Vauva 46 vuotiaana?

43-vuotias saa kymmenen kertaa helpommin vielä vauvan kuin 46-vuotias.

sitten 49-vuotiaalla se on jo ihme. Ja se menee muuten just noin, että rysähdys tapahtuu 45 kieppeillä.

siksi on yllättävän paljon 42-44- v synnyttäjiä mutta 45-48 v enää siitä murto-osa. Fakta.

Vierailija kirjoitti:

Juu justiin joku synnytti 50- vuotiaana.

Vanhin tietämäni on 52-vuotiaana synnyttänyt. Toki ei ollut luomulapsi, ulkomailla hoidoissa alkunsa saanut. 

Vierailija kirjoitti:

Hedelmällisyyslääkäreiden mukaan 43-vuotiaan naisen hydelmöittyminen omilla munasoluilla on mahdotonta. Ihmeitäkin toki joskus tapahtuu.

No ei se varmaan mahdotonta ole, kun mun toinen mummuni sai kuopuksensa 42-vuotiaana ja toinen 43-vuotiaana, aikana ennen hedelmällisyyshoitoja.

Tuosta 43-vuotiaana saadusta lapsesta muuten tuli suvun ensimmäinen ylioppilas ja myöhemmin tohtori. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä tulee kohta vastaan. 

Ikä tulee vastaan paitsi synnyttäjänä, niin myös toisella tavalla, joka aina unohtuu näistä pohdiskeluista. Sain itse oman kuopukseni 41-vuotiaana eikä se silloin missään tuntunut, mutta 15 vuotta myöhemmin onkin lasten isovanhemmat ja myös meidän vanhempien kaikki omat sedät ja tädit kuolleet. Nyt sitten miettii kauhulla että entä jos me vanhemmat, toinen tai molemmat, kuoltaisiinkin ennen aikojamme jo 6 kympin korvilla. Kuopus jäisi liian nuorena ilman ketään muita kuin 10 vuotta vanhempaa siskoaan. Jos on iso perhe ja laaja suku lähellä niin fine, mutta jos ei ole niin on iso riski että lapsi jää tänne parikymppisenä aivan yksin.

Erilaisia riskejä on ihan aina, missä iässä tahansa. Jos saa lapset parikymppisenä on riski että elämä jää elämättä, ei malteta keskittyä vanhemmuuteen tai elämä on vielä hyvin epävakaata. Negatiivisia puolia löytyy ihan kaikesta kun alkaa siltä kantilta miettimään.

Unohda koko juttu. Vaihdevuosioireiden alkaminen on tuossa iässä huomattavasti todennäköisempää kuin raskauden. 

Vierailija kirjoitti:

Hedelmällisyyslääkäreiden mukaan 43-vuotiaan naisen hydelmöittyminen omilla munasoluilla on mahdotonta. Ihmeitäkin toki joskus tapahtuu.

Älä nyt viitsi olla naurettava. Käy vaikka tutustumassa lestadiolaisperheisiin. Kysy onko poikkeavaa tulla raskaaksi 43v ikäisenä. Varmaan jokainen tuntee jonkun joka on saanut ainakin yhden lapsen yli 40v ikäisenä. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Oma kuopukseni syntyi ollessani 44v. Helppo raskaus ja synnytys, ja terve lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Unohda koko juttu. Vaihdevuosioireiden alkaminen on tuossa iässä huomattavasti todennäköisempää kuin raskauden. 

Häh? Mulla on säännöllinen kierto edelleen 53 vuotiaana. Yksilöllistähän tuo on. Sitäpaitsi ainahan voi yrittää! Joko sitten tulee raskaaksi, tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohda koko juttu. Vaihdevuosioireiden alkaminen on tuossa iässä huomattavasti todennäköisempää kuin raskauden. 

Häh? Mulla on säännöllinen kierto edelleen 53 vuotiaana. Yksilöllistähän tuo on. Sitäpaitsi ainahan voi yrittää! Joko sitten tulee raskaaksi, tai sitten ei.

Yksilöllistähän se tosiaan on, mutta silti vaihdevuodet on tuossa iässä paljon todennäköisempää kuin raskaus. 

Kiva sille lapselle kun äiti on vanha. Ja ainoa lapsi kun siskot jo häipyy kotoa.

46-vuotias nainen ei kyllä ihan noin vain tee lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä tulee kohta vastaan. 

Ikä tulee vastaan paitsi synnyttäjänä, niin myös toisella tavalla, joka aina unohtuu näistä pohdiskeluista. Sain itse oman kuopukseni 41-vuotiaana eikä se silloin missään tuntunut, mutta 15 vuotta myöhemmin onkin lasten isovanhemmat ja myös meidän vanhempien kaikki omat sedät ja tädit kuolleet. Nyt sitten miettii kauhulla että entä jos me vanhemmat, toinen tai molemmat, kuoltaisiinkin ennen aikojamme jo 6 kympin korvilla. Kuopus jäisi liian nuorena ilman ketään muita kuin 10 vuotta vanhempaa siskoaan. Jos on iso perhe ja laaja suku lähellä niin fine, mutta jos ei ole niin on iso riski että lapsi jää tänne parikymppisenä aivan yksin.

Erilaisia riskejä on ihan aina, missä iässä tahansa. Jos saa lapset parikymppisenä on riski että elämä jää elämättä, ei malteta ke

Sen takia ne lapset kannattaa tehdä siinä suunnilleen välissä 25-35. Ei liian kakarana eikä liian vanhana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohda koko juttu. Vaihdevuosioireiden alkaminen on tuossa iässä huomattavasti todennäköisempää kuin raskauden. 

Häh? Mulla on säännöllinen kierto edelleen 53 vuotiaana. Yksilöllistähän tuo on. Sitäpaitsi ainahan voi yrittää! Joko sitten tulee raskaaksi, tai sitten ei.

Se että kierto on säännöllinen, ei tarkoita että munasolut ovat enää kelvollisia. Vanhenevat yleensä paljon ennen kun kuukautiset loppuvat kokonaan, menopaussi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä tulee kohta vastaan. 

Ikä tulee vastaan paitsi synnyttäjänä, niin myös toisella tavalla, joka aina unohtuu näistä pohdiskeluista. Sain itse oman kuopukseni 41-vuotiaana eikä se silloin missään tuntunut, mutta 15 vuotta myöhemmin onkin lasten isovanhemmat ja myös meidän vanhempien kaikki omat sedät ja tädit kuolleet. Nyt sitten miettii kauhulla että entä jos me vanhemmat, toinen tai molemmat, kuoltaisiinkin ennen aikojamme jo 6 kympin korvilla. Kuopus jäisi liian nuorena ilman ketään muita kuin 10 vuotta vanhempaa siskoaan. Jos on iso perhe ja laaja suku lähellä niin fine, mutta jos ei ole niin on iso riski että lapsi jää tänne parikymppisenä aivan yksin.

Erilaisia riskejä on ihan aina, missä iässä tahansa. Jos saa lapset parikymppisenä on

Ei aina, ihmisten tilanteet on yksilöllisiä. Monelle voi olla paras aika saada lapset myöhemmin. Vanhemmuus on paljon muutakin kuin biologiaa. Eivätkä kaikki voi itse päättää milloin "tehdä" lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohda koko juttu. Vaihdevuosioireiden alkaminen on tuossa iässä huomattavasti todennäköisempää kuin raskauden. 

Häh? Mulla on säännöllinen kierto edelleen 53 vuotiaana. Yksilöllistähän tuo on. Sitäpaitsi ainahan voi yrittää! Joko sitten tulee raskaaksi, tai sitten ei.

Yksilöllistähän se tosiaan on, mutta silti vaihdevuodet on tuossa iässä paljon todennäköisempää kuin raskaus. 

Sekö on syy olla yrittämättä? Se yrittäminen kun on niin helppoa että jättää vaan ehkäisyn pois. Sittenhän se selviää tuleeko raskaaksi vai ei! 

Ei kannata.

Iso mahdollisuus että tulee

kehitys vamma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä tulee kohta vastaan. 

Ikä tulee vastaan paitsi synnyttäjänä, niin myös toisella tavalla, joka aina unohtuu näistä pohdiskeluista. Sain itse oman kuopukseni 41-vuotiaana eikä se silloin missään tuntunut, mutta 15 vuotta myöhemmin onkin lasten isovanhemmat ja myös meidän vanhempien kaikki omat sedät ja tädit kuolleet. Nyt sitten miettii kauhulla että entä jos me vanhemmat, toinen tai molemmat, kuoltaisiinkin ennen aikojamme jo 6 kympin korvilla. Kuopus jäisi liian nuorena ilman ketään muita kuin 10 vuotta vanhempaa siskoaan. Jos on iso perhe ja laaja suku lähellä niin fine, mutta jos ei ole niin on iso riski että lapsi jää tänne parikymppisenä aivan yksin.

Erilaisia riskejä on ihan aina, missä iässä tahansa. Jos saa lapset parikymppisenä on

Jonkun kannattaa, jonkun ei. Kai nyt jokainen itse tietää mikä on omassa elämässä tärkeää. Mulla on lapset jotka on syntyneet kun olin 22 ja 24v, ja myös lapset joiden syntyessä olin 40v ja 43v. Vanhemmalla iällä saaduilla lapsilla on varmasti ollut monessa suhteessa parempi lapsuus. Kaikki elämässä on ollut siinä vaiheessa jo niin vakaata, elämänkokemusta itsellä riittävästi ettei ole turhista tarvinnut stressata, ja taloudellinen tilanne perheessä loistava. Nuorempana saadut lapset saivat materialistisesti vähemmän, joutuivat olemaan hoidossa enemmän, ja joutuivat myös soputumaan kaikenlaiseen kokemattomien vanhempiensa aiheuttamaan turhaan stressiin (ei esimerkiksi ymmärretty kunnolla miten tärkeää on pienelle lapselle säännöllinen vuorokausirytmi, tai miten paljon sekä itse että lapsi hyötyy siitä, että hänet otetaan mukaan osallistumaan kotitöihin ja erilaisiin korjaus- ja kunnostusprojekteihin ja maltetaan antaa opetella ja selitetään kärsivällisesti. Nuorempana olimme itsekeskeisempiä, ja lapset joutuivat soputumaan meidän menoihin. Riitojakin oli meidän vanhempien välillä paljon enemmän. Onhan varmasti moni oikein hyvä vanhempi nuorempanakin, mutta minä kyllä näen selvästi että itse olen ollut vanhempana parhaimmillani vasta nelikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä tulee kohta vastaan. 

Ikä tulee vastaan paitsi synnyttäjänä, niin myös toisella tavalla, joka aina unohtuu näistä pohdiskeluista. Sain itse oman kuopukseni 41-vuotiaana eikä se silloin missään tuntunut, mutta 15 vuotta myöhemmin onkin lasten isovanhemmat ja myös meidän vanhempien kaikki omat sedät ja tädit kuolleet. Nyt sitten miettii kauhulla että entä jos me vanhemmat, toinen tai molemmat, kuoltaisiinkin ennen aikojamme jo 6 kympin korvilla. Kuopus jäisi liian nuorena ilman ketään muita kuin 10 vuotta vanhempaa siskoaan. Jos on iso perhe ja laaja suku lähellä niin fine, mutta jos ei ole niin on iso riski että lapsi jää tänne parikymppisenä aivan yksin.

Suvut on nykyään niin pieniä, kun ihmisillä on vain yksi lapsi ja sekin yli kolmkkymppisenä hankittu, että on paljon nuoria samassa tilanteessa. Lisäksi ne nuoretkin vanhemmat voi menehtyä, ja lapsi jäädä silti aivan yksin. 

Miksi pelätä jotain tuollaista skenaariota. Voihan se lapsi kuolla vaikka ennen vanhempiaan.  Moni elää nykyään yli 90-vuotiaaksikin.