Tuntisitko itsesi petetyksi jos miehesi vuosien avioliiton jälkeen ilmoittaisi olevansa homoseksuaali ja haluaa suhteeseen miehen kanssa?
Vai olisitko iloinen että hän on löytänyt itsensä ja seksuaalisuutensa?
Kommentit (209)
Kylläpä täällä on vihamielinen tunnelma. Jos nainen kertoisi olevansa lesbo, niin sehän olisi vain voimaantunut nainen. EI mitään sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Mies kyllä lentäisi samantien ulos yhteisestä kodista. Sitten puhutaan, kun tunteet on laantuneet siis viha.
Minä häipyisin itse, ja jättäisin sen siivoamaan jäljet joka ne on sotkenutkin. En todellakaan jäisi huusholliin, jonka olen jakanut valehtelijan kanssa.
Kyllä me kaikki varmasti voimme iloita tämän päivän Ralph Schumacher- homouutisista ja sen puolitutun serkkumme kaverin uudesta homoidentiteetistä, mutta kummastipa ääni muuttuu kellossa, kun ja jos oma puoliso osoittautuu homoksi. Kyllä siinä pelleksi ja totaalisen kusetetuksi mahtaa nainen olonsa tuntea. Toivottavasti tämä ei ole mitään enne, että oma mieheni pian paljastuu
per s eenkairaajaksi. 😏😐
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä naiset vihaa homoja 😳
no mitäpä muuta luulit?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä aiemmin joku tiedostaa asian ja ei elä kulissia, sitä parempi. Ei ole järkeä olla yhdessä turhaan vuosia jonkun kanssa. Usein jotkut huomaavat mihin suuntaan toinen on kallellaan, mutta aina ei.
Mitä turhaan yhdessä oloa se on? Voihan puoliso vaikka kuolla, mutta ei se muuta aiempia yhteisiä vuosia turhiksi.
Valheessa eläminen on vähän eri asia kuin puolison kuolema.
Tuossa tilanteessa miestä, jota rakastin, ei siis ollut olemassakaan. Pelkkä valehteleva kasa sitä itseään.
Itse ajattelen seksuaalista suuntautumista janana, jossa keskellä on bi ja reunoilla homo ja hetero. Jokainen sijoittuu johonkin kohtaan tuolla janalla ja sijoitus voi muuttua iän ja elämänkokemuksen myötä.
Yksilö voi olla esimerkiksi jossain homo/bi-välimaastossa, mutta nuorempana on ennakkoluuloisempi ja kokea ns. perinteisen perheen enemmän omaksi jutukseen, joten keskittyy naisiin. Vanhempana sitten oppii tuntemaan itsensä paremmin, lapset saattavat olla aikuisia ja itse ymmärtää elämän rajallisuuden ja rohkaistuu muuttamaan suuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä aiemmin joku tiedostaa asian ja ei elä kulissia, sitä parempi. Ei ole järkeä olla yhdessä turhaan vuosia jonkun kanssa. Usein jotkut huomaavat mihin suuntaan toinen on kallellaan, mutta aina ei.
Mitä turhaan yhdessä oloa se on? Voihan puoliso vaikka kuolla, mutta ei se muuta aiempia yhteisiä vuosia turhiksi.
Valheessa eläminen on vähän eri asia kuin puolison kuolema.
Tuossa tilanteessa miestä, jota rakastin, ei siis ollut olemassakaan. Pelkkä valehteleva kasa sitä itseään.
Totta kai mies, jota rakastit, oli olemassa. Et sinä pysty muuttamaan yhteistä historiaanne tai menneitä tunteitasi, vaikka kuinka raivoaisit.
Itse olen saanut kolme hienoa lasta mieheni kanssa. Näin ollen mikään ei voi pyyhkiä pois yhteistä historiaamme.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen seksuaalista suuntautumista janana, jossa keskellä on bi ja reunoilla homo ja hetero. Jokainen sijoittuu johonkin kohtaan tuolla janalla ja sijoitus voi muuttua iän ja elämänkokemuksen myötä.
Yksilö voi olla esimerkiksi jossain homo/bi-välimaastossa, mutta nuorempana on ennakkoluuloisempi ja kokea ns. perinteisen perheen enemmän omaksi jutukseen, joten keskittyy naisiin. Vanhempana sitten oppii tuntemaan itsensä paremmin, lapset saattavat olla aikuisia ja itse ymmärtää elämän rajallisuuden ja rohkaistuu muuttamaan suuntaa.
Tai sitten voi olla, että nuorena kokeilee erilaisia suhdemuotoja, mutta sitten vanhempana päätyy perustamaan ydinperheen.
Niinhän Venäjällä ja muissa kehitysmaissa juuri perustellaan näitä homovastaisia lakeja: ajatellaan että nuoret ryhtyvät homoseksuaaleiksi kun kuulevat sellaisesta mahdollisuudesta.
Aika monelle homolle on vaikeaa hyväksyä itsensä, joten jos on jossain määrin bi ja kokee jotain kiinnostusta myös naisiin, niin se on usein helpompi vaihtoehto. Nykyään varmaan helpompaa olla homo, mutta 20-30 vuotta sitten aika moni bi taisi valita naisen kanssa elämisen.
Miksi vauva mammat ei hyväksykään nyt homoja? Sateenkaariväki kelpaa, mutta homot ei.
Kiitos rakkaat naiset, kiitos. Rintaani viiltää lukea. Olen tämän kokenut, en koskaan voinut sisarilleni enkä vanhemmilleni tästä kertoa. Asia on edelleen 4 vuoden jälkeen erittäin kipeä ja itkenkin karvaita kyyneleitä yhä usein, salaa. Poikani kysymykset "onko isillä poikaystävä?" eivät naurata, vaan kiusaannuttavat. En haluaisi edes vastata. Pakkohan nämä kuitenkin on jossain vaiheessa läpikäydä. Luoja anna voimaa!
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen seksuaalista suuntautumista janana, jossa keskellä on bi ja reunoilla homo ja hetero. Jokainen sijoittuu johonkin kohtaan tuolla janalla ja sijoitus voi muuttua iän ja elämänkokemuksen myötä.
Yksilö voi olla esimerkiksi jossain homo/bi-välimaastossa, mutta nuorempana on ennakkoluuloisempi ja kokea ns. perinteisen perheen enemmän omaksi jutukseen, joten keskittyy naisiin. Vanhempana sitten oppii tuntemaan itsensä paremmin, lapset saattavat olla aikuisia ja itse ymmärtää elämän rajallisuuden ja rohkaistuu muuttamaan suuntaa.
Lassynlaa ala tuu terapeutti lassyttaan prkle jumalauta!
Vierailija kirjoitti:
Aika monelle homolle on vaikeaa hyväksyä itsensä, joten jos on jossain määrin bi ja kokee jotain kiinnostusta myös naisiin, niin se on usein helpompi vaihtoehto. Nykyään varmaan helpompaa olla homo, mutta 20-30 vuotta sitten aika moni bi taisi valita naisen kanssa elämisen.
Erityisesti urheilun, viihteen ja muun huomiotalouden piirissä. Jos tässä mietitään vaikkapa erästä entistä formulakuljettajaa, lienee aika varma juttu, että 30 vuotta sitten tieto hänen miesystävästään olisi vaikuttanut haitallisesti sponsoreiden saamiseen. Kun on kyseessä miljoonabisnes ja koko tallin maine, niin eikö viisainta ole etsiä kaunis vaimo, niin kukaan ei pääse epäilemään asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me kaikki varmasti voimme iloita tämän päivän Ralph Schumacher- homouutisista ja sen puolitutun serkkumme kaverin uudesta homoidentiteetistä, mutta kummastipa ääni muuttuu kellossa, kun ja jos oma puoliso osoittautuu homoksi. Kyllä siinä pelleksi ja totaalisen kusetetuksi mahtaa nainen olonsa tuntea. Toivottavasti tämä ei ole mitään enne, että oma mieheni pian paljastuu
per s eenkairaajaksi. 😏😐
Kielenkäytöstäsi päätellen olet mies itsekin, joten eipä muuta kuin romanttista kesää teille molemmille.
Jos vaan bit pysyy homotallissa eikä naiseen KOSKE prsepanon jälkeen niin kaikki on happy.
Riippuu siitä, minkä takia ilmoittaisi asiasta vasta vuosien jälkeen.
Jos ei ole itsekään tajunnut tilannetta sitä ennen, niin eihän hän silloin minua olisi pettänyt. Jos on koko ajan tiennyt olevansa homo ja koettanut vain esittää heteroa tai muuttua sellaiseksi, niin silloin kyllä olisin pettynyt ja vihainen.
Tämä. Se, että minulle olisi valehdeltu vuosia... Se siinä pahinta olisi, se epärehellisyys. Menisi pohja koko elämältä, kun on luullut olevansa rehellisen ihmisen kanssa.
Ja jos mies väittäisi keksineensä vasta nyt suuntautumisensa, se olisi vielä pahempaa, koska silloin se olisi valehdellut itselleen.
Olisin siis haaskannut elämäni ihmiseen, joka on niin olematon, ettei ole edes itselleen rehellinen.
No, kai siitä pääsisi yli. Kaikesta yleensä pääsee.