Mitä tavaroita teillä on lapsuudenkodistanne? Ikä?

Vanhempi länttäsi kasan valokuvia, että pitää lajitella. Voi mikä homma siinä. Pitäisi löytää myös albumit osalle. On paljon muuta tekemistä sitä ennen.

Eipä enää oikein mitään. En ottanut aikanaan muuttaessani omilleni paljon muuta kuin jotain liinavaatteita, pyyhkeitä ja astioita ja nämä on jo aikoja sitten jääneet pois käytöstä.

Varsinaista lapsuudenkotia mulla ei enää ole, sillä vanhemmat erosivat jo kun olin 16 tai 17 ja molemmat ovat muuttaneet monta kertaa (ja isäkin jo kuollut) eron jälkeen.

-49 v

Muutama pehmonalle ja pupu. Ei taida juurikaan muuta olla, mutta mummolasta sitten muutakin. Emaliastioita, Arabian kannu, koristeita (mm.Miska-nalle ja Maatuskoja) ja kaikenlaista.

Yksi sänky, sellainen vanha rautasänky. On nyt osina varavuoteena. Rippilahjaksi saatu vesivärimaalaus. Jotain lasitavaraa myös. Olen 45v. 

Ei mitään. En ottanut mukaani mitään kun lähdin, enkä sen jälkeenkään. 

Talo on ja täynnä jotain, mistä en niin välittäisi. Rukit ja mööpelit ovat niitä vanhimpia esineitä. Vanhemman sisarukset tai omat sisarukset eivät "muuttosiivonneet" mitään. Olen jo lähes eläkeiässä.

Ette vielä ole saaneet kuolinpesästä mitään? 

Kierrätyskeskus ottaa kait aika tavalla kaiken. Äidiltäni tuli mun muotokuva. Soitin Kierrätyskeskukseen että ottavatko muotokuvan minusta. Vastaus: Tuo vaan tänne. Mitä ne silläkin tekee - ihmettelen kylläkin.

Valokuvia laatikollinen. Kun siivosin pois kaikki jossa tuntemattomia ihmisiä niin ei jäänyt paljon jäljelle. Sitten oli hirveästi postimerkkejä kymmeniltä vuosilta ja sodan ajalta 'nuoren postimerkkikeräyskirja'. Postimerkeistäkään ei saa mitään. Ilmaiseksi lahjoitin jonnekin. Laittavat nippuihin ja myyvät semmoisia jossain ja rahat hyväntekeväisyyteen,

Isovanhemmilta on kaikkea mm. 1800-luvun huonekaluja. Ei paljonkaan lapsuudenkodista, lähinnä vain omia lapsuudentavaroita. 

Älkää hävittäkö vanhoja valokuvia, museot ottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ette vielä ole saaneet kuolinpesästä mitään? 

Kierrätyskeskus ottaa kait aika tavalla kaiken. Äidiltäni tuli mun muotokuva. Soitin Kierrätyskeskukseen että ottavatko muotokuvan minusta. Vastaus: Tuo vaan tänne. Mitä ne silläkin tekee - ihmettelen kylläkin.

Valokuvia laatikollinen. Kun siivosin pois kaikki jossa tuntemattomia ihmisiä niin ei jäänyt paljon jäljelle. Sitten oli hirveästi postimerkkejä kymmeniltä vuosilta ja sodan ajalta 'nuoren postimerkkikeräyskirja'. Postimerkeistäkään ei saa mitään. Ilmaiseksi lahjoitin jonnekin. Laittavat nippuihin ja myyvät semmoisia jossain ja rahat hyväntekeväisyyteen,

Mä otin isän kuolinpesästä Samsungin tabletin. Se on jo käyttökelvoton ja olen ostanut uuden tilalle. Kaikki muu myytiin / lahjoitettiin SPR:lle, isällä ei ollut paljon muuta kuin krääsää. Ai niin ja yhden taulun otin. Mutta näitä en laske lapsuudenkodin tavaroiksi, sillä ne on tulleet isälle sen jälkeen, kun itse olen ollut jo aikapäiviä aikuinen.

-2

Mummon tekemä räsymatto oli aikoinaan omassa huoneessa, sittemmin ollut jokaisessa kodissa ja myös nykyisessä. Eipä taida olla muita varsinaisia tavaroita. 

 

Jatkan vielä tuohon räsymattoon:

Suurimman osan astioistani olen virallisesti omistanut jo lapsuudenkodissa, mutta ne olivat kaapissa säilössä omaa kotia varten. Keräilin siis niitä ja sain rippi-, yo- jne lahjaksi. Kaikki liinavaatteet, peitot yms olen ostanut itse omasta halustani. Minulle oli tärkeää saada ihan omia tavaroita muuttaessani kotoa. 

Meillä kotona ei panostettu sisustamiseen (ei kiinnostanut vanhempia) ja kaikki tavarat oli aina joltain ilmaiseksi saatuja. Ei siis mitään antiikkia todellakaan vaan jotain Jyskiä jota edellinen ei enää tarvinut. Itse olen halunnut sitten sisustaa oman maun mukaan siten että huonekalut sopivat yhteen. 

Kaikki vanhat tavarani ovat kuitenkin edelleen siellä omassa huoneessa, josta halutessani voin kyllä mennä hakemaan tavarani. Ehkä haenkin jossain vaiheessa kirjat pois. 

Vanhat lelut jne ovat vanhemmilla käytössä, lapsenlasten ja muiden lapsivieraiden hallussa. Joskus ehkä haen rakkaimman nukkeni itselle mutta muut saa jäädä. 

Ei yhtään mitään, ei myöskään yhtään valokuvaa

Antiikkinen senkki, astioita, lasiesineitä, kirjoja 

Äidin ja isän hääkuva ja muutama valokuva meistä lapsista kun ollaan alle 10v.  

Ei mitään rahanarvoista tai sellaista, mille on käyttöä. Jotain lapsuuden leikkikaluja/kirjoja/vaatteita, joita äitini hillosi vuosia varastossa. Pitäisi viedä kirpparille/kierrätykseen.

Ei yhtään mitään. Muuttaessani pois mulle ostettiin kaikki uudet huonekalut. Vanhempieni kuoltua en mitään ottanut kotoa vaan jätin kaiken siskolleni, jolle talo sitten jäi. 

Vankilassa tehty keinuhevonen, nyt aika lailla tasan 100-vuotias, kulkee muutosta muuttoon mukanani, 60-luvulta Nurmesniemen uunipata  valokuvia alkaen 30-luvulta, pellavapöytäliinoja, yksi äitini kirjoja pöytäliina, äitini yöpöytä on nykyään tyttärelläni. Muutama astia muistona lisäksi.

Minulla on muutama  nuoruuden päiväkirja ja sellainen muistokirja johon luokkakaverit ja ystävät jne. kirjoitti muistovärssyn ja laittoi kiiltokuvan. Ne sain siskoltani kun kuolinpesää jaettiin.

Mitään muuta en sieltä halunnut. Paitsi tietysti osani perinnöstä. Kuinka moni kieltäytyy rahasta?

Olen 50.

Minulla on nukkekoti ja antiikkinen sohvakalusto sekä pari kukkapöytää ja iso kasa astioita omasta lapsuudenkodista. Muutama lipasto ja aika paljon tavaraa mummolasta.