Oon tosi yksinäinen

Samassa tilanteessa olevia on tosi paljon, yksinäisyyshän on tosi paha ongelma, minua auttaa ainakin se, että tiedän

muillakin olevan samanlaista joka päivä

Olen tk-eläkkeellä ja elämä on minullakin aika tyhjää. Ei ole lapsia, eikä pitkään aikaan ole ollut parisuhdetta.Tutut on työelämässä ja/tai lapsiperhearjessa. Itsellä ei ole varaa käydä oikein missään maksullisessa, niin eipä kukaan sitten enää edes pyydä mukaan. Kukaan muu sukulainen tai ystävä/tuttava kuin ikääntynyt vanhempani ei kuulu vakiosti elämääni. Elämäni on ikääntyneen auttamista, ei ikiomaa elämää ole. Yksinäistä on.

Olen ollut mukana vapaaehtoistoiminnassa, opiskelemassa ja käynyt aikoinaan myös kuntoutujien tapaamis ja askarteluryhmissä. Kaikilla osallistujilla on kuitenkin tuntunut olevan jo oma kiintiö ystäviä ja sukulaisia täynnä, etteivät he juurikaan kaipaa kurssien / toiminnan / opiskelun ulkopuolista seuraa. JOTEN EI, tiedän kokemuksesta ettei se ole ratkaisu tuosta noin vaan - että mene jonnekin kurssille.

Vierailija kirjoitti:

Olen tk-eläkkeellä ja elämä on minullakin aika tyhjää. Ei ole lapsia, eikä pitkään aikaan ole ollut parisuhdetta.Tutut on työelämässä ja/tai lapsiperhearjessa. Itsellä ei ole varaa käydä oikein missään maksullisessa, niin eipä kukaan sitten enää edes pyydä mukaan. Kukaan muu sukulainen tai ystävä/tuttava kuin ikääntynyt vanhempani ei kuulu vakiosti elämääni. Elämäni on ikääntyneen auttamista, ei ikiomaa elämää ole. Yksinäistä on.

Olen ollut mukana vapaaehtoistoiminnassa, opiskelemassa ja käynyt aikoinaan myös kuntoutujien tapaamis ja askarteluryhmissä. Kaikilla osallistujilla on kuitenkin tuntunut olevan jo oma kiintiö ystäviä ja sukulaisia täynnä, etteivät he juurikaan kaipaa kurssien / toiminnan / opiskelun ulkopuolista seuraa. JOTEN EI, tiedän kokemuksesta ettei se ole ratkaisu tuosta noin vaan - että mene jonnekin kurssille.

On se alku. Miksi nämä ihmiset kuvittelee, että olisi olemassa joku yksi helppo ratkaisu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rupea käymään kirjastossa, puistossa ja niin edelleen. 

Käyn kirjastossa joka päivä. Ei täältä mitään ystäviä löydä valitettavasti. En edes ymmärrä että menemällä puistoon löytäisi ystäviä, niin kuin miten? Oletko itse kokeillut?

Kokeile frendie - sovellus, kaverihaku tai facen ystävä ryhmät. 

Mene töihin.

Onko sinulla sukulaisia? 

Eläkkeellä saa tienata.

MISTÄ löytää sen työnantajan, joka haluaa palkata vajaakuntoisen, vain vähän jaksavan, jolla ei ole tarjota mitään osaamista, eikä mitään kokemusta?

Kun ei ne taida noilla perusteilla kutsua edes haastatteluun, niin eipä taida yksinäisyys yhtään helpottaa.

Niin ongelma tuo etten varmaan edes pääsisi töihin vaikka niin paljon haluaisin. On paljon terveitä tarjolla. Olen luovuttamassa parisuhteennja ystävien suhteen. Ei kukaan halua olla mun ystävä tai että löytäisin enää parisuhteen. Mun elämä oli tässä. Muihin sukulaisiin ei suhteita kuin vanhempiin joita näen useasti

Ap

Vierailija kirjoitti:

Niin ongelma tuo etten varmaan edes pääsisi töihin vaikka niin paljon haluaisin. On paljon terveitä tarjolla. Olen luovuttamassa parisuhteennja ystävien suhteen. Ei kukaan halua olla mun ystävä tai että löytäisin enää parisuhteen. Mun elämä oli tässä. Muihin sukulaisiin ei suhteita kuin vanhempiin joita näen useasti

 

Ap

Tämä nyt ei ole mikään ratkaisu yksinäisyyteesi, mutta yritä lisätä kiitollisuuttasi edes siitä suhteesta vanhempiisi. Sekin on jo paljon. Minulla on toinen vanhempi kuollut ja toiseen vähän viileät välit. Se harmittaa. Ystäviä on vähän mutta muita sukulaisuussuhteita jonkun verran. Yritän suhtautua niin, että olen kiitollinen edes siitä mitä on. 

Ajattele positiivisesti. Olet eronnut, eli sinulla oli parisuhde. Meillä monella yksinäisellä ei ole sellainen käynyt edes lähellä. 

Vierailija kirjoitti:

Niin ongelma tuo etten varmaan edes pääsisi töihin vaikka niin paljon haluaisin. On paljon terveitä tarjolla. Olen luovuttamassa parisuhteennja ystävien suhteen. Ei kukaan halua olla mun ystävä tai että löytäisin enää parisuhteen. Mun elämä oli tässä. Muihin sukulaisiin ei suhteita kuin vanhempiin joita näen useasti

 

Ap

Ihme ruikuttaja.

Vierailija kirjoitti:

Ajattele positiivisesti. Olet eronnut, eli sinulla oli parisuhde. Meillä monella yksinäisellä ei ole sellainen käynyt edes lähellä. 

Miten menneisyys auttaa mua tulevaisuudessa? Ei se poista yksinäisyyttä mikä nyt on. Ja tottakait olen kiitollinen suhteesta vanhempiini. Se unohtui mainita. Silti kaipaa oman ikäistä seuraa. Nytkin itkettää kun ajattelen tilannettani. Ja tiedän että on monia samassa tilanteessa. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele positiivisesti. Olet eronnut, eli sinulla oli parisuhde. Meillä monella yksinäisellä ei ole sellainen käynyt edes lähellä. 

 

Miten menneisyys auttaa mua tulevaisuudessa? Ei se poista yksinäisyyttä mikä nyt on. Ja tottakait olen kiitollinen suhteesta vanhempiini. Se unohtui mainita. Silti kaipaa oman ikäistä seuraa. Nytkin itkettää kun ajattelen tilannettani. Ja tiedän että on monia samassa tilanteessa. 

 

Ap

Tämä ei ole helppoa, mutta sinun pitää ensin saada positiivinen mindset elämää kohtaan ennen kuin voit lähteä etsimään uusia ystäviä esim harrastusten tai facen kautta. Jos olet kovin masentunut, et ole valitettavasti haluttua seuraa. Tiedän kokemuksesta. 

Missäpäin te muut yksinäiset asutte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele positiivisesti. Olet eronnut, eli sinulla oli parisuhde. Meillä monella yksinäisellä ei ole sellainen käynyt edes lähellä. 

 

Miten menneisyys auttaa mua tulevaisuudessa? Ei se poista yksinäisyyttä mikä nyt on. Ja tottakait olen kiitollinen suhteesta vanhempiini. Se unohtui mainita. Silti kaipaa oman ikäistä seuraa. Nytkin itkettää kun ajattelen tilannettani. Ja tiedän että on monia samassa tilanteessa. 

 

Ap

hei ap, ymmärrän sinun tilannetta täysin..itsellänikin yksinäisyyttä, masennusta työttömyys ym. asioita..joihin toivoisi helpotusta...mutta voimia sinulle ja jaksamista ja toivottavasti asiasi helpottavat..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele positiivisesti. Olet eronnut, eli sinulla oli parisuhde. Meillä monella yksinäisellä ei ole sellainen käynyt edes lähellä. 

 

Miten menneisyys auttaa mua tulevaisuudessa? Ei se poista yksinäisyyttä mikä nyt on. Ja tottakait olen kiitollinen suhteesta vanhempiini. Se unohtui mainita. Silti kaipaa oman ikäistä seuraa. Nytkin itkettää kun ajattelen tilannettani. Ja tiedän että on monia samassa tilanteessa. 

 

Ap

Tämä ei ole helppoa, mutta sinun pitää ensin saada positiivinen mindset elämää kohtaan ennen kuin voit lähteä etsimään uusia ystäviä esim harrastusten tai facen kautta. Jos olet kovin masentunut, et ole valitettavasti haluttua seuraa. Tiedän kokemuksesta. 

Otan kaikki vinkit vastaan miten se tehdään että muutetaan mieli positiivisemmaksi? Koska yksinäisyys on kierre ja vaikuttaa kaikkeen

Ap

yksinhän me kaikki ollaan, eletään ja kuollaan. ei siihen muita tarvita. kyseessähän on suomalainen kansantauti. sellaistakin ajattelin, että mikä määrä rahaa (ja tavaraa) on riittävästi? jos pysyt hengissä eläkkeelläsi, niin eikö se passaa? vai pitääkö olla enemmän, että voi liitää kuppiloissa dorkien seassa? pitääkö sitävarten hommata uusi vaatekerta tai useita? opin jo kauan sitten, ettei onnea voi ostaa. se on itse luotava. jos ihmisiä kaipaa, ei niitä kotooltansa löydä. oletkos kokeillut puhua ihmisille vaikka siellä kaupassa? tai missä vaan? jos olet, eikä tuota tulosta, pitää jatkaa ja yrittää uudelleen. kerta toisensa jälkeen, kunnes onnistaa. lykkyä elämään ja hyvää loppukesää. meillä yksinäisillä eläkeläisillä kesä ei lopu koskaan. 

Ala syöttää lintuja ja oravia. Ne ovat parempaa seuraa kuin ihmiset.

Mulla ollut koko elämäni ajan tuota. Ei kavereita, työpaikka sentään on. Totaaliyksinäinen oon. Mulla sosiaalisten tilanteiden ja ihmispelkoa. Nykyään kaikilla myös kovat vaatimukset ystävyyden suhteen ja aina saa miettiä tarkkaan ettei loukkaa ketään, moni pistää pikkuasioista välit poikki.