Lue keskustelun säännöt.
Tajusin tänään, että elämä ei kestä ikuisesti
14.07.2024 |
Voi ei ja nyt iski suru puseroon, vaikka tänään täytän pyöreitä eli 30 vuotta. Aikakonetta ei ole keksitty ja elämä ei sittenkään kestä ikuisesti. Mitä nyt? Mitä jos kaikki jää kesken?
Kommentit (21)
Tyypillinen ikäkriisi. Menee ajallaan ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelen että onneksi tämä p**** ei jatku ikuisesti
Onnea! 30-vuotiaana on hyvä kunto jaksaa tehdä paljon. On välttänyt 27v-klubin.
Vierailija kirjoitti:
Onnea! 30-vuotiaana on hyvä kunto jaksaa tehdä paljon. On välttänyt 27v-klubin.
Kiitos. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
// Mikä kaikki jää kesken? Sullahan ei elämä edes ole alkanut vielä. Laita lista asioista joiden pelkäät nyt jäävän kesken ja pistä tuulemaan koko homma.
Elämä. Ei saavuta tavoitteitaan eikä saa sitä, mistä eniten haaveilee. Kaikki. Pelko ottaa vallan ja jää kokonaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Oletko vasta 6-vuotias.
Täytän tänään 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psalmi 90, Ihmiselämän lyhyys ja Jumalan ikuisuus.
Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,
Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.
Minkä kaiken kesken jäämistä pelkäät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä kaiken kesken jäämistä pelkäät?
Minkä ikäinen vain.
Voin lohduttaa sillä että vaikka mikä jäisi "kesken" niin se ei tule sinua haittaamaan yhtään. Ihme pelkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on geenien lahja ihmiselle. Kuolema aikanaan. Lyhenevät telomeerit on ihmisyyttä. Kun kuolema ei koittaisikaan, niin kuinka kauan ihminen olisi tunnistettavissa ihmiseksi? Solujen jakautuessa syntyy virheitä kopioitumisessa. Ne kumuloituu. Lopputulos kuolemattomine geeneineen olisi jotain muuta kuin ihminen.
Eikä se kestäisi määräämättömiä aikoja. Aikajana voisi olla jopa suhteellisen lyhyt. Jo nyt, kun vanhemmat ihmiset saa jälkeläisiä, niin heidän geenien heikentyminen (jakautumisessa tapahtuneet muutokset) vaikuttaa jo merkittävällä tilastollisella tavalla lapseen ja lapsen mahdollisiin ominaisuuksiin. Ihmisen solut jakautuu koko ajan. Periaatteessa alle kymmenessä vuodessa ihmisessä ei ole aiempia solujaan, vaan ne on korvautunut toisilla. Joitakin solutyyppejä lukuunottamatta (aivot, hermosto, joihin kyllä voi solujen määrä lisääntyä ilman, että kaikki vanhat kuolee pois).
Neljäkymmentä vuotta alkaa kohta täyttymään ja aika tuntuu kuluvan yhä nopeammin. Arvostan elämää suurena lahjana ja tämä on ainutlaatuinen matka. Tuskaa, ahdistusta ja pahoja päiviä on kuitenkin suurin osa. Kärsin erittäin vakavasta ahdistuneisuudesta ja siihen liittyvästä unettomuudesta.
En halua kuolla, mutta en ole kiinnostunut elämän haasteistakaan. Kaksi korkeakoulututkintoa kuitenkin löytyy, muttei töitä. Ahdistus on rapauttanut työkyvyn ja elämänilon. Aika usein toivon, että pääsisin jo lepoon. Toisaalta jos joku laittaisi pistoolin ohimolleni, itkisin ja rukoilisin että saisin jäädä henkiin. Haasteellista on. Kyllä tässä kuitenkin elellään eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko vasta 6-vuotias.
Täytän tänään 30 vuotta.
Taisi tuo kysyjä viitata henkiseen ikääsi? Yleensä tuollaisia pohtii alakouluikäiset lapset, ei aikuiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko vasta 6-vuotias.
Täytän tänään 30 vuotta.
Taisi tuo kysyjä viitata henkiseen ikääsi? Yleensä tuollaisia pohtii alakouluikäiset lapset, ei aikuiset.
Ihminen joka ei osaa elää miettii tollaista alakouluikäisenä
Voi ei. Ehkä elämä jatkuu toisella puolella. Ja osa elää täällä pitkään, ehkä. Jospa voidaan vielä kävellä ulkona ja tehdä toivomiamme asioita, siltä osin kuin se on mahdollista. Pahempi jos ei ole rahaa tai mitään. Autetaan kaikkia saavuttamaan raha, perustulo ja kodit. Tehdään hyvä elämä kaikille. Asenne jo ratkaisee.
Onneksi ei kestä ikuisesti, meinasi yhdessä vaiheessa mennä elämänhalu sen vuoksi. Sitten kun pääsi yli 40 ikävuoden niin tuli ihana rauhallinen olo, että ei tämä kestäkään loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Se on geenien lahja ihmiselle. Kuolema aikanaan. Lyhenevät telomeerit on ihmisyyttä. Kun kuolema ei koittaisikaan, niin kuinka kauan ihminen olisi tunnistettavissa ihmiseksi? Solujen jakautuessa syntyy virheitä kopioitumisessa. Ne kumuloituu. Lopputulos kuolemattomine geeneineen olisi jotain muuta kuin ihminen.
Eikä se kestäisi määräämättömiä aikoja. Aikajana voisi olla jopa suhteellisen lyhyt. Jo nyt, kun vanhemmat ihmiset saa jälkeläisiä, niin heidän geenien heikentyminen (jakautumisessa tapahtuneet muutokset) vaikuttaa jo merkittävällä tilastollisella tavalla lapseen ja lapsen mahdollisiin ominaisuuksiin. Ihmisen solut jakautuu koko ajan. Periaatteessa alle kymmenessä vuodessa ihmisessä ei ole aiempia solujaan, vaan ne on korvautunut toisilla. Joitakin solutyyppejä lukuunottamatta (aivot, hermosto, joihin kyllä voi solujen määrä lisääntyä ilman, että kaikki vanhat kuolee pois).
Joillakin on pitkät telomeerit. Mutta voi kai iholla olla silti mutaatioita tai hormonihäiriöitä. Se ei silti tarkoita aina kuolemaa.
Onneksi tuo vaihe menee ohi, muistan itse saman tunteen kun olin ikäisesi.
// Mikä kaikki jää kesken? Sullahan ei elämä edes ole alkanut vielä. Laita lista asioista joiden pelkäät nyt jäävän kesken ja pistä tuulemaan koko homma.