Miksi saa ilkeän ihmisen maineen, jos sanoo rehellisesti, ettei tykkää lapsista?

Vierailija kirjoitti:

On se vähän erikoista, jos aikuinen ihminen mainostaa tuolla tavalla vihaavansa jotakin. Tulee joku kiukkuinen teini mieleen.  

Onhan se tietenkin tavallaan erikoista mutta asiaan vaikuttaa se miten ja missä yhteydessä asioita sanoo. Kaikki eivät sano kiukkuisena näitä asioita ja mistä se kiukkuisuuskin sitten taas johtuu? Tilannetajua mukaan tulkintoihin.

Tämä on jo ikivanha trollaus aihe täällä. Nykyään on jo ihan hyväksyttyä ja normaalia ettei kaikkien päämäärä elämässä ole lapset joten kuten tästäkin näkee niin ei ihmisistä saa enää tällä aiheella oikein mitään reaktiota irti. Vuosia sitten olisi raivo revennyt kun niin tiukassa istui se naimisiin omakotitalo kaksi lasta ja kultainennoutaja ajatusmalli. Nykyään se on itsestäänselvyys että jokainen saa rakentaa sellaisen elämän kuin tahtoo eikä siinä ole mitään vikaa että ovat erilaisia keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Tekee se. Lapset on ihmisiä siinä kuin muutkin. inhoatko vanhuksia? Inhoatko blondeja? Inhoatko kaksikymppisiä?

Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka inhoaa lapsia kollektiivisesti. Niillä on varmaan ollut huono lapsuus itsellä, vanhemmat kohdelleet huonosti jne. Jotain traumaa. Se on suorastaan luonnotonta vihata tulevia sukupolvia. 

Ekkö osaa lukea. "Ei tykkää" on aivan eri asia kuin vihata tulevia sukupolvia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska mamma kokee verisenä loukkauksena sen, etteivät kaikki ihmiset palvokaan hänen kuninkaallista korkeuttaan.

Hitto, kaikki olemme olleet lapsia ja nyt jonkun mamman pershedelmä pitäisi nostaa jalustalle ja palvoa kuin jotain jumalankuvaa. Koko maailman pitää suunnilleen pyöriä sen lapsen ehdoilla.

Mistä keksit satuja? Opettele lukemaan. Ap ihmettelee, miksi pidetään ilkeänä sanoa, että ei pidä lapsista. Ihan samasta syystä, miksi ihmistä pidetään ilkeänä, jos sanoo ettei pidä jonkun ikäisistä ihmisistä ylipäätään. 

Vastaukseni oli juuri vastaus aloituksen kysymykseen. Eli siksi pidetään ilkeänä, koska mamma kokee verisenä loukkauksena jne.

Mitä jos sinä opettelisit lukemaan?

Opettele itse lu

Osasin lukea aloituksen. Jos sanoo, ettei tykkää lapsista, totta kai se koskee myös sitä verisesti loukkaantuvan mamman lasta.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla esiintyy yhteneväistä häiriökäyttäytymistä huomattavasti enemmän kuin vanhuksilla.

t. Molempien kanssa työskennellyt

Et ole. Häiriökäyttäytyminen on harvinaisempaa kuin normaali ikätasoinen käytös. Pätee kaiken ikäisiin. Opettele siis edes perusasiat. 

Osaan perusasiat. Kiljuminen, riehuminen, häiritseminen ja kiusaaminen ovat häiriökäyttäytymistä. Jos et sitä tunnista, kannattaa pysytellä erossa muista ihmisistä.

Heti täälläkin saa niskaansa ärhäkän mammalauman, jos vähääkään kritisoi lapsia ja heidän käytöstään. Ei muka osaa lukea eikä ymmärrä perusasioita.

Voisitte mammat (?) mennä itseenne ja miettiä, mistä näin suuri ns. lapsiviha oikein tulee. Harva varmaan sinänsä lapsia vihaa jos nyt ei erityisesti pidäkään, mutta normaali, kohtelias ja muita huomioiva käytös (sekä aikuiselta ja ikäkauden mukaisesti lapselta) saa harvoin vastaansa negatiivista asennetta.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Todellisuudessa harva pitää muista kuin omista lapsistaan.

Ne sitten työskenteleekin lasten parissa, jotka pitää lapsista, ja raha tietysti auttaa pitämään vieraista lapsista. 

Aika vähän sitä rahaa saa heidän parissa työskentelystä. Ehkä se ajatus on, ettei tarvi paljoa maksaa, kun sitä työtä tehdään halusta työskennellä heidän parissaan. 

Itse olen luokanopettaja. Ammatilliseati kyse ei ole siitä, että pitäisin kaikista lapsista. Mutta mielestäni jokainen lapsi on tärkeä, ja jokainen lapsi ansaitsee parhaan mahdollisen koulutuksen/opin/huolenpidon. 

Tämä kirkastui itselle oman ensimmäisen lapsen saatuani. Jo laitoksella. Jollain tasolla tajusin, että jokainen lapsi on yhtä ainutlaatuinen, kuin omani. Jokainen lapsi ansaitaisi sen saman rakkauden, mitä koin omaa lastani kohtaan. Sitä rakkautta en voi suoda kaikille. Mutta periaatteellisella tasolla voin kohdella jokaista oppilasta, kuten toivoin omaa lastani kohdeltavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoin, mutta en kerro sitä ääneen.

Jotkut rohkenevat sanoa sen ääneenkin. Kaikki eivät halua mitään pahaa ja mielestäni on äärimmäisen rohkeaa olla rehellinen ääneenkin. Asioita voi perustella ja näin kaikki oppivat enemmän halutessaan kaikesta erilaisuudesta.

Mitä rohkeaa siinä on? Riippuu toki siitä, kenelle sen kertoo, mutta miksi se on rohkeaa? On paljon asioita, joista en pidä. Ja on paljon ihmisiä, joista en pidä. Miksi toitottaisin niitä ympäriiinsä? Ihmisyyteen, inhimmillisyyteen ja sivistyneeseen käytökseen kuuluu pitää  mölyt mahassa. Kun niiden inhokkeiden julkituominen ei tee kenenkään elämästä parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos minä sanon että tykkään lapsista niin voi pojat mikä meteli siitä nousee t. setämies

Miehille haaste :D

 

Tuli muuten vielä mieleeni sellainenkin seikka että kaikki eivät kehtaa kertoa ääneen siitä että pitävät lapsista. Sekin on erikoista.

Tuo, ettei miehet voi sanoa pitävänsä lapsista, koskee vain pervoja. Oma aikuinen poikani on alkanut kiinnostua lapsista saatuaan oman kummilapsen. Ja nyt, kun odottaa omaa esikoistaan, on erityisen kiinnostunut kaverien vauvoista. Kukaan ei näe siinä mitään epäilyttävää. Vain luontaista kiinnostusta johonkin asian, joka on kohta hänen arkeaan. Tärkeintä asia elämässään tästä eteenpäin. Kuten kuuluukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka pitäisi lapsista että onpa söpö ja kiva, ei ehkä kaikkien lapsia jakseta. Tai jos kaveri tyrkyttää väkisin asiaa pojastaan. Ei kiinnosta jonkun pojan elämä, antaa olla rauhassa. Heillä on jo tarpeeksi tuttuja ja tätejä. En ymmärrä jalkapallosta mitään.

Ymmärrettävää mutta on myös kohteliasta mainita jos aihepiiri ei kiinnosta. Toisaalta taas, onhan se hieman epäkohteliasta toista ihmistä kohtaan. Itse en järkyttyisi siitä jos joku sanoisi suoraan että älä puhu lapsistasi, eivät kiinnosta minua mutta aina tilanteesta riippuen tälläinenkin käytös saattaisi johtaa teiden erkanemiseen kuitenkin.

Joskus aikanaan mieheni saattoi sanoa kesken jutun, ettei aihepiiri häntä kiinnosta. Silloin hänelle kerroin, ettei aihepiirin tarvi kiinnostaa, mutta jos asia/ilmiö on merkittävä hänelle läheiselle ihmiselle, riittää se kiinnostuksen syyksi. On ottanut onkeensa ja jaksaa kuunnella ja osallistua keskusteluun. Eli riippuu kontekstista.