Miehen järkyttävä syöminen!!! Syö kaiken ja meillä on kaapit tyhjät.
Eli jos teen ison uunivuoka ruuan niin se menee yhdellä kerralla kaikki, syöjiä minä pieniruokainen nainen ja 3v lapsi.
Viimeistään toisella syömiskerralla se on syöty, ja mies syö suurimman osan siitä. Tarkoituksena muka säästää, rahaa palaa kuitenkin ruokaa melkein 10€ ja yksi ateria 10€ on aika paljon.
Jos ostan esimerkiksi kaappiin hätävaraeineksen, esim sianlihasäilykekastikkeen, joka on tarkoitettu kaikille kolmelle, kylkeen makaronia niin mies saattaa syödä yksin koko purkin huomaamattani eikä tee sen kanssa muuta.
Jos huomautan tuosta sikailusta niin suuttuu ja tulee riitaa, mies ei osta ruokia, mutta huolehtii kyllä muista kuluista.
Kommentit (303)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miehet kuluttaa enemmän, joten ruokaakin menee enemmän. Ei se huvikseen syö noin paljon. Miehille pitäisi jakaa apurahoja, koska miesten ruokailukustannukset ovat naisia suuremmat.
Suurin osa miehistä on ylipainoisia eli syö liikaa.
eikä. moni mies juo,se pyöristää vatsan.
Muutamalla eurolla hankit verkkokellareista tuttuja salpaheloja ja lukkoja, rakennat niistä jääkaapin ja pakastimen oveen lukituksen. Kuivakaapit telkeät kettingillä toisiinsa. Avaimet tiukasti omaan taskuun. Jääkaapin oveen ruokinta-aikataulu, ja annostelet itse ruuan. Juota paljon vettä, niin maha täyttyy. Voihan se vähän aikaa murjottaa, mutta entäs sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tekisin suursyömärille halpoja vuokaruokia. Ja kerralla aina iso vuoka, 5 litran vuoka.
Ruuaksi tekisin esim perunasose-laatikkoa. Eli itse tehtyyn perunasoseeseen sekaan 400g sika-nauta jauhelihaa, pari purkkia kidneypapuja, soijarouhetta, porkkanan paloja. 5 litraa tätä vuokaa maksaa ehkä 7 euroa ja siitä syö 2-3 päivää mies illallista.
Tuo ei ole liha-perunasoselaatikkoa nähnytkään. Kammottavaa sotkua, ei käy edes perunasoselaatikosta.
hyi mikä ohje ,tod ei mikään klassinen lihaperunasoselaatikko joka ihanaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tekisin suursyömärille halpoja vuokaruokia. Ja kerralla aina iso vuoka, 5 litran vuoka.
Ruuaksi tekisin esim perunasose-laatikkoa. Eli itse tehtyyn perunasoseeseen sekaan 400g sika-nauta jauhelihaa, pari purkkia kidneypapuja, soijarouhetta, porkkanan paloja. 5 litraa tätä vuokaa maksaa ehkä 7 euroa ja siitä syö 2-3 päivää mies illallista.
Tuo ei ole liha-perunasoselaatikkoa nähnytkään. Kammottavaa sotkua, ei käy edes perunasoselaatikosta.
hyi mikä ohje ,tod ei mikään klassinen lihaperunasoselaatikko joka ihanaa
Varsinainen Masterchef tason suoritus 😅. Taidan laittaa illallisvieraille seuraavan kerran.
Vierailija kirjoitti:
Aika monesta kommentista näkee, että kirjoittajat eivät ole koskaan asuneet aikuisen ihmisen kanssa, joka syö "miten paljon vaan". Oma puoliso on sellainen, että jos tekisi ihan mielensä mukaan, niin ohimennen napostelisi vaikka pellillisen niitä lihapullia. Jälkiruuaksi. Joillain vaan on aikalailla kyltymätön ruokahalu. Sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä fyysisen työn tai muunkaan kalorinkulutuksen kanssa.
Itse en rupea aikuisen vahdiksi, mutta en myöskään suostuisi siihen, että ajattelen pääseväni loppuviikon helpolla, kun teen ison satsin ruokaa ja sitten puoliso olisi popsinut sen minkälie ruuan syömällä sitä pitkin päivää tms. Saa syödä vaikka kolme kiloa ruokaa per ateria, kunhan tekee sen sitten itse. Luojan kiitos tiedostaa kyllä itsekin, että syömiselleen ei ole mitään todellista tarvetta, muuta kuin mieliteko.
Onneksi myös yhteisruokailut meillä toimii; yleensä tehdään ruokaa isompi määr
Mutta eikö sitä ymmärretä, että juuri tuollaisia ahmijoita saadaan sillä, että kotona jätetään puolinälkään leipään mussuttamaan, kun äitimamma on koostanut annokset oman mielensä mukaan asenteella, että koska minä kokkaan, minä määrään, mitä ja kuinka paljon syöt? Miten siinä voisikaan oppia oman ruokahalunsa mitoittamista, kun ohjeistukset ja säännöt tulevat ylhäältä alas riippumatta siitä, mikä olisi kulloinen oikea tarve, joka tietysti lapsella vaihtelee eri kehitysvaiheissa.
Ja sitten vaimo jatkaa samalla linjalla, vaatii, että yhdessä mitoitellaan valmistusvaiheessa, mikä on miehen syömisen tarve. Minä olen tunne- ja nautinnon hakuinen syöppö ja minä takuulla söisin aivan älyttömästi ja itseni lihavaksi, jos joku alkaisi vieressä mäkättää, että älä syö koko salamia kerralla, vaan sovitaan yhdessä, mikä on tämän päiväinen salamiannos ja tarve. Syön minkä syön sitä salamia, en syö sitten muuta.
Jos mies itse ymmärtää, että ruoka pitää itse tehdä, eikä koske yhdessä tehtyihin? seuraaviksi päiviksi varattuihin ruokiin, niin mikä siinä on ongelma. Antaa ahmia, todennäköisesti jossain vaiheessa, kun saa rauhassa syödä ilman kokoaikaista neuvottelua ja huomauttelua (teen nyt jarmo tätä makaroonilaatikkoa kaksi laatikkoa, sä voit sitten syödä tästä toisen mutta toinen jää sitten keskiviikoksi ja torstaiksi, muistaksää nyt jarmo) niin kyllä siihen jossain vaiheessa todennäköisesti loppu tulee.
Niin on tullut munkin salamin ahmimiselle, ei nyt koko loppua, mutta oonkin alkanut huomata, että joskus kurkku maistuu paremmalta. Ja väitän, että olen pysynyt normimitoissa juuri siksi, että syön mitä syön, en pakota "kunnon ruokaa, jotta jäisi se salami napostelematta".
Vääntääkö ap miehesi hirveitä määriä kakkaa ja piereskeleekö paljon?
Sama täällä!!! Ja mies lihoaa ja kun siitä on kerran sanonut, suuttui todella kovasti...!!! Ja mies myös käy ruokakaupassa koko ajan, minä myös ihan tarpeeksi usein. Kaikki on koko ajan loppu... Pitää alkaa salaattilinjalle...
Esim. jos on yksi HK:n Sininen lenkki, niin syö toisen lenkin itsekseen kokonaan ja perunat yms. päälle, ei minusta millään tavalla sopivaa.
Eikä edes kuluta niitä kaloreita pois...
HUOH
Miksi te ette jätä niitä huonoja ukkojanne?! Ihan vapaaehtoisesti suostutte elämään tuollaisessa tilanteessa! Millaisen parisuhdekuvan lapsetkin saa, kun isä on moukka ja äiti kärsii?! Asiat ei parane valittamalla vuodesta toiseen, vaan ainoa vaihtoehto on erota, jos haluaa aurinkoa elämäänsä.
Jos ei mitään muutosta aio tehdä, niin sitten ei saa valittaa. Kukaan ei pakota teitä elämään tuollaista elämää!
Tämä on tyypillinen suomalainen avioliitto, jossa nainen vaan ottaa tai ajautuu siihen äidin rooliin, jossa sitten passiivisaggressiivisesti kontrolloi jopa toisen syömisiä, tietysti uhriutuen, miten hän joutuu koko ruokaruljanssin hoitamaan, täällähän syötäisiinkin kuin pellossa, jollen MINÄ pitäisi jotain järkeä koko hommassa! Onneksi mies ymmärtää parhaansa ja antaa mun ohjailla tätä hommaa.
Mä aina ihmettelen, että mitä hittoa. Alusta tein miehelle selväksi, että molemmat oikeasti käy kaupassa ja tekee ruokaa. Tai oikeastaan edes tarvinnut tehdä, kyllä mies oli ihan samoilla linjoilla. Itse asiassa en usko, että hän koskaan edes tahtoisi semmoiseen tilanteeseen, että minä päätän kauppatavarat ja ruuanlaiton.
Miksi aikuinen ihminen haluaisi heittäytyä kokonaan ruokahuollossaan toisen varaan? Harvoin ihmisillä käy edes ruokamieltymykset niin yhteen. Vai onko mies kuin viisvuotias, pyytää naiselta, että tee pliis kalakeitto? Tai tyytyy siihen, mitä lautaselle laitetaan ja toivoo, että voi oispa tänään lihapullat?
Kyllähän meilläkin sattuu sitä, että olen ajatellut tehdä jauhelihasta keiton, mutta toinen onkin jo ennättänyt tehdä ne lihapullat. Ei ole maailmanloppu, molemmat on jauheliharuokaa ja hyvää. Jos taas todella haluan syödä jotain seuraavan lounaaksi tai ottaa evääksi välttämättä, tietysti sanon, että hei otan tosta huomenna eväät. Jos en sano, otan, jos sitä vielä on, jos ei ole, otan jotain muuta.
TV.ssä on ohjelmasarja Hengenvaarallisesti lihava, jossa miehet ja naiset syö kaiken ruuan.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä!!! Ja mies lihoaa ja kun siitä on kerran sanonut, suuttui todella kovasti...!!! Ja mies myös käy ruokakaupassa koko ajan, minä myös ihan tarpeeksi usein. Kaikki on koko ajan loppu... Pitää alkaa salaattilinjalle...
Esim. jos on yksi HK:n Sininen lenkki, niin syö toisen lenkin itsekseen kokonaan ja perunat yms. päälle, ei minusta millään tavalla sopivaa.
Eikä edes kuluta niitä kaloreita pois...
HUOH
Joku tunnevaje se on, mihin aletaan ruokaa mättämään kuin mustaan aukkoon. Siihen ei huomauttelu tai salaatin tyrkyttäminen auta. Kannattaisiko sen sijaan alkaa miettimään, mitä kivaa voisi yhdessä tehdä sen syömisen sijaan? Tai tehdä useammin yhdessä hyvää ruokaa, joka syötäisiin pitkän kaavan mukaan yhdessä?
En montaa naistakaan, joka on ottanut hyvällä sen, että puoliso huomauttelee nousseesta painosta. En tunne yhtäkään, joka olisi hyötynyt huomauttelusta, voi olla, että laihtuminen on saanut potkua, mutta luottamus parisuhteeseen ja itseluottamus on ottanut kovaa osumaa. Tunteesta, että en kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tyypillinen suomalainen avioliitto, jossa nainen vaan ottaa tai ajautuu siihen äidin rooliin, jossa sitten passiivisaggressiivisesti kontrolloi jopa toisen syömisiä, tietysti uhriutuen, miten hän joutuu koko ruokaruljanssin hoitamaan, täällähän syötäisiinkin kuin pellossa, jollen MINÄ pitäisi jotain järkeä koko hommassa! Onneksi mies ymmärtää parhaansa ja antaa mun ohjailla tätä hommaa.
Mä aina ihmettelen, että mitä hittoa. Alusta tein miehelle selväksi, että molemmat oikeasti käy kaupassa ja tekee ruokaa. Tai oikeastaan edes tarvinnut tehdä, kyllä mies oli ihan samoilla linjoilla. Itse asiassa en usko, että hän koskaan edes tahtoisi semmoiseen tilanteeseen, että minä päätän kauppatavarat ja ruuanlaiton.
Miksi aikuinen ihminen haluaisi heittäytyä kokonaan ruokahuollossaan toisen varaan? Harvoin ihmisillä käy edes ruokamieltymykset niin yhteen. Vai onko mies kuin viisvuotias, pyytää naiselta, että tee pliis
Niin mutta sinä oletkin normaali ihminen, joka elää normaalia elämää. Ei tällä palstalla sellaisia ole kovin monta.
Kyllä minä ihmettelen näitä naisia, jotka eivät käytä kaikkein yksinkertaisinta keinoa: eivät anna miehen huolehtia ihan itse ruuanhankinnasta ja valmistamisesta. Toki vaihtoehtoja on, joita tässä ketjussa kerrottu paljon. Joko ensin syövät lapset ja äiti, mies saa syödä kaikki mitä jää jäljelle, tai laitetaan ruoka 10 litran kattilassa tai laitoskeittiövuoissa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ihmettelen näitä naisia, jotka eivät käytä kaikkein yksinkertaisinta keinoa: eivät anna miehen huolehtia ihan itse ruuanhankinnasta ja valmistamisesta. Toki vaihtoehtoja on, joita tässä ketjussa kerrottu paljon. Joko ensin syövät lapset ja äiti, mies saa syödä kaikki mitä jää jäljelle, tai laitetaan ruoka 10 litran kattilassa tai laitoskeittiövuoissa.
Se on tämän palstan vakiokaava, että mihinkään parisuhteen ongelmaan ei käy ratkaisuksi se kaikista ilmeisin, eli että molemmat osapuolet käyttäytyivät kuin täysivaltaiset aikuiset ja kohtelisivat toisiaan sellaisina. Sen sijaan keksitään mitä monimutkaisimpia kosto- ja koirankoulutussuunnitelmia.
Hitto, mä ainakin inhoan koko ruoanlaittoa niin paljon, etten katselis tuollaista päivääkään. Otan todella osaa!
Nm. pieniruokaisen miehen vaimo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten syöminen on sikailua :D
M43
Kyllä tuo on mielestäni melkoista sikailua jos yksi ihminen vetää yksin 400g säilykepurkin naamaan kylmänä.
Ei kukaan tarvitse tuollaista määrää kerralla.
Ap
400g ? Tuohan on ihan normaali työssäkäyvän aikuisen annos. Ap:lla on nyt joku muu juttu tässä takana. Ota joku harmaa laiha hissukka konttorihiiri, joka pyytää lupaa jotta saako taas hengittää...
Vierailija kirjoitti:
Jos joku ketjun lukijoista muistaa, linkatkaa se klassikkoketju, jossa nainen valitti miehen syömisestä. Meni jotenkin niin, että mies söi normaalina iltaruokana 10 litran kattilallisen perunaa ja 1 kg lihapullia. Joikohan päälle tölkin tai puolitoista maitoa? Ei hakukone löydä millään, mutta ehkä joku tunnistaa ja muistaa paremmin.
Oliko 700/800 g jauhelihaa josta vaimo teki ruuan ja äijä veti kaikki. Päivällä syönyt töissä buffetin. En löydä myös.
Oli tosiaan kaljaa ja maitua vielä päälle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on iso perhe ja mikään määrä lihapyöryköitä ei riittäisi, jos niitä saisi kukin mielin määrin mättää, joten meillä todellakin koostetaan ateriat ja kaikille pitää jäädä. Leipää saa syödä niin paljon kuin haluaa. Minä en ole mikään maksettu pitokokki, vaan äiti ja tehtäväni on opettaa oikeat ruokailutottumukset, pöytätavat (ei ole ok syödä toistakymmentä lihapyörykkää kertaistumalta), sekä huolehtia siitä, että ruokaan ei mene tolkuttomasti rahaa.
Totta. Olisi melkoinen paistaminen 5-henkiselle perheelle jos jokainen söisi aterialla 10-20 pullaa. Olen kevyttä työtä tekevä nainen ja 15 pikku lihapullaa menisi helposti etenkin jos ei ota perunaa leipää tms.
Siinä menisi 80-100 lihapullaa yhdellä aterialla. Huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten syöminen on sikailua :D
M43
Kyllä tuo on mielestäni melkoista sikailua jos yksi ihminen vetää yksin 400g säilykepurkin naamaan kylmänä.
Ei kukaan tarvitse tuollaista määrää kerralla.
Ap
Onpas nyt taas. Itse olen 190cm ja 110kg ja syön helposti päälle 5000 kaloria päivässä😁
No, tuossa syy ylipainoosi.
No kyllä se ylensyöntikin on ihan ihmisoikeus. Sitä sanotaan itsemääräämisoikeudeksi.
En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi pitää tahallaan järjestää elämänsä niin, että toinen vahtii toisen syömisiä, eikä esimerkiksi niin että molemmat syövät ihan mitä ja milloin huvittaa, ja huolehtivat itse omista ruuistaan.