Tueta 'töistä'

Ap:n kumppani ei pidä toisen aikaa samanarvoisena

Toinen raataa molempien hyvinvoinnin ja kodin edestä niin vähintä olisi että lakkaisi salailemasta kun kerta luuri kädessä kihelmöi vapaallakin

Tueta "töistä".   

Eiköhän olisi parasta mennä kouluun takaisin. Jos ei edes alkua saa ymmärrettävälle Suomen kielelle, niin voi, voi. Eikä kannattaisi kirjoittaa kuin kotona ruutuvihkoon.

Vierailija kirjoitti:

Tueta "töistä".   

Eiköhän olisi parasta mennä kouluun takaisin. Jos ei edes alkua saa ymmärrettävälle Suomen kielelle, niin voi, voi. Eikä kannattaisi kirjoittaa kuin kotona ruutuvihkoon.

Piti lukea puhetta mutta tuli autocorrect

Tätä ollut nyt viimeiset puolisen vuotta 

Aiemmin kertoili työpäivistään ja kuulumisista kysymättäkin, muutoksen syytä en tiedä

Ap

Jotain piilottelee 

Vierailija kirjoitti:

Jotain piilottelee 

Joo ei ihan normaalia käytösmuutosta

Tulee ja menee milloin sattuu ilmoittamatta eikä suostu avautumaan mitään päivän saati viikon kuulumisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ei juuri kiinnosta kotona puhua työasioista. Ottaa muutenkin päähän, jos työpäivät venyy tms.. Työkaverit ovat parempi marmatuskohde; usein vain samaa työtä tekevä pystyy ymmärtämään ketutuksen. Joskus avaudun sellaisen viiden minuutin ryöpyn, mutta en jaksa jäädä niihin sen enempää muhimaan. Varmaan näkyy joskus päällepäin, että kiire on ollut, mutta ei se vatvomalla parane.

Jos työpäivä venyy siitä tulee ilmoittaa kumppanille. En meinaa mitään alta varttia vaan juurikin se että toisen ei tarvitse ihmetellä miksi kumppani tulee iltaseiskan aikaan eikä kolmelta 

Ja se ettei edes selitä miksi tulee iltamyöhään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ei juuri kiinnosta kotona puhua työasioista. Ottaa muutenkin päähän, jos työpäivät venyy tms.. Työkaverit ovat parempi marmatuskohde; usein vain samaa työtä tekevä pystyy ymmärtämään ketutuksen. Joskus avaudun sellaisen viiden minuutin ryöpyn, mutta en jaksa jäädä niihin sen enempää muhimaan. Varmaan näkyy joskus päällepäin, että kiire on ollut, mutta ei se vatvomalla parane.

Jos työpäivä venyy siitä tulee ilmoittaa kumppanille. En meinaa mitään alta varttia vaan juurikin se että toisen ei tarvitse ihmetellä miksi kumppani tulee iltaseiskan aikaan eikä kolmelta 

Ja se ettei edes selitä miksi tulee iltamyöhään

Jos alkanut panostaa ulkonäköön enempi on syy selvä

Kuulostaa arvostuksen puutteelta. Se että juttelee muille muttei omalle partnerilleen on jopa julmaa

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa arvostuksen puutteelta. Se että juttelee muille muttei omalle partnerilleen on jopa julmaa

Jos Kohtelee toista noin on kyllä tunnetaidoissa vikaa. Toinen yksin ahertaa kodin eteen ja tekee samanpituisia työpäiviä. On pelklä työjuhta jonka kansa keskustelua rajataan

Ala ap tekemään samoin

Älä kerro kuulumisiasi

Älä tee kotitöitä

Tule ja mene miten ja milloin sattuu kertomatta 

kumppanini on alalla, jossa täydellinen salassapto ja vaitiolovelvollisuus. Minä myös. Täydellinen salassapitovelvollisuus ei anna oikeutta puhua kumppanilleen työasioista. Ei vaikka olisi maailman paskin työpäivä takana. Työpaikoilla on työnohjausryhmät usein ja psykologit ja työkaverit, joiden kanssa saa puhua.

Ei ole normaalia ajatella, että työasioista pitäisi puhua kumppanin kanssa ja jos ei puhu, niin ihmetellään, että se kuuluisi rakkauteen. No ei kuulu. Rakkaus on tunne eikä sillä pitäisi olla mitään tekemistä töiden kanssa. (ellei rakasta töitään).

Meillä kun molemilla on yhtä vaativat työt tuossa juridisessakin mielessä, niin ei vaan puhuta työpäivistä muuten kuin "oli rankka päivä, tarvitsen nyt parin tunnin unet/lähden vähän lenkille päästelemään höyryjä/yksi työkaveri tulisi käymään, puhuttaisiin työasioista, voisitko lähteä pois pariksi tunniksi"

 Eli ei kerrota mitään, mutta kerrotaan se mikä voi vaikuttaa parisuhteeseen: eli kerrotaan, jos on väsynyt tai jos tarvitsee omaa tilaa, tai jos tarvitsee työkaverin kansa yksityistä aikaa kotona. Kunnioitetaan toistemme töitä ja pyyntöjä ja ymmärretään, että sellaiset asiat kuuluvat työhömme.

Se, että ahdistuu siitä ettei kumppani puhu töistään tai eristäytyy jonnekin muualle puhumaan niistä vaikka työkaverin kanssa tai että ei anna katsoa työpuhelinta tai työkonetta, niin ne oikeasti kertovat esim  toisen osapuolen mustasukkaisuusongelmasta. Ehkä takana on pelko siitä, että toinen pettää tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä töistä tulisi edes satunnaisesti voida puhua kumppanille

Joo, kuulepa tuolla naapurilla ei ota enää eteen, ei ollenkaan, kylä niille varmaan ero tulee. Ja yläkerran Villellä, sillä taitaa olla syöpä, 

harmi, kun on niin komee kaveri.....

Vierailija kirjoitti:

kumppanini on alalla, jossa täydellinen salassapto ja vaitiolovelvollisuus. Minä myös. Täydellinen salassapitovelvollisuus ei anna oikeutta puhua kumppanilleen työasioista. Ei vaikka olisi maailman paskin työpäivä takana. Työpaikoilla on työnohjausryhmät usein ja psykologit ja työkaverit, joiden kanssa saa puhua.

 

Ei ole normaalia ajatella, että työasioista pitäisi puhua kumppanin kanssa ja jos ei puhu, niin ihmetellään, että se kuuluisi rakkauteen. No ei kuulu. Rakkaus on tunne eikä sillä pitäisi olla mitään tekemistä töiden kanssa. (ellei rakasta töitään).

 

Meillä kun molemilla on yhtä vaativat työt tuossa juridisessakin mielessä, niin ei vaan puhuta työpäivistä muuten kuin "oli rankka päivä, tarvitsen nyt parin tunnin unet/lähden vähän lenkille päästelemään höyryjä/yksi työkaveri tulisi käymään, puhuttaisiin työasioista, voisitko lähteä pois pariksi tunniksi"

 <

Väkisin tulkittu aloitus väärin. Ei ap ole salaa tutkimassa puhelinta tai ilmaissut mustasukkaisuutta. Kumppani laittanut puhelimen sivuun heti hänen saapuessa ja ottanut esiin hänen poistuessa huoneesta. Ja ei kerro tarkemmin kuulumisia, oli sitten stressiä tai muuta vaan purkaa sne suoraan käytöksellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kumppanini on alalla, jossa täydellinen salassapto ja vaitiolovelvollisuus. Minä myös. Täydellinen salassapitovelvollisuus ei anna oikeutta puhua kumppanilleen työasioista. Ei vaikka olisi maailman paskin työpäivä takana. Työpaikoilla on työnohjausryhmät usein ja psykologit ja työkaverit, joiden kanssa saa puhua.

 

Ei ole normaalia ajatella, että työasioista pitäisi puhua kumppanin kanssa ja jos ei puhu, niin ihmetellään, että se kuuluisi rakkauteen. No ei kuulu. Rakkaus on tunne eikä sillä pitäisi olla mitään tekemistä töiden kanssa. (ellei rakasta töitään).

 

Meillä kun molemilla on yhtä vaativat työt tuossa juridisessakin mielessä, niin ei vaan puhuta työpäivistä muuten kuin "oli rankka päivä, tarvitsen nyt parin tunnin unet/lähden vähän lenkille päästelemään höyryjä/yksi työkaveri tulisi käymään, puhuttaisiin työasioista, voisit

1. en vastannut ainoastaan ap:lle

2. lue ketju: lainaus sieltä: "Toi salailu pahinta. Se että odottaa toisen poistuvan huoneesta ja nappa puhelimen heti kouraan saa vähemmästäkin mielikuvituksen laukkaamaan jos ei kerro perusasioitakaan elämästä "