Kolmas lapsi, kun ekat ovat 4 ja 2. Rönsyileviä ajatuksia

Nyt näyttää käyneen näin onnellisesti, että odotamme kolmatta lasta ensi vuoden alkuun helmikuulle, silloin vanhempi meillä täyttää 5 ja nuorempi on 3 😊😊

Meillä kummankaan vanhemmat eivät ole osallistuneet nykyisten lastemme hoitamiseen käytännössä juuri mitenkään, ja se on jotenkin kasvattanut meidän omasta perheyksiköstä vahvan, siten että ymmärrämme miten tärkeää on toistemme tukeminen, perheen rakkaus, auttaminen ym ja sisarusten tuki toisilleen kun me joskus kuolemme. Teemme aktiivisesti ja paljon asioita yhdessä nyt. Lapset eivät meillä ole estäneet täysillä elämistä. Heidän kanssaankin on jo reissattu ties missä.

Tiedämme useita kahden lapsen perheitä, joissa jokainen nainen haluaisi kolmannen, mutta mies ei osallistu eikä jaksa. He sitten tämän takia toistelevat mantraa että ei pysty harrastamaan, ei mahdu autoon, ja ei pystyisi matkustamaan.

 

Meillä onneksi iso auto, mökki jossa lomailla ja ulkomaille lähdemme tänä vuonna 8 hengen porukalla. Eli kaikki tuo kyllä kolmen kanssa onnistuu. 

 

Kun mietimme nyt jo alustavasti kummeja lapselle, meillä olisi ehdolla yksi ystäväperhe, jossa kuuluvat kirkkoon, ja ovat molemmat meidän ystäviämme, mutta valitettavasti heistä tiedämme, että puhuvat pahaa selän takana kaikista kolmen lapsen perheistä tyylillä eikö nekin älynneet jättää lapsilukua siihen ja siihen Voi voi joutuu aloittamaan vauva-ajan taas alusta ym ym paskaa. Etsisittekö vähemmän tutut kummit, vai menisittekö tälläisillä, joista tiedätte, että eivät ole onnellisia puolestanne täysin?

Muita ajatuksia?