Vauva 46 vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Hedelmällisyyslääkäreiden mukaan 43-vuotiaan naisen hydelmöittyminen omilla munasoluilla on mahdotonta. Ihmeitäkin toki joskus tapahtuu.

Tuo nyt on täysin väärä fakta. Onhan lapsia syntynyt vuosikymmeniä sitten tuon ikäisille. Britannian suurimmalle perheellekin taisi tulla tuossa iässä viimeinen lapsi.

Kannattaa yrittää. Seulonnat ovat nykyään hyviä, joten en pelkäisi vammaista lasta.

Sain lapsen 44-vuotiaana hedelmöityshoidoilla. Hoidot kestivät vuosia ja lapsi onnistui viimein pakastetun alkion siirrolla.

Minulla ei ole aiempia lapsia. Hyvin mahdollista että minulla hedelmällisyydessä oli jotain heikentynyttä jo pitkään, mutta onneksi hoidoilla onnistui.

Siitä tulee downi tai kitalakihalkio ym.

Olen yli 40 ja ainut lapseni on jo aikuinen. 

Elämä on ihanaa kissojen kanssa

Hell no. Mun lapset nyt 20 ja 22 v, olisin hullu, jos nyt aloittaisin koko rumban alusta.

N 46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta se 10 vee on teini-iässä niin saat ihan muuta ajateltavaa.

Isoäitini eli 100 veeksi ja sai viimisen lapsensa 43 veenä.

Seuraavaksi voin kai hoitaa lapsenlapsiani sitten. Tai muiden lapsia. Ei tarvii olla omia.  

Mitä jos eläisit omaa elämääsi välillä?

Kyllä olen.

Olet hullu.

Parisuhde loppuu kuivahtaa siihen.

Loppuelämäsi olet yksin lapsen kanssa.

Sitten tulee noutaja.

Tuossa iässä ilman hoitoja lapsen saaminen alkaa olla lottovoiton luokkaa mitä todennäköisyyteen tulee.

Mitä mieltä on miehesi? Oletteko keskustelleet asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Hedelmällisyyslääkäreiden mukaan 43-vuotiaan naisen hydelmöittyminen omilla munasoluilla on mahdotonta. Ihmeitäkin toki joskus tapahtuu.

         Mistä tämä tieto? Ei ole mahdotonta, 43v onnistuu vielä, kun seuraa, milloin ovulaatio, voi olla esim. vain kerran vuodessa, moni ei enää raskaudu ollenkaan, mutta mahdotonta se ei ole eikä vanhenpananaan. Olet käsittänyt asian väärin. Hedelmällisyys on jo alentunut reilusti esim. 35v,

Minä hankkisin, jos onnistuu. Toki ottanet huomioon turvaverkoston, lapsenhoito on raskaampaa vanhempana kuin nuorena. 

Tsemppiä yritykseen, jos siihen päädytte! Mä tulin luomusti raskaaksi 45-vuotiaana. Yhden kerran puuhasteltiin siinä kierrossa ja naps. En edes kuvitellut sellaisen olevan enää mahdollista ja niinpä ehkäisy oli saanut jäädä retuperälle. Positiivisen testin jälkeen oli aika hämmentynyt olo. Luonto päätti kuitenkin asian melko pian eli keskenhän se raskaus meni alkuvaiheessa. Olisin ollut 46 lapsen syntyessä. Kieltämättä keskenmeno oli pienoinen pettymys, mutta ei mikään suuri kriisi, kun lasta ei ollut silloin hartaasti suunniteltu ja toivottu, ja lapsiluvun piti olla täynnä. Joskus kyllä käy mielessä haikeus, että voi kun olisi onnistunut...

Kenen lapsen haluat siis synnyttää ja miksi? Luovutetulla munasolulla mahdollistat jonkun toisen  naisen suvun jatkumisen et omaasi. Sinullahan on jo lapsia, hullua mummon ruveta raskaudesta haaveilemaan.

Jos susta tuntuu, että jaksat. Ei me täällä voida päättää sun puolesta.

Tuossa iässä raskautuminenkin on jo vaikeaa. Jos olet kuitenkin hedelmällinen vielä, niin mikä estäisi yrittämästä.

Mietin vaan, että miksi haluat lasta? Onko kuopus jo niin iso, että kaipaat jotain hoivattavaa? Onko elämä muuten tylsää? Keski-iänkriisi?

Vierailija kirjoitti:

Hell no. Mun lapset nyt 20 ja 22 v, olisin hullu, jos nyt aloittaisin koko rumban alusta.

N 46

Kadutko niin kovasti vauva/pikkulapsiarkea? Mitä hullua tuossa on?

Olen 46 ja minusta tulee mummi, en usko että haluaisi enää tässä iässä omaa vauvaa.

Mieti nyt sitä lapsenkin kannalta. Oot yli kuuskymppinen kun lapsi on teini. Siinä ollaan jo sukupolvien välisessä kuilussa. Ja vaikka nyt jaksaisit fyysisesti, niin 15 vuoden päästä tilanne voi olla toinen. Itse olin 16v kun äitini oli 61v ja kaikki luuli häntä mummokseni. Lisäksi meillä oli ihan erilainen maailmankatsomus.

Vierailija kirjoitti:

Ikä tulee kohta vastaan. 

Ikä tulee vastaan paitsi synnyttäjänä, niin myös toisella tavalla, joka aina unohtuu näistä pohdiskeluista. Sain itse oman kuopukseni 41-vuotiaana eikä se silloin missään tuntunut, mutta 15 vuotta myöhemmin onkin lasten isovanhemmat ja myös meidän vanhempien kaikki omat sedät ja tädit kuolleet. Nyt sitten miettii kauhulla että entä jos me vanhemmat, toinen tai molemmat, kuoltaisiinkin ennen aikojamme jo 6 kympin korvilla. Kuopus jäisi liian nuorena ilman ketään muita kuin 10 vuotta vanhempaa siskoaan. Jos on iso perhe ja laaja suku lähellä niin fine, mutta jos ei ole niin on iso riski että lapsi jää tänne parikymppisenä aivan yksin.