Lue keskustelun säännöt.
Kysykää mitä vain masentuneelta 22-vuotiaalta
16.07.2024 |
Masennus aaltoilee, nyt taas on tunteeton ja epätoivoinen ajanjakso. Voisipa joku muistuttaa iloisista päivistä ja antaa toivoa synkkyyden mustaan syliin.
Kommentit (36)
Onko niin ap , että sinulla ei ole , eikä ole ollut pitkiin aikoihin mitään fyysistä työtä, missä olisit väsynyt. Paljon on maailmalla tutkittu ja todettu, että se aiheuttaa ahdistusta ja masennusta ,kun fyysisesti rasita itseään.
Tämä näpyttely ja netin katseleminen ei anna kaikilla tyydytystä.
Tietysti se on geeneistä kiinni , minkälainen kukin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko yrittänyt piristää mieltäsi vaikkapa komediasarjoja katsomalla?
Yleensä komediasarjat alkavat ahdistamaan lisää. En oikein pidä siitä huumorista mitä niissä usein viljellään. Jotkut draamakomediat voivat olla piristäviä tai hauskoja.
-ap
Katso sitten niitä tai vaikka hyvin tehtyjä dokumentteja. Ymmärrän, ettei masentuneena jaksa mitkään "hassunhauskat" ohjelmat kiinnostaa.
Kiitos vinkeistä. Dokumentit, varsinkin luontodokumentit ovat piristäviä. Pitäisi mennä itsekin luontoon.
-ap
Onko luonto kaukana? Ainakin täällä missä itse nyt istun on jotenkin seesteinen ilta menossa. Voisi kävellä ihan rauhassa lämpimässä ulkona. Itse istun parvekkeella katsomassa auringonlaskua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla meni tuossa iässä psykottiseen masennukseen asti. Paranin siitä eikä ole yhtä pahana uusiutunut. Aaltoilee yhä mutta kestän kun ajattelen että pahimmasta olen jo selvinnyt. Ei minulla kysyttävää ole mutta ehkä sinullakin ne iloiset päivät on vielä edessä.
Hyvä kuulla että olet selviytynyt pahimman yli! Itselläni pahin elämänjakso oli ehkä parisen vuotta sitten. Siksi ehkä pelkään masennuksen uusiutumista, koska en millään jaksaisi käydä painajaista yhä uudelleen ja uudelleen läpi. Siksi yritän muistutella itseäni iloisista ajoista.
-ap
Minulla on bipolaarinen, se oikeasti auttaa että syvissä kuopissa muistutan itseäni että suunta kyllä vaihtuu lopulta. Olen käsittänyt että masentuneen tila on kuitenkin erilainen vaikka samoilla termeillä näitä käsitellään.
O
Olen ollut avun piirissä useita kertoja elämäni aikana. Luulen, että masennukseni johtuu oikeasti peloista ja traumoista. Niitä olen käsitellyt jonkin verran, mutta harmittaa että tuhlasin nuoruudessani sen Kelan myöntämän psykoterapian, eikä nyt ole vielä vuosiin mahdollista hakeutua sinne uudelleen.
Olen aktiivisesti hakenut apua nyt kun erosin ja jouduin muuttamaan vanhempieni taloon, missä ei ole kovin hyvä olo, että sekin vaikuttaa. Sinänsä kyllä siis yritän.
Hyvä että lääkkeet ovat auttaneet sinua. Minulla itselläni on toisenlainen kokemus ja toisaalta olin myös lääkekoukussa, enkä halua sitä uudelleen.
-ap
Elokuvia (Areenasta, kun en tiedä millainen rahatilanteesi on ja käytätkö maksullisia suoratoistapalveluita)
https://areena.yle.fi/1-51013992
https://areena.yle.fi/1-64242061
https://areena.yle.fi/1-65234696
https://areena.yle.fi/1-141650
Vierailija kirjoitti:
Mistä 22-vuotias Suomeen hyvinvoinnin keskelle syntynyt, elämäsä vielä täysin kokematon nuori voi olla masentunut? Miten ulkomailta tulleissa nuorissa ei masennus ole yhtä levinnyt, vaikka kokemukset ja arki Suomessa ovat monta kertaa rankempia?
Eihän kukaan voi tietää toisen elämästä lopulta. Mielestäni on tyhmää vertailla ja vähätellä muiden kokemuksia. Joskus myös se, että on "liian helppoa" voi masentaa joitakin erittäin paljon. Samalla tavalla masennus koskettaa ulkomailta tulleitakin nuoria. Masennus on moniulotteinen ilmiö eikä siihen ole yhtä tiettyä tekijää.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla meni tuossa iässä psykottiseen masennukseen asti. Paranin siitä eikä ole yhtä pahana uusiutunut. Aaltoilee yhä mutta kestän kun ajattelen että pahimmasta olen jo selvinnyt. Ei minulla kysyttävää ole mutta ehkä sinullakin ne iloiset päivät on vielä edessä.
Hyvä kuulla että olet selviytynyt pahimman yli! Itselläni pahin elämänjakso oli ehkä parisen vuotta sitten. Siksi ehkä pelkään masennuksen uusiutumista, koska en millään jaksaisi käydä painajaista yhä uudelleen ja uudelleen läpi. Siksi yritän muistutella itseäni iloisista ajoista.
-ap
Minulla on bipolaarinen, se oikeasti auttaa että syvissä kuopissa muistutan itseäni että suunta kyllä vaihtuu lopulta. Olen käsittänyt että masentuneen tila on kuitenkin erilainen vaikka sam
Minullakin oli useampi huono kokemus lääkkeistä ja siksi olin pitkään ilman. Niin ikävää kun se onkin niin nyt ajattelen että se on lääkäristä kiinni millaisen avun lääkkeistä saa. En itsekään niitä helpolla suosittelisi eikä lääkkeet ole minullekaan se ainoa apu. Ja onhan meillä eri sairauskin. Toivottavasti sinäkin löydät oikean tavan itsellesi.
Lepää, ajattele, liiku, lue ja yritä ottaa kesä rennosti!
Tsemppiä ap ja hyvää yötä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko niin ap , että sinulla ei ole , eikä ole ollut pitkiin aikoihin mitään fyysistä työtä, missä olisit väsynyt. Paljon on maailmalla tutkittu ja todettu, että se aiheuttaa ahdistusta ja masennusta ,kun fyysisesti rasita itseään.
Tämä näpyttely ja netin katseleminen ei anna kaikilla tyydytystä.
Tietysti se on geeneistä kiinni , minkälainen kukin on.
Olen juuri sellainen ihminen, joka kaipaa fyysisyyttä. Olen tehnyt fyysistä työtä ja se on juurikin parantanut mielialaa. Tuskin voisin tehdä istumatyötä tulevaisuudessakaan, mutta taas ravintola-alan työt ovat liian rankkoja, eikä niitä jaksa kovin montaa vuotta. Joku siis siitä välimaastosta. Myös salikortin hommaaminen auttaisi asiaan kunhan vain pääsen muuttamaan täältä vanhempien luota ja asettumaan omaan asuntoon.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko yrittänyt piristää mieltäsi vaikkapa komediasarjoja katsomalla?
Yleensä komediasarjat alkavat ahdistamaan lisää. En oikein pidä siitä huumorista mitä niissä usein viljellään. Jotkut draamakomediat voivat olla piristäviä tai hauskoja.
-ap
Katso sitten niitä tai vaikka hyvin tehtyjä dokumentteja. Ymmärrän, ettei masentuneena jaksa mitkään "hassunhauskat" ohjelmat kiinnostaa.
Kiitos vinkeistä. Dokumentit, varsinkin luontodokumentit ovat piristäviä. Pitäisi mennä itsekin luontoon.
-ap
Onko luonto kaukana? Ainakin täällä missä itse nyt istun on jotenkin seesteinen ilta menossa. Voisi kävellä ihan rauhassa
Ei ole luonto kaukana täältä onneksi, käyn siellä aika usein, mutta kun ahdistaa niin ahdistus lisääntyy liikkeessä. Toisaalta luonnossa olo tasapainoittaa mieltä, mutta sitten kun valmiiksi on ahdistunu olo, niin se jotenkin myös lisää sitä. Pitäisi olla siellä monta tuntia, että sen vaikutuksen huomaisi. Nyt toisaalta kaipaan myös ihmisten seuraa ja olenkin päivittäin pyrkinyt menemään ihmisten ilmoille.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla masennus kesti 10 vuotta. Kuuntelin paljon musiikkia. Se toi jostain syystä tunteet esiin mitä mä en edes tiennyt enää olevan elossa.
Kauniita unia tai dokkarihetkiä, AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap, mikä fiilis tänään?
Kiitos kysymästä! Ehkä vähän parempi fiilis, olen nyt mummolassa. Haluaisin löytää sen oman asunnon, ettei tarvitsisi vanhempien nurkkiin homehtua. Toki tämä kysymys on jo vanhentunut, mutta huomasin sen vasta tänään.
Tuntuu että erosta asti olen ollut jollain tavalla tunnelukossa, etten oikein tunne iloa tai innostusta saati onnellisuutta. Ero oli tietenkin oikea päätös, mutta varmaan tämä "asunnottomuus" ja tyhjän päälle jääminen saa sitten aivot reagoimaan tyhjyydellä. Tekisi mieli itkeä, mutta en osaa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Sopranos on hyvä sarja!
Oliko siinä se sarjam*rhaaja? Olen siinä tapauksessa itsekin katsonut sen ja tykkäsin kyllä!
-ap
Kiitos. Katson näitä sitten kun palsta sulkeutuu.
-ap