Lue keskustelun säännöt.
Ero ja kahden asunnon loukku
17.07.2024 |
Naimisissa 8 vuotta, 3 lasta siunaantunut, vanhin 7v, nuorin 1v. Rakensimme unelmiemme kodin yhdessä ja se valmistui vuosi sitten. Olemme kuitenkin kahden asunnon loukussa, sillä entinen rivarimme ei ole mennyt vuodessa kaupaksi. Ihana, uusi asuinalue pk-seudulla, eli en tajua miten ollaan tässä tilanteessa.
Miehellä ollut vakava masennus suurimman osaa elämästään, alkoi jo teini-iässä kiusaamisen seurauksena. Oli vuoden poissa työelämästä noin 7 vuotta sitten kun oli työpaikkakiusaamista ja joutui kuntoutukseen. Hankki uusia töitä kun toinen lapsi syntyi ja tilanne parani. Nyt tuon taloudellisen tilanteemme takia ollut taas vuoden sairaslomalla, joka ei tietenkään tilannetta paranna, itse olen vielä äippälomalla tämän kuukauden.
Saan varmaan hirveästi vihakommentteja, mutta koen että olen nyt niin kauan yrittänyt parhaani mukaan tukea miestä, ollut terapeuttina, laittanut omat tarpeeni takasijalle ja keskittynyt häneen, etten enää jaksa. En ajatellut, että näin nelikymppisenä olisin periaatteessa neljän lapsen yh. Nyt olen eropäätökseni tehnyt, mutta miehelle en vielä ole kertonut, koska en tiedä miten... En halua hänen tietävän etten jaksa enää hänen saamattomuuttaan masennuksen takia. Haluan kumppanin, joka on tasavertainen kanssani.
Onko ketään muuta jolla sama tilanne? Miten olette järjestäneet talousasiat eron takia?
Kommentit (77)
Alentakaa sen kämpän hintaa, niin kyllä se kaupaksi menee. Paljonkohan ootte nytkin jo maksaneet koroissa ja lainalyhennyksissä "turhaa" vuoden aikana tuosta kämpästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse erosin masentuneesta miehestä koska vedin häntä väkisin perässä 10 vuotta. En vaan jaksanut enää. Toki meillä ei ollut lapsia, niin helpompi päätös.
Miksi ylipäätään tehdä lapsia ja ostella/rakennella taloja jos jo alkutekijöissä on tiedossa että miehellä on vakava masennus?!
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäätään tehdä lapsia ja ostella/rakennella taloja jos jo alkutekijöissä on tiedossa että miehellä on vakava masennus?!
Tosi ikävää, että ap ei itse tätä tajua. Sitten tullaan keräämään halauksia ja myötätuntoa vauva palstalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alentakaa sen kämpän hintaa, niin kyllä se kaupaksi menee. Paljonkohan ootte nytkin jo maksaneet koroissa ja lainalyhennyksissä "turhaa" vuoden aikana tuosta kämpästä?
Ei ole niitä penaalin terävimpiä kyniä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäätään tehdä lapsia ja ostella/rakennella taloja jos jo alkutekijöissä on tiedossa että miehellä on vakava masennus?!
Jälkiviisaus auttaa aloittajaa tosi paljon. Tosi empaattista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mies saanut osastohoitoa, ect-hoitoa, onko todellakin kaikki keinot käytetty. Terapia, onko se parantavaa ?
En vaan voi ymmärtää miksi joku tekee KOLME LASTA ikimasentuneelle miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vaan voi ymmärtää miksi joku tekee KOLME LASTA ikimasentuneelle miehelle.
Näinpä. Ja nuo psyykkiset ongelmat kun vielä tuppaavat periytymään.
Vierailija kirjoitti:
En vaan voi ymmärtää miksi joku tekee KOLME LASTA ikimasentuneelle miehelle.
Tilanne on ollut vuosia parempikin, etkö osaa lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kilpirauhasarvot tarkistettu ? Kuuluu masennuksen hoidon peruslabroihin. Kilpirauhasen vajaatoiminnalla on lukuisia vaikutuksia, mm masennus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan voi ymmärtää miksi joku tekee KOLME LASTA ikimasentuneelle miehelle.
Tilanne on ollut vuosia parempikin, etkö osaa lukea?
Masennus on krooninen sairaus ja siitä tietää, etät kaikki mahdolliset stressit ja kuormittavat tilanteet ei vaan sovi.
Kolme lasta lyhyellä tempolla ja talon rakentamiset ja riskin otot asuntojen kanssa. Juu ei.
Ja ylipäätään kolme lasta on ihan jokaiselle valtava ponnistus, joten ei, en ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi kurja tilanne, toisaalta todella tunnistettavasti kirjoitettu. En aidosti usko että vastaavaa tilannetta löytyy kovin montaa, jos yhtään. Tuossa on niin moni asia pielessä. Vertaistukea tuskin tulet löytämään.
Aloitatte nyt sen rivariasunnon myynnistä. Hintaa alas niin että menee. Sen jälkeen otat ajatuksesi puheeksi. Yksi askel kerrallaan. Ja muista että tulet olemaan kolmen pienen lapsen lähes totaali-yh koska vakavasti masentuneelle et voi lapsiasi antaa. Et välttämättä tule löytämään sitä kaipaamaasi tasavertaista kumppania vuosiin, jos koskaan. Sekin on hyvä tiedostaa ja hyväksyä ennen eropäätöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan voi ymmärtää miksi joku tekee KOLME LASTA ikimasentuneelle miehelle.
Tilanne on ollut vuosia parempikin, etkö osaa lukea?
Masennus estää mm. adoptiovanhemmuudn kokonaan, koska se luokitellaan sairaudeksi, joka voi toistua milloin tahansa ja usein toistuukin. Eli ei kyllä kannattaisi vääntää niitä biolapsiakaan ihan määrättä, ellei sitten todella tajua, että voi joutua elättämään ne lapset täysin yksin.
Haluat tasavertaisen kumppanin, mitä se sinulle tarkoittaa?
Koska harvoin joku uusi mies alkaa tasavertaisensi vanhemmaksi jonkun toisen kolmelle lapselle.
En syyllistä, enkä ole "vihamielinen", mutta ihmettelen että, teit kolme lasta masennus oireista kärsivän miehen kanssa. Mitä sinä luulit että tulevaisuus tuo tullessaan? Sen että kaikki järjestyy ja miehesi paranee kun vaan sinä rakastat lujaa? Niinpä niin, ainuat jotka tuosta kaikesta kärsii on sinä ja lapset. Parisuhde ei ole terapeuttinen suhde, ei kenellekkään. Se terapeuttius olisi pitänyt hakea ammattilaiselta. Mikä ihme naisia oikein vaivaa? Ja kohta olet sitten yksinhuoltaja ja miehesi edelleen entistä masentuneempi.
Pitäisikö teidän ihan ensin nyt vaan laskea sen rivarin hintaa vaikka isommalla kädellä jotta pääsette siitä eroon? Välistä asuntokaupoilla tulee takkiin ja se pitää vaan niellä. Vaihtoehtoisesti, voisiko sen laittaa vuokralle?Ihmeellistä saivartelua täältä että mitäs läksit. Hyvin monella on erilaisia mt-haasteita ja rahastressi ei lisää kenenkään terveenkään hyvinvointia.
Mutta kun lapset on noin pieniä ja teillä on uusi talo, eron sijaan alkaisin nyt vaan tekemään aktiivisesti kipeitä päätöksiä. Ymmärrän kyllä ettet halua vetää miestä perässä eikä pidemmän päälle se ole kestävää, mutta nyt antaisin mahdollisuuden tilanteen paranemiselle kun isoimmasta stressinaiheuttajasta pääsee. Erotessa pääset toki eroon miehestä, mutta sama kahdenasunnon loukku jatkuu silti ja ero aina monimutkaistaa asioita.
Vierailija kirjoitti:
Onko mies saanut osastohoitoa, ect-hoitoa, onko todellakin kaikki keinot käytetty. Terapia, onko se parantavaa ?
Siinä olen kyllä apn kanssa samaa mieltä, ettei tämä ole hänen vastuullaan. Hän hoitaa jo vissiin yksin kaikki kolme lasta, joten kyllä sen masentuneen miehen tulisi itse selvittää hoitokeinoja jos haluaa parantua. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, mutta ei se puolison homma ole... Ja tuosta nyt kuulostaa siltä, että hän on tukea tarjonnut jo vuosia.
Eksäni oli samanlainen, kroonisesti masentunut mutta koki ettei kukaan voinut auttaa. Itse roudasi häntä kaiken maailman hoitoihin, terapiamuotoihin, osastohoitoon, retriiteille jne. Ei se masentunut parane jos ei itse halua, joten jätin hänet kun tätä oli jatkunut 15 vuotta... Ei ollut lapsia kuitenkaan, ne tajusin jo aikaisin suhtessa jättää tekemättä.
Kukaan ei ole vastuussa toisen aikuisen tunteista, eli ei sinun kuulu häntä paapoa. Kuitenkin näin täysin ulkopuolisena ihmettelen, miksi erota? Jos vain hoidat lapsiasi ja keskityt heihin ja itseesi, niin eikö se ole se ja sama oletteko naimisissa? Mies sitten kuntouttaa itsensä ja tilanne paranee, samoin suhteenne? Miksi kiire erota noin vaikeassa taloustilanteessa?