää omat rajansa ja ei aseta itseään tähän tilanteeseen. Hän on kuitenkin elänyt oman masennuksensa kanssa kauemmin kuin minä.

Tuntuisi pöljältä, että molemmat halusimme esim sen kolmannen lapsen, mutta kieltäytyisin siitä vain siksi, että voi olla ettei mies osaa pitää itsestään huolta.

Sulla ei itselläsi ole kännykässä laskinta tai huushollissa ruutupaperia?

Kyllä olsii pitänyt olla realisti. Koko ajan. Tehdä järkevä määrä lapsia ja odottaa sen talonkin rakentamisen kanss,a koska teillähän oli jo unelmien asunto, kuten itse kuvasit.

Oliko sinulla oikeasti VARAA siigen kolmanteen lapseen? Ei kuulosta siltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppo tosiaan huudella, että miksi hankimme lapsia tai rakensimme taloa.

Mieskin halusi noita kaikkia, en minä voinut siinä vaiheessa sanoa, että ei tehdä koska sinulla on ollut masennusta.

Eli realismi oli teidän suhteessa kielletty?

En kokenut asiakseni kyseenalaistaa toisen aikuisen ihmisen haluja ja mielipiteitä. Hän sanoi haluavansa lapsia ja rakentaa talon, niin kuka minä olen sitä kyseenalaistamaan? Jälkiviisaana on helppo sanoa, että olisi ehkä pitänyt sanoa unelmillemme ei, mutta toisaalta kyllä minun piti myös pystyä luottamaan siihen, että aikuinen ihminen tietää omat rajansa ja ei aseta itseään tähän tilanteeseen. Hän on kuitenkin elänyt oman masennuksensa kanssa kauemmin kuin minä.

Tuntuisi pöljältä, että molemmat halusimme esim sen kolmannen lapsen,

Mies on osa-aikamasentunut ja ap vaan ajelehtii  tunteidensa vietävänä ilman elämän realismia. Veikkauksia muut lukijat, kuinka kauan kestää ennen kuin ap on taas raskaana, jollekin random-tyypille? Mun veikkaus on, että vuoden sisään. 

Vierailija kirjoitti:

En kokenut asiakseni kyseenalaistaa toisen aikuisen ihmisen haluja ja mielipiteitä. Hän sanoi haluavansa lapsia ja rakentaa talon, niin kuka minä olen sitä kyseenalaistamaan? Jälkiviisaana on helppo sanoa, että olisi ehkä pitänyt sanoa unelmillemme ei, mutta toisaalta kyllä minun piti myös pystyä luottamaan siihen, että aikuinen ihminen tietää omat rajansa ja ei aseta itseään tähän tilanteeseen. Hän on kuitenkin elänyt oman masennuksensa kanssa kauemmin kuin minä.

Tuntuisi pöljältä, että molemmat halusimme esim sen kolmannen lapsen, mutta kieltäytyisin siitä vain siksi, että voi olla ettei mies osaa pitää itsestään huolta.

 

Sulla ei itselläsi ole kännykässä laskinta tai huushollissa ruutupaperia?

Kyllä olsii pitänyt olla realisti. Koko ajan. Tehdä järkevä määrä lapsia ja odottaa sen talonkin rakentamisen kanss,a koska teillähän oli jo unelmien asunto, kuten itse kuvasit.

Oli meillä varaa, kunnes tuli korona ja sota. Olen itse ollut aina vain vuoden jokaisen lapsen kanssa äitiyslomalla ja sitten takaisin töissä. Oli hyvin säästöjä ja hyvät mahikset rakentaa talo. Se aiempi kotimme ei ollut unelmatalo, se oli liian pieni (kolmio), tämä uusi jonka rakensimme on se unelmatalo. Ongelmaksi tuli vasta se, ettei rivari mene kaupaksi ja mies ei halua alentaa hintaa kodka ei halua myydä tappiolla. Itse olen sitä mieltä, että kunhan eroon päästään niin riittää. Olisi jopa varaa myydä tappiolla, mutta kun ottaa miehen egon päälle "hävitä" rahaa. Tätä tarkoitan sillä, etten jaksa paapoa. On ihan mahdotonta käydä realistisia keskusteluja masentuneen ihmisen kanssa, joka pitää kiinni omituisia päähänpinttymistään ja käyttää masennusta aseenaan.

onnettomassa suhteessa ei kannata olla päivääkään eikä ketään tarvitse paapoa loputtomiin... taloudesta joutuu kenties tinkimään monissa asioissa mutta se on vain pakko kestää muuten tuhoaa itsensä

Kenen rahoilla se talo on rakennettu? Onko isovanhemmat mukana siinä? Jos ei ole, niin se myyntiin. Muuta ei kannata edes harkita. Asumaan siihen kämppään, mikä ei mene joka tapauksessa ja siihen rinnalle toinen asunto, kun talo on myyty. Uudelle talolle löytyy ostaja saman tien. Tsemppiä eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Helppo tosiaan huudella, että miksi hankimme lapsia tai rakensimme taloa.

Mieskin halusi noita kaikkia, en minä voinut siinä vaiheessa sanoa, että ei tehdä koska sinulla on ollut masennusta.

Rivarin hintaa haluaisin alentaa paljonkin, mutta mies ei suostu, koska pelkää siitä jäävää velkaa ja että pitäisi myydä nykyinen juuri valmistunut talo. Meillä asuu vielä hänen vanhempansa naapuritontilla, joten hänelle iso juttu, että saadaan tässä asua. Se tässä ongelma onkin, että miten asumiset sitten menisi. Jäisi kaksi asuntoa maksettavaksi, plus kolmas jos/kun jompi kumpi muuttaisi pois. En usko sen olevan minä, koska ei olisi varaa vuokra-asuntoon kolmelle lapselle ja lapset olen suunnitellut jäävän minulle, ei mies ole sellaisessa kunnossa että pystyisi heitä hoitamaan.

Rakastan kyllä miestäni jollain tasolla edelleen, mutta tuntuu, että näin keski-iän lähentyessä haluaisin elämääni muutakin kun masentuneen miehen

Teillähän on sinänsä hyvä tilanne, kun on kaksi kotia jo olemassa. Sinä voit muuttaa sinne rivariin ja mies jää asumaan vanhempiensa naapuriin. Rivarin makuuhuone isompien lasten huoneeksi ja sinä voi nukkua vauvan kanssa olohuoneessa. Osan ajasta lapset tietysti ovat isällään, mikäli hänen vointinsa sen sallii. Jos ei salli, niin jospa siinä olisi hänelle herätystä hakemaan apua itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Helppo tosiaan huudella, että miksi hankimme lapsia tai rakensimme taloa.

Mieskin halusi noita kaikkia, en minä voinut siinä vaiheessa sanoa, että ei tehdä koska sinulla on ollut masennusta.

Rivarin hintaa haluaisin alentaa paljonkin, mutta mies ei suostu, koska pelkää siitä jäävää velkaa ja että pitäisi myydä nykyinen juuri valmistunut talo. Meillä asuu vielä hänen vanhempansa naapuritontilla, joten hänelle iso juttu, että saadaan tässä asua. Se tässä ongelma onkin, että miten asumiset sitten menisi. Jäisi kaksi asuntoa maksettavaksi, plus kolmas jos/kun jompi kumpi muuttaisi pois. En usko sen olevan minä, koska ei olisi varaa vuokra-asuntoon kolmelle lapselle ja lapset olen suunnitellut jäävän minulle, ei mies ole sellaisessa kunnossa että pystyisi heitä hoitamaan.

Rakastan kyllä miestäni jollain tasolla edelleen, mutta tuntuu, että näin keski-iän lähentyessä haluaisin elämääni muutakin kun masentuneen miehen

Sanot jääväsi asumaan taloonne, koska sinulla ei ole varaa vuokra-asuntoon. Kai tajuat, että erotessanne maksaisit taloa yksin? Myönnettäisiinkö sinulle edes yksin lainaa siihen? Entä kuinka mukavaa olisi jäädä asumaan entisten appivanhempien naapuriin sen jälkeen, kun olet hyljännyt heidän sairaan poikansa ja riistänyt häneltä unelmatalonsa?

Vierailija kirjoitti:

Haluat tasavertaisen kumppanin, mitä se sinulle tarkoittaa?

Koska harvoin joku uusi mies alkaa tasavertaisensi vanhemmaksi jonkun toisen kolmelle lapselle.

Tämä on valitettava totuus, sinulla tulee olemaan erittäin vaikeaa löytää sitä haluamaasi tasavertaista kumppania kolmen lapsen yh äitinä. Yh äitihän sinä käytännössä eron jälkeen olisit, koska masentuneelle isälle ei lapsia anneta. Tuossa taloudellisessa tilanteessa miettisin kyllä vielä, kannattaako oikeasti hötkyillä eron kanssa.

Et tietenkään ole miehestäsi vastuussa, mutta sinuna silti puntaroisin sitäkin, että miten pienten lastesi isä valmiiksi masentuneena mahtaa reagoida, kun kerrot jättväsi hänet. Malttia ja harkintaa neuvoisin siis käyttämään.

Hyvin ikävä sanoa, mutta jos on ns. kroonisesti masentunut, nuoruudesta asti, aika vähän paranemisen mahdollisuuksia yleensä on. Ex-mies myös oli, toki syitä masennukseen löytyy mm. tuo koulukiusaaminen joka  varmaankin ihan todellista ja tavallista, mutta kyllähän ihmisille muutenkin tulee vastoinkäymisiä elämän varrella, läheisten menetyksiä sairauksiin , onnettomuuksiin jne  mutta kyllä niistä  yleensä elämän myötä toivutaan.

Omalla exällä tuota oli suvussa, joka ilmeni sitten mm. päihteiden väärinkäyttönä, toisilla totaali lamaantumisella yms. Ihan suoraan oppikirjoista.  Itse väsyin noin 20 v jälkeen, siihen asti olin yrittänyt kaikkeni. Lapsia en onneksi koskaan suostunut tuohon suhteeseen laittamaan, kun näin jo hyvin nuorena että itse joutuisin kaiken hoitamaan. Toivoisinkin nuorille  lisää psykologian opintoja ettei lähdettäisi noita lapsia tekemään ns . hyvin heppoisin perus realiteettien ymmärryksellä. Tiedän toki etteihän sitä nuorena ja rakastuneena aina järkisyitä kuuntele, mutta kun nykyään oppia ja elämänkokemusta on enemmän/helpommin  saatavilla, saisi käyttää hieman enemmän järkeä.

Ap:lle toivon kaikkea hyvää ja voimia. Meillä kaikilla on vain tämä yksi elämä, ja perheesi toinen aikuinen on myös aikuinen , ja koska olette yhdessä tästä jälkikasvusta ja muista elämänne peruspilareista  päättäneet, et voi olla siitä yksin vastuussa. Osalle ihmisistä masennus voi olla kainalosauva,jolla vältetään vastuunkanto. Valitettavasti näin, mutta vähän sama kuin päihderiippuvaisen omaisella, vain sairas itse voi itsensä nostaa (toki terveydenhuollon avulla ja toivottavasti hänellä on siihen jo olemassa oleva hoito). Pelasta sinä itsesi ja 3 lastasi. Asunnot ja tavarat painaa tässä kontekstissa vähiten.